Lue keskustelun säännöt.
16-vuotiaalla tyttärelläni ei ole ainuttakaan ystävää.
14.02.2018 |
On sosiaalisesti kömpelö, mutta aivan tavallinen nuori nainen. Meillä on neljä lasta, joista kaikki muut ovat sosiaalisia ja heillä on paljon kavereita. Tällä yhdellä ei ole ainuttakaan. On aina ollut koulussakin syrjäänvetäytyvä ja tekee mieluummin asiat yksin kuin ryhmässä.
Tyttö osaa toimia ryhmän jäsenenä, mutta introverttina on mieluiten yksin. Nyt tilanne jotenkin vain korostuu, kun muut sisarukset viettävät entistä enemmän aikaa kodin ulkopuolella omien kavereidensa kanssa ja tämä tyttö on kotona.
Mistä yksinäiselle löytyisi kaveri? Pelkään, että masentuu, kun on liikaa vain omien ajatustensa kanssa.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Haittaakohan se häntä kuitenkaan? Ehkä hänellä on ystäviä netin kautta?
Sitä mietinkin, että haittaako häntä, ettei ole ystäviä. Sisarukset ovat läheisiä ja ovat paljon keskenään tekemisissä. Voi olla, ettei niin kaipaakaan perheen ulkopuolisia ystäviä introverttina.
Netissä ei ole kavereita, sen tiedän. Kotona lähinnä lukee kirjaa tai katsoo elokuvia sohvalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaakohan se häntä kuitenkaan? Ehkä hänellä on ystäviä netin kautta?
Sitä mietinkin, että haittaako häntä, ettei ole ystäviä. Sisarukset ovat läheisiä ja ovat paljon keskenään tekemisissä. Voi olla, ettei niin kaipaakaan perheen ulkopuolisia ystäviä introverttina.
Netissä ei ole kavereita, sen tiedän. Kotona lähinnä lukee kirjaa tai katsoo elokuvia sohvalla.
ap
Kysy suoraan tytöltä miltä hänestä tuntuu.
Jos hänellä on kuitenkin sisaruksia kavereina niin ei tuo niin paha tilanne ole. Moni on aikuisena läheisissä tekemisissä vain sukulaisten kanssa.
Onko ysillä vielä vai aloittanut syksyllä lukiossa tai ammattikoulussa?
Käsi sydämmelle..tyttösi on läski?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaakohan se häntä kuitenkaan? Ehkä hänellä on ystäviä netin kautta?
Sitä mietinkin, että haittaako häntä, ettei ole ystäviä. Sisarukset ovat läheisiä ja ovat paljon keskenään tekemisissä. Voi olla, ettei niin kaipaakaan perheen ulkopuolisia ystäviä introverttina.
Netissä ei ole kavereita, sen tiedän. Kotona lähinnä lukee kirjaa tai katsoo elokuvia sohvalla.
ap
Kysy suoraan tytöltä miltä hänestä tuntuu.
Oletat että vastaus tulee olemaan totuudenmukainen? Itse en ainakaan teininä tuon tyylisissä tilanteissa kehdannut totuutta kertoa.
olen itse introvertti ja nautin jo lapsena/nuorena valtavasti kun sain vain olla lukemassa, katsoa leffaa, kokkailla rauhassa, kuunnella musiikkia yms. Toisaalta nautin myös muutamista ystävistäni, joiden kanssa olin ns. mukavuusalueeni sisäpuolella. Mutta sun lapsella on sisarukset, ja se ajaa ehkä saman asian (?). Tosin uskon myös lempeän "pakottamisen" voimaan. Joskus tuntuu tosi hyvältä joutua ylittämään itsensä ja selvitä epämukavuusalueella, silloin saa uutta elämäänsä. Eli hänelle varmaan tekisi ihan hyvää, jos jotkut koulukaverit ottaisivat hänen vähän pakolla mukaan bileisiin ja menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että hän kärsii yksinäisyydestään, mutta paljon pohdiskelevana introverttinä hän tarvitsisi kaltaistaan seuraa, eikä ketä tahansa. Ongelmaa ei siis äiti pysty ratkaisemaan, vaan jotenkin tytön pitäisi itse löytää samanhenkinen ystävä.
Pakkelia naamaan ja tissit hanurin kanssa instaan niin kyllä löytyy kavereita. Kokeiltu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaakohan se häntä kuitenkaan? Ehkä hänellä on ystäviä netin kautta?
Sitä mietinkin, että haittaako häntä, ettei ole ystäviä. Sisarukset ovat läheisiä ja ovat paljon keskenään tekemisissä. Voi olla, ettei niin kaipaakaan perheen ulkopuolisia ystäviä introverttina.
Netissä ei ole kavereita, sen tiedän. Kotona lähinnä lukee kirjaa tai katsoo elokuvia sohvalla.
ap
Kysy suoraan tytöltä miltä hänestä tuntuu.
Oletat että vastaus tulee olemaan totuudenmukainen? Itse en ainakaan teininä tuon tyylisissä tilanteissa kehdannut totuutta kertoa.
Tämä. Lisäksi saattaisin hieman loukkaantua, jos äiti tulisi sillee: "Tossa mietittiin, kun sulla ei näytä olevan kavereita eikä mitään sosiaalista elämää nii ootko sen suhteen ihan fine?"
Minullakaan ei ollut ystäviä 16-vuotiaana. Ei kyllä ollut ennen sitä eikä sen jälkeenkään. Minunkin sisarukseni ovat aina olleet sosiaalisia, ja heillä oli niin paljon kavereita, ettei heitä juuri koskaan kotona näkynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ylipainoinen. Tulee toimeen koulussa muiden kanssa, mutta koulusta tulee suoraan kotiin tai menee harrastuksiin. Harrastuksia on jonkin verran ja pystyy työskentelemään normaalisti näissäkin ryhmätilanteissa. Ei siis ole ujo tai sellainen, joka ei saa sanaa suustaan. Sydän ei hakkaa, jos "joutuu" puhumaan tai muuta sellaista. Tykkää vain olla omissa oloissaan.
Nyt perheen sisällä tämä ei niinkään ole ongelma, mutta mietin tulevaisuutta. Hän muuttaa jonnekin yksin ja on sitten jatkuvasti ja koko ajan yksinään jossain, kun sisaruksetkin asuvat tahoillaan?
En tiedä. Ehkä teen tästä suuremman ongelman kuin mitä se itse asiassa onkaan. Tyttö ei itse sano kärsivänsä tästä, eikä puhu kaverittomuudestaan koskaan.
ap
Meidän 17 vuotias poika on samanlainen. Hän kyllä viihtyy itekseen paljonkin, mutta toisinaan kaipaisi sitä konkreettista kaveria, että voisi lähteä leffaan... eikä aina pelkästään vaan perheen kanssa.
Netissä on jonkin verran kavereita, joiden kanssa sitten pelaa.
Sai amiksen aloittaessaan uusi tuttavuuksia, mutta osa paljastui päihdekäyttäjiksi ja ONNEKSI pojalla oli järki päässä, eikä lähtenyt siihen kelkkaan.
Pojalla on koulun lisäksi työ, jonka on hoitanut kiitettävästi. Hänellä on yritystä olla ihmisten kanssa, vaikka paljon vetäytyykin.
Hän on itse huono pitämään välejä yllä. Joskus aiheesta juteltu ja olen ehdotellut, että saathan sä itekin kysellä, mitä ala-aste aikaisille kavereille kuuluu.. Njääh.
En mä jotenkin osaa olla huolissani, hän hoitaa asiansa omalla tavallaan. - ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä on kuitenkin sisaruksia kavereina niin ei tuo niin paha tilanne ole. Moni on aikuisena läheisissä tekemisissä vain sukulaisten kanssa.
Sisarukset eivät riitä kavereiksi. Aloittajan lapsen tilanne on vakava. Kysy vaikka Jari Sinkkoselta tai keneltä tahansa psykiatrilta.
Minä olin samanlainen. Koulusta aina suoraan kotiin yksin tai harrastuksiin. Introvertti olen edelleen. Välitunnit vietin mieluiten yksin ja nyt töissäkin olisin mieluiten yksin omassa huoneessani.
Olen itse isosta perheestä ja se ehkä täydensi kavereiden puutetta. Tai, en kyllä oikein kaivannut niitä kavereita, kun tuntui, että koko ajan olin isossa ihmishälinässä.
Tutustuin mieheeni isoveljeni kautta. Aluksi mieheni oli siis isoveljeni kaveri ja kiinnostui kaverin kotona olevasta pikkusiskosta.
Nyt olen kolmen lapsen äiti ja olen ollut naimisissa 20 vuotta. Minulle riittää edelleen oma perhe ja mies. Jos jotain nyt kaipaan, niin sitä yksin olemista :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaakohan se häntä kuitenkaan? Ehkä hänellä on ystäviä netin kautta?
Sitä mietinkin, että haittaako häntä, ettei ole ystäviä. Sisarukset ovat läheisiä ja ovat paljon keskenään tekemisissä. Voi olla, ettei niin kaipaakaan perheen ulkopuolisia ystäviä introverttina.
Netissä ei ole kavereita, sen tiedän. Kotona lähinnä lukee kirjaa tai katsoo elokuvia sohvalla.
ap
Kysy suoraan tytöltä miltä hänestä tuntuu.
Ongelma on se, että harva vastaa tuossa tilanteessa rehellisesti. Todennäköisesti vastaus on "ei tässä mitään hätää. viihdyn hyvin yksin." Vaikka oikeasti nuori kärsisi yksinäisyydestä ja kaipaisi kavereita.
"ap"tarvitsee itse jonkinlaista ammattiapua ,päätellen siitä millaista tavaraa työntää solkenaan tänne nettiin.Milloin on työnantaja,milloin tekee lastensuojeluilmoituksia "ystävistään"milloin haistelee toisten takkien hihoja jne.Parasta olisi hakea ihan apua itselleen ENSIN,jotta harhaisuus ,luulot ja kalvavat epäilyt saa tasapainoon.
Yksi sana : harrastukset.
Esimerkiksi taidepiirit, itseilmaisu- ja teatteriryhmät tekee just gutaa introverteille!
Nykyään kun on oltava jonkinasteiset vuorovaikutustaidot niin tuolla harjaantuu.
Pääasia ettei hän jää kotiin könnäämään, siinä nykyään syrjäytyy nuori ihan oikeasti.
Ikävää, ettei lapsellasi ole ystävää. Toivon todella, että sellainen osuu hänen matkansa varten jossain vaiheessa. Uuden koulun alkaessa, harrastuspiiristä tms. Vaikka itsekseen viihtyykin niin kyllähän se ystävä tuo lisämaustetta elämään. Toivon hänelle parasta!
Haittaakohan se häntä kuitenkaan? Ehkä hänellä on ystäviä netin kautta?