Lue keskustelun säännöt.
YH-äiti
Jessusmissäkunnonnaiset
13.02.2018 |
Onko jollekkin muulle tuttua, löydät ihan kiinnostavan naisen. No sitten mukana tulee tietenkin ”pakettiin kuuluva pikku petteri” jolla ei ole mitään tapoja, se hajottaa sun telkkarin, vinkuu äitiä taukoamatta, ruokapöydässä siitä näkyy käsi. Okei, kestät sen, se on pikku petteri joka nyt vaan on tuossa iässä, kuulemma.
No, menee muutama päivä niin pikku petterin isä Sami petteri alkaa soitella ja rähistä taukoamatta millon mistäkin asiasta tälle unelmiesi daamille. Joudut kuuntelemaan vuodatusta kuinka ilkeä, sika, paska, narsisti tää ex-mies on. Lopulta löydät itsesi taistelun keskeltä jossa taistellaan että pitääkö ex mies isi petterin maksaa 18e elatusmaksua vai ei.
Mitä vittua? Olen nyt treffaillut jo muutamia naisia eroni jälkeen ja sama kuvio tuntuu toistuvan. Kertooko tämä, A, naisen tyhmyydestä kun on valinnut lapsensa isäksi jonkun älyä vailla olevan vinkujan ja ei osaa opettaa kakaralleen mitään tapoja. B, että otoksen mukaan suuri osa Suomalaisista eronneista ukoista on aivan järkijättöjä, katkeroituneita ja elämäänsä kyllästyneitä, eikä nekään osaa kasvattaa lapsiaan.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä keskustelu, otsikon olisi pitänyt olla toisenlailla muotoiltu, ei koskemaan pelkkiä naisia vaan myös miehiä. Mä en vaan tajua ja elämää on takana jonkin verran kuitenkin, että miksi jompikumpi ex puoliso katkeroituu ja alkaa tekemään ongelmia toisen elämään, usein ihan naurettavista asioista ja vuosienkin jälkeen.
En ole mallivanhempi mutta ei me olla riidelty koskaan mistään isommista asioista, tapaamiset hoidetaan kuten sovittu, koulujutut ja muut asiat setvitään yhdessä eikä ongelmia ole. Onneksi hän on lasteni äiti, pelottaa ajatuskin jostain riivinraudasta.
Itse asiassa taidatte olla enemmän mallivanhempia kuin, mitä itse tiedostattekaan. - Lapsi tai lapset saavat mallia enemmän kuin usein ymmärrämme itse tai tiedostammekaan meistä vanhemmista. Toisaalta siinähän se aika menisikin, jos koko ajan pitisi miettiä ja ajatella, että onkohan tämä tai tuo sopivaa lapselle; sitä van haluaakin usein uskoa tai ainakin toivoa, että enimmäkseen tekee, niinkuin oiken ja hyvä ellei paras on.
Mutta yht kaikki. Ei "hyvän vanhemmuuden" tarvitse päättyä vaikka parisuhde vanhempien vlillä virallisesti päättyisi. Itse olen aina ihaillut yhden vanhan luokkakaverini vanhempia; he kun ovat aina hdessä tukeneet kaveriani ja olleet puolin a toisin aina tai lähes aina hänen rinnallaan niin arjessa kuin juhlissa, eikä ole kiistelleet, että lumman luona vieteään synttäreitä tai lakkiaset ja tai kuten viimeksi juhlistvat kaverini valmistumista.
Sittemmin aikanaan perheen ainokainen on saanut useamman sisar ja veli puolen rinnalleen joten myöskään uus-perhe kuviot eivät ole sotkeneet tilannetta. Ulkopuolisena sitä kyllä olen löytänyt itseni jonkun kerran miettimästä, että miksi he oikeastaan ovat koskaan eronneetkaan.-
Vanhemmiten olen kyllä tajunnut heidän eroonsakkin johtaneita syitä, - Lienee toki myös niin, että näin ulkopuolisena sitä luulee ja kuittelee tietävänsä aina paremmin milloin jollain on hyvä ja milloin vähemmän syy erota.
No nyt, ketjun paras, fiksuin ja perustelluin vastaus. En mallivanhempi ole vieläkään mutta uskon samoihin asioihin. Lapset, pienetkin tiedostavat enemmän kuin uskommekaan. Vanhemmuus ei suinkaan pääty eroon ja aivan kuin oisit kuvaillut meidän tilannetta, tuen lasteni äitiä jos hän sitä tarvitsee, kuitenkaan antamatta sen häiritä mahdollista uutta elämääni tai halventamatta uutta puolisoani. Vaikka parisuhteemme päättyi, vanhemmuutemme ei pääty koskaan.
Lapsen näkökulma vanhempien eroon voi olla, kuten sanoit aina ikätasosta kiinni. On asioita mitä pieni ei ymmärrä eikä tarvitsekaan mutta syyt eroon vanhemmalla iällä saattaa näyttää ilmiselviltä. Tosi hieno ja koskettava kirjoitus sinulta kuka lienetkään..
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä keskustelu, otsikon olisi pitänyt olla toisenlailla muotoiltu, ei koskemaan pelkkiä naisia vaan myös miehiä. Mä en vaan tajua ja elämää on takana jonkin verran kuitenkin, että miksi jompikumpi ex puoliso katkeroituu ja alkaa tekemään ongelmia toisen elämään, usein ihan naurettavista asioista ja vuosienkin jälkeen.
En ole mallivanhempi mutta ei me olla riidelty koskaan mistään isommista asioista, tapaamiset hoidetaan kuten sovittu, koulujutut ja muut asiat setvitään yhdessä eikä ongelmia ole. Onneksi hän on lasteni äiti, pelottaa ajatuskin jostain riivinraudasta.
Itse asiassa taidatte olla enemmän mallivanhempia kuin, mitä itse tiedostattekaan. - Lapsi tai lapset saavat mallia enemmän kuin usein ymmärrämme itse tai tiedostammekaan meistä vanhemmista. Toisaalta siinähän se aika menisikin, jos koko ajan pitisi miettiä ja ajatella, että onkohan tämä tai tuo sopivaa lapselle; sitä van haluaakin usein uskoa tai ainakin toivoa, että enimmäkseen tekee, niinkuin oiken ja hyvä ellei paras on.
Mutta yht kaikki. Ei "hyvän vanhemmuuden" tarvitse päättyä vaikka parisuhde vanhempien vlillä virallisesti päättyisi. Itse olen aina ihaillut yhden vanhan luokkakaverini vanhempia; he kun ovat aina hdessä tukeneet kaveriani ja olleet puolin a toisin aina tai lähes aina hänen rinnallaan niin arjessa kuin juhlissa, eikä ole kiistelleet, että lumman luona vieteään synttäreitä tai lakkiaset ja tai kuten viimeksi juhlistvat kaverini valmistumista.
Sittemmin aikanaan perheen ainokainen on saanut useamman sisar ja veli puolen rinnalleen joten myöskään uus-perhe kuviot eivät ole sotkeneet tilannetta. Ulkopuolisena sitä kyllä olen löytänyt itseni jonkun kerran miettimästä, että miksi he oikeastaan ovat koskaan eronneetkaan.-
Vanhemmiten olen kyllä tajunnut heidän eroonsakkin johtaneita syitä, - Lienee toki myös niin, että näin ulkopuolisena sitä luulee ja kuittelee tietävänsä aina paremmin milloin jollain on hyvä ja milloin vähemmän syy erota.
No nyt, ketjun paras, fiksuin ja perustelluin vastaus. En mallivanhempi ole vieläkään mutta uskon samoihin asioihin. Lapset, pienetkin tiedostavat enemmän kuin uskommekaan. Vanhemmuus ei suinkaan pääty eroon ja aivan kuin oisit kuvaillut meidän tilannetta, tuen lasteni äitiä jos hän sitä tarvitsee, kuitenkaan antamatta sen häiritä mahdollista uutta elämääni tai halventamatta uutta puolisoani. Vaikka parisuhteemme päättyi, vanhemmuutemme ei pääty koskaan.
Lapsen näkökulma vanhempien eroon voi olla, kuten sanoit aina ikätasosta kiinni. On asioita mitä pieni ei ymmärrä eikä tarvitsekaan mutta syyt eroon vanhemmalla iällä saattaa näyttää ilmiselviltä. Tosi hieno ja koskettava kirjoitus sinulta kuka lienetkään..
.
Millähän mä saisin sun sähköpostin tai jotain, olet sitten mies tai nainen, vaihtaisin ajatuksia mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä keskustelu, otsikon olisi pitänyt olla toisenlailla muotoiltu, ei koskemaan pelkkiä naisia vaan myös miehiä. Mä en vaan tajua ja elämää on takana jonkin verran kuitenkin, että miksi jompikumpi ex puoliso katkeroituu ja alkaa tekemään ongelmia toisen elämään, usein ihan naurettavista asioista ja vuosienkin jälkeen.
En ole mallivanhempi mutta ei me olla riidelty koskaan mistään isommista asioista, tapaamiset hoidetaan kuten sovittu, koulujutut ja muut asiat setvitään yhdessä eikä ongelmia ole. Onneksi hän on lasteni äiti, pelottaa ajatuskin jostain riivinraudasta.
Itse asiassa taidatte olla enemmän mallivanhempia kuin, mitä itse tiedostattekaan. - Lapsi tai lapset saavat mallia enemmän kuin usein ymmärrämme itse tai tiedostammekaan meistä vanhemmista. Toisaalta siinähän se aika menisikin, jos koko ajan pitisi miettiä ja ajatella, että onkohan tämä tai tuo sopivaa lapselle; sitä van haluaakin usein uskoa tai ainakin toivoa, että enimmäkseen tekee, niinkuin oiken ja hyvä ellei paras on.
Mutta yht kaikki. Ei "hyvän vanhemmuuden" tarvitse päättyä vaikka parisuhde vanhempien vlillä virallisesti päättyisi. Itse olen aina ihaillut yhden vanhan luokkakaverini vanhempia; he kun ovat aina hdessä tukeneet kaveriani ja olleet puolin a toisin aina tai lähes aina hänen rinnallaan niin arjessa kuin juhlissa, eikä ole kiistelleet, että lumman luona vieteään synttäreitä tai lakkiaset ja tai kuten viimeksi juhlistvat kaverini valmistumista.
Sittemmin aikanaan perheen ainokainen on saanut useamman sisar ja veli puolen rinnalleen joten myöskään uus-perhe kuviot eivät ole sotkeneet tilannetta. Ulkopuolisena sitä kyllä olen löytänyt itseni jonkun kerran miettimästä, että miksi he oikeastaan ovat koskaan eronneetkaan.-
Vanhemmiten olen kyllä tajunnut heidän eroonsakkin johtaneita syitä, - Lienee toki myös niin, että näin ulkopuolisena sitä luulee ja kuittelee tietävänsä aina paremmin milloin jollain on hyvä ja milloin vähemmän syy erota.
Millähän mä saisin sun sähköpostin tai jotain, olet sitten mies tai nainen, vaihtaisin ajatuksia mielelläni.
121212 kirjoitti:
Muta katsos Sami Petteri 28v oli ihana ja kiva, hauska ja itsevarma sosiaalinen mies jonka kanssa oli sitä kipinää, kemiaa ja laajempaa tunteiden kirjoa laidasta laitaan kuin tasaisien ja tylsien kamupoikien Mikan ja Matin kanssa.
Sitten jostain syystä kotielämä ei maistunutkaan, kun Sami Petteri ei toiveista huolimatta muuttunut silmänräpäyksessä kotimieheksi.
Nyt sitten tarvittaisiin se Mikan tai Matin vanhempi versio jolla on ammatti ja vakaat tulot.
Mihin niitä tuloja tarvitsee? Treffailetteko te rahaa, itse treffailen ihmistä. Tulen erinomaisesti toimeen omillani ja en tarvitse kenenkään muun rahoja. Olen kyllä huomannut että tosi monet keski-ikäiset eronneet miehet haukkuvat exäänsä ja ovat sössineet raha-asiansa. Exän haukkumista en kuuntele sekuntiakaan, rahattomuus taasen ei haittaa yhtään.
B on yllättävän usein. Kuinka hullu voi ihminen edes olla.
Itse asiassa taidatte olla enemmän mallivanhempia kuin, mitä itse tiedostattekaan. - Lapsi tai lapset saavat mallia enemmän kuin usein ymmärrämme itse tai tiedostammekaan meistä vanhemmista. Toisaalta siinähän se aika menisikin, jos koko ajan pitisi miettiä ja ajatella, että onkohan tämä tai tuo sopivaa lapselle; sitä van haluaakin usein uskoa tai ainakin toivoa, että enimmäkseen tekee, niinkuin oiken ja hyvä ellei paras on.
Mutta yht kaikki. Ei "hyvän vanhemmuuden" tarvitse päättyä vaikka parisuhde vanhempien vlillä virallisesti päättyisi. Itse olen aina ihaillut yhden vanhan luokkakaverini vanhempia; he kun ovat aina hdessä tukeneet kaveriani ja olleet puolin a toisin aina tai lähes aina hänen rinnallaan niin arjessa kuin juhlissa, eikä ole kiistelleet, että lumman luona vieteään synttäreitä tai lakkiaset ja tai kuten viimeksi juhlistvat kaverini valmistumista.
Sittemmin aikanaan perheen ainokainen on saanut useamman sisar ja veli puolen rinnalleen joten myöskään uus-perhe kuviot eivät ole sotkeneet tilannetta. Ulkopuolisena sitä kyllä olen löytänyt itseni jonkun kerran miettimästä, että miksi he oikeastaan ovat koskaan eronneetkaan.-
Vanhemmiten olen kyllä tajunnut heidän eroonsakkin johtaneita syitä, - Lienee toki myös niin, että näin ulkopuolisena sitä luulee ja kuittelee tietävänsä aina paremmin milloin jollain on hyvä ja milloin vähemmän syy erota.