Millainen ihminen rakastuu toiseen vaikka on naimisissa?
Kommentit (28)
Tunteidensa vietävissä oleva ihminen.
Sellainen, jolle tunteet ja juridiikka ovat eri asioita.
Kai sitä ihastua tai rakastua voi kuka vaan. Teot on sitten eri asia. Se, minkä arvon antaa omille lupauksilleen ja sitoumuksilleen. Rakentaako elämänsä tunteiden vuoristoradan vai pysyvämpien arvojen varaan.
Ei tunteilleen mitään voi, eikä ne katso siviilisäätyä. Eri asia sitten on, antaako niiden tunteiden viedä ja tekeekö tyhmyyksiä, vai antaako ajan viedä tunteet.
Avioliitossa rakkautta vaille jäänyt.
Naimisissa oleminen on viimekädessä juridinen sopimus, ei edellytä rakkautta tai edes samassa osoitteessa asumista tai yhteydenpitoa. Ihan hyvin kai tällaisessa tilanteessa oleva voisi rakastua. Voiko ihminen, jolla on huollettavia, omainen hoidettavana, pankkilainaa tai työsuhde rakastua?
Tietysti voi ihastua toisiin ihmisiin vaikka on naimisissa, varsinkin jos on pitkä liitto. Kaikki avioliittot eivät nyt vain ole ihanaa 24:7 kuolemaan asti.
On sitten toinen asia, miten näitä tunteita käsitellään. Ei tarvitse tehdä mitään vaikka joku ulkopuolinen kiinnostaisi, se on omaa valintaa. Kaikki tunteet häviää ajan myötä, myös ihastumiset.
Pettää ei saa, siinä tapauksessa on parempi erota ensin ja tavata niitä muita myöhemmin.
Itse näen että ihastua voi kuka vaan, rakastuminen vaatii jo niitä kiellettyjä tekoja ja ihastumisen ruokkimista jollain tavoin.
Jos nyt puhutaan oikeasti rakastumisesta eikä ihastumisesta, niin sellainen, joka ei enää rakasta sitä puolisoaan. Tunnen ainakin yhden tällaisen ihmisen, jolla oli paska suhde (mies alkkis), rakastui työkaveriin ja erosi.
Varmaan sellainen joka ei rakasta puolisoaan. En usko että on mahdollista rakastaa romanttisessa mielessä enempää kuin yhtä kerrallaan.
Siis ihminen. Ihminen on erehtyväinen ja inhimillinen olento:)
Minä.
Juuri tänään olen miettinyt avioliittoani. Olen ollut mielessäni ikäänkuin parisuhdeterapeutin vastaanotolla ja jutellut hänelle. Siinä ulkopuoliselle puhuessa tulee karmea kuva liitostani, jonkinlaista henkistä väkivaltaa ja alistamista. Siis väheksyntää ja itsetuntoni on murentunut liiton myötä. Kuitenkin päällisin puolin kaikki on normaalisti. Olen yrittänyt muistella viimeisintä tapahtumaa, jolloin tuo liiton huono puoli ilmeni, siitä on kaksi kk aikaa, mutta muistan siitä vain pätkiä, en koko juttua. Joko alitajuntani torjuu sen tai pelkään sairastuneeni alkavaan muistisairauteen.
Ei silti niin paljon, että olisi pakko ryhtyä toimikn. En uskalla kohdata asioita ja yritän ajatella, että kyllä tämä tästä. En tunne mitään miestäni kohtaan, vaikka olen satavarma, että erilaisia tunteita on. Olen aivan turta ja tunnoton. Ensiksi haluaisin päästä kosketuksiin tunteisiini, mutta en tiefä, missä ne ovat. Vaikea ilmaista oaremmin. Ihan kuin olisin lukinnut ne jonnekin, enkä.tiedä.mihin, enkä löydä niitä.
Se toinen mies, johon olen rakastunut, on todella lämmin ja empaattinen ihminen ja äänikin on täynnä hellyyttä. Olen vältellyt pettämästä, yritän ajatella pikemminkin tätä tilannetta läpi itsekseni. Olen ihan täysin solmussa ja sekaisin kohta kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä ihastua tai rakastua voi kuka vaan. Teot on sitten eri asia. Se, minkä arvon antaa omille lupauksilleen ja sitoumuksilleen. Rakentaako elämänsä tunteiden vuoristoradan vai pysyvämpien arvojen varaan.
Juuri näin!
Jokainen, joka ei elä täysin umpiossa, varmasti ihastuu useampiinkin kanssaihmisiin pitkän, toimivan ja onnelisenkin, avioliiton aikana. Mutta pointti on siinä, että nämä ihastumisentunteet pitää vain omana tietonaan (ei siis ilmaise niitä ihastuksen kohteelle) eikä lähde toimimaan niiden viemänä.
Pettäminen ja omasta mielestäni myös jättäminen siitä syystä, että sattui vaan ihastumaan toiseen, on itsekkyyttä ja moraalittomuutta.
Ihastumisia tulee ja menee, onhan maailma täynnä eri tavoin puoleensavetäviä ihmisiä ja niitä, joiden kanssa tuntee synkkaavan aivan erityisesti. Tämä on täysin ok, kunhan sen ei anna johtaa mihinkään.
Ihminen joka kaipaa ongelmia hakeutuu suhteeseen parisuhteessa jo olevan kanssa. Sillä niitä sitten piisaa. Kannattahan se helvetti ehkä kokea jos ei muuten usko.
kyse on lesbouden hengestä, se voi tarttua kirkossa
Aviopuoliso hylkäsi. Ei halunnut läheisyyttä, ei yhteistä tekemistä. Se kun vain oltiin ja elettiin. Ihastuin, sain vastakaikua, rakastuin. Jätin avioliiton. Läheiset oli ihmeissään erosta, mutta mitäpä voi tietää kenenkään perhe-elämästä mitä seinien sisäpuolella tapahtuu.
Nyt hyvä. Elän, rakastan ja saan vastarakkautta.
kolmaswheel kirjoitti:
Ihminen joka kaipaa ongelmia hakeutuu suhteeseen parisuhteessa jo olevan kanssa. Sillä niitä sitten piisaa. Kannattahan se helvetti ehkä kokea jos ei muuten usko.
Jaa. Eipä meillä vain mitään ongelmia ole.
Tuntemaan kykenevä. Tiedän.