Pienen vauvan iltaraivari

meillä oli vauvan kanssa sama homma: illalla aina klo 20-22 oli sellaista tuskaista huutoa ja hyppyyttämistä, tissi ei kelvannut eikä mikään rauhottanut.



se loppui siihen, kun kerran jäi viimeiset päikkärit välistä ja mentiin yöunille jo ennen kahdeksaa.



Oli tyttö ilmeisesti ollut todella väsynyt ja niin ylijännittynyt, ettei osannut enää millään rentoutua.

Ihmiset! Jokaisella auttaa tietenkin omat konstinsa (meillä vauva 2 kk 2 vkoa), muttta tästä on nyt pakko julistaa, kun alkuunsa kaikkea kans kokeiltiin. En itsekkään ollut uskoa, mutta kantoliina lopettaa iltaitkut ja kitinät. Vinkin sain neuvolaa odotellessani toiselta äidiltä ja vaikka en todellakaan ole mikään luomu/hippiäiti kävin sellaisen hakemassa. Sain pikaopit myös yhteen sidontaan, jossa vauva viihtyi heti. Asento on vähän samanlainen sammakkoasento kuin rintarepussa mutta tiiviimpi, lähellä kantajaa ja siksi ainakin puolet kevyempi kuin repussa kannettuna. Ei tarvitse aina miehen hyppiä repun kanssa, siihenkin hytkytykseen vauva tottuu. Nyt voi katsella telkkua väsymättä, syödä aamupalaa ilman että muruset tippuu vauvan päähän ; ) ja tehdä vaikka jumpata. Asento on niin tiivis, ettei tarvi hytkyä (sama idea varmasti kuin kapalossa, mutta ei tarvi kantaa. Tänään kokeilin vielä sellaista kummallisuutta, että imetin niin, että vauva oli liinassa. Mies vaan nauroi, että aika kokeilunhaluinen " äitsykkä" . Vauva on kuitenkin " afrikan lasten" tavoin tyytyväinen. Ei raukka tiedä paremmasta. Sen myös huomasin, että imetin liian harvoin illalla. Vauva on melkein jatkuvasti imemässä.KAnnattaa syöttää ennen kuin hermostuu. Eli tyynenä tyrkätä nänniä suuhun.

juu, meillä on kantoliina päivittäisessä käytössä, mutta ongelma on se, että meidän vauva nukkuu kantoliinassa heti pitkät unet ja herää heti jos sen ottaa pois. En ole uskaltanut iltaisin nukuttaa pitkiä unia että nukkuisi sitten yöllä paremmin. Onko tässä ajatuksessa mitään perää? Vai pitäisikö vaan kokeilla? Nukahtaisikohan tuo paremmin yöunille ja nukkuisi hyvin yön jos antaisi illalla ottaa pitkät unet?

se on kyllä totta, että herkästihän sylikyytiläinen kantoliinaan nukahtaa... meillä nukutaan vaan vielä niin paljon (2 kk 2vkoa) että illallakaan nukutut torkut ei vie yöunia. Kantoliinaa käytän kans päivittäin, vaihtelen sitteriin ja lattialle ja tietysti vaunuihin. Kyllähän illalla on hyvä vauvaa valveillakin " viihdyttää" ja seurustella ja imettää. Päivisin vauvan valveaikaa tulee meillä sillä, että seuraillaan mitä äiti puuhaa esim. keittiössä, sitten tietenkin vaipanvaihtoja yritän aina pitkittää seurustelulla, hieronnalla ja lauluilla (ei kyllä nukahda erkkikään niihin lauluihin ; ) liinassa pidän silloin, kun vauva ei nuku päätä silloin tällöin " ulkopuolella" tuen tietty koko ajan kädellä. Tässä tyylissä vauva katselee ja seurailee. Vaatii tietty käsiä pitämämään päätä ja välillä pistämään tuttia suuhun. Näin liinassakin tulee valvottua hieman...

Kuten jollain tässä ketjussa aiemmin, meidänkin esikoinen oli yliväsynyt iltaisin ja huusi siksi. Ei kipristellyt vatsaansa, ei ollut märkä vaippa, ei nälkä (huusi myös rinnalla, ja ilmeisesti ärsytti kun maitoa tulee vaikka ei ole nälkä, kuopus samanlainen). Myöhemmin ymmärsin, että vauva oli liian väsynyt osatakseen nukahtaa. Ei oikein osattu nukuttaa vauvaa päivällä, yöt nukkui hyvin. Päivisin ei kunnon päiväunia, vain pieniä torkkuja. Meillä auttoi vaivaan selkeä päivärytmi ja riittävä uni. Nyt kuopuksen kohdalla pakotan vauvan nukkumaan parin tunnin välein, ja tyttö (vajaa 2kk) on koko elämänsä ollut aurinkoinen myös iltaisin. Nukkuu päivisin paljon, ja vielä yötkin hyvin. Näin pieni voi tuskin saada liikaa unta.

juu, meillä nukutaan kyllä ihan hirveästi, mikä sinänsä on ihanaa, mutta saa tämän äipän kyllä ihmettelemään että kuinka se vauveli voi olla yliväsynyt illalla, kun siltä se oikeesti näyttää. Kokeilin eilen nukuttaa vielä illalla liinassa, mutta raivarit tuli silti. Tämä meidän kuopushan (2kk) on hereillä vaan tunnin aamulla, päivällä ja illalla, eli 3 h/vrk! Ja esikoista ei meinannut saada päivisin nukkumaan millään.

Meillä esikoinen oli samanlainen. Tosi vaikee tapaus. Hirmu temperamentti ja mahdoton tahto jo syntymästä lähtien. Piti päätä ylhäällä tokana päivänä ja kaikki raajat heilu ku ropelit. Neuvolan täti sanoi, että ei tällä pojalla mikään ole kipeänä, raivoaa vaan kiukkuansa. Minä olen ihan vakuuttunut että sitä otti niin päähän kun ei päässyt itse liikkelle. On meinaan aika aktiivinen liikkuja nykyään. Meillä kannettiin poikaa vuorotellen illalla ja tissi kyllä auttoi aika usein. Toinen lapsi meillä on sellainen jolle ei kelpaa tissi iltaitkuissa, olen tulkinnut asian niin, että on jo niin väsynyt, että ei jaksa imeä. Onneksi tämä nuorempi ei ole yhtä paha tapaus kuin isoveljensä, vaan sen saa aina rauhoitettua niistä raivareista jollain tavalla, yleensä hyssyttämällä sylissä. Meillä auttaa kun sanoo " shh, shh, shh" sellaisella rytmitetyllä sävelellä, siis shh-shh-shh, shh-shh-shh... ja hyssyttää samaan tahtiin. Kuulostaa huvittavalta, eikä mieskään sitä aluksi meinannut uskoa, mutta toimii. Toinen tapa mitä käytän, on että laitan lapsen rintaa vasten ja painan pään kaulakuoppaan hellästi mutta määrätietoisesti ja toistan jotain " joo, joo, joo" " niin, niin, niin" rauhottavalla ja matalalla äänellä. Tämä kuulostaa kyllä yhtä huvittavalta näin kirjotettuna. :) Käärin pojan yleensä johonkin flanelliseen kankaaseen niin että pääkin on siinä kankaan sisällä, vähän kuin kapalois, mutta ei niin tiukalle. (Ootko muuten kapaloa kokeillut? Minua harmitti jälkeenpäin kun en tajunnut sitä esikoiselle, se olisi varmasti rauhoittanut ne levottomat raajat). Kangas poskea vasten rauhoittaa ainakin meidän poikia. Kuulostaa raskaalta tuo teidän iltakuvio, toivottavasti löydät jonkun ratkaisun. Jokainen vauva on niin erilainen, että sitä pitää melkein vain etsiä että mikä toimii. Meillä taisi toimia rintareppukin silloin, mutta teillä ei ilmeisesti siitä ole apua. Mun mies lohduttaa mua aina sillä että tuskin se enää armeijaikäsenä heittelee ruokaansa/puree/itkee yöllä tissiä jne. Niin voi tässäkin oikeestaan ajatella, että kohta nämä murheet unohtuu... ja tulee taas uusia :) Se on jo paljon kun vauva nukkuu yöt, silloin voit olla varma ettei se ole kipeä eikä nälkäinen.

Meillä on sama juttu, tyttö pian 2 kk vanha ja huutaa joka ilta aivan sellasta sydäntä särkevää huutoa. Ja nimenomaan, ei mitään normaalia itkua vaan just pää punasena hysteeristä huutoa. Meillä auttaa joskus se, että otan tytön viereeni makaamaan kyljelleen sohvalle tai sänkyyn ja laulan rauhallisia lauluja. Usein tyttö hiljenee ja nukahtaakin hetkeksi. Tosin kyllä se huuto sitten taas puolen tunnin kuluttua alkaa, ja sitten vaan vähän aikaa sylitellään, syödään tms ja uusiks laulut. :) On se vaan ihan uskomattoman rasittavaa omille hermoille kun toinen vaan huutaa, ja sitten toisaalta myös tulee ihan järjettömän paha mieli itsellä kun näkee kuinka toinen hysteerisenä väpättää siinä huutonsa keskellä. :(



Voimia ja jaksamista sulle! Jaksetaan vaan toivoa ettei nämä huudot ikuisuuksia kestä. :)

2 kk tyttö saa iltaisin raivokohtauksia, jotka eivät onneksi *kop* kestä kovin kauaa, mutta niiden aikana todella huutaa pää punaisena ja " käkättää" eikä aina muista vetää henkeäkään...Meillä useimmiten auttaa kun vauvaa pitää pystyasennossa sylissä, kävelee/liikkuu ja just sihisee korvaan aikas lujaa. Tuo sihiseminen meillä on auttanut alusta asti ainakin keskeyttämään itkun/huudon, vauva ikäänkuin jää kuuntelemaan tai hämmentyy moista suhinaa. Muita kokeiltuja ja toisinaan toimivia keinoja: hoitopöydälle vienti, (siellä yläpuolella ikuinen ilon aihe; mobile,) tissi suuhun, vauvan kantaminen sylissä mitä kummallisemmissa asennoissa, rintareppu, joustinsängyn reunalla hytkyminen vauva sylissä ja televisio päällä (vauva keskittyy katsomaan tv:tä), vaunulenkki, laulaminen...Meillä myös alusta asti hyvin temperamenttisen oloinen tyttö, kädet ja jalat ovat heiluneet ja heiluvat yhä vimmatusti jopa nukkuessa. Ja selvästi kiukustuu asioista jo nyt. Nukahtaa yleensä vasta noin klo. 00-01, kuten tänäänkin...

Meillä myös 2-3xvko:ssa lyhyitä raivareita iltaisin. Pidän sylissä ja hyssyttelen, menee ohi yleensä 10 min:ssa.

Luin jostain, että pienokainen purkaa näin päivän tapahtumia ja paineita, tiedä hänta sitten.

Meillä yöt menevät edelleen katkonaisesti, heräillään 5-6xyö :(,

tuntuu ettei ne koskaan lopu, ne yöheräilyt meinaan.

...että muillakin aikuiset tekee mitä kummempia juttuja vauvansa kanssa. Onhan se tietty koomisen näköistä kun meidän iskä hyppii tasajalkaa kiljuva lapsi rintarepussa, mutta pakko kai se on kaikki keinot kokeilla?



Ja tyypillistähän näille raivareille on se, että vieraissa niitä ei tule. Oltiin pääsiäisenä kylässä ja siellä oli poika niiin aurinkoinen ja nukahti ilman itkun itkua -tosin meni klo 22 asti, mutta kuitenkin. Ja sitten kun kotiin tultiin niin raivosikin sitten kahden illan edestä -aaaargh!



Itse olen näiden raivareiden keskellä " luovuttanut" eli napannut pojan rintareppuun ja kävellyt / heilunut ja antanut pojan sitten kirkua vaan... olen mä jotain koittanut sille höpötellä tai hyräillä, mutta en tiedä kuuleeko se mitään siinä kiukkunsa keskellä. Olen myös itse päätellyt, ettei voi olla kipeä kun kuiteskin nukkuu. Kipeä lapsihan olisi kipeä myös yöllä, eikä uni oli kunnollista?



Tuota rytmikästä suhinaa en olekaan vielä kokeillut, pitää koittaa josko se auttaisi.



Voimia teille muillekin. Kuten joku sanoi, se raivoaminen tekee minulle niiiin kurjan mielen. Ensin hiljaa mielessään kiroaa lapsen jonnekin kuuseen ja sitten kun se pulloposki nukahtaa ja tuhisee sängyssä niin on kurja mieli siitä, että ajatteli ilkeästi.

kamalan kurja mielihän siitä tulee, mutta jos lasta pitää lähellä ja tietää ettei se ole kipeä niin on tehnyt jo tarpeeksi ja voitavansa. Kyllä tämä äitiys pitkäjänteisyyttä ja sietokykyä kasvattaa!

Tyttö on kohta 3kk ja kovasti odottelemme että illat ja yöunille meno alkaisi rauhoittua. Meillä myös on yritetty suhistella ja hypitty ja vaikka mitä... Välillä huomaan että auttaa kun vauvan yhtäkkiä laskee alas vaikka sohvalle/sängylle eli ikäänkuin lopettaa koko shown. Meillä se välillä tehoaa ainakin vähäksi aikaa. Samoin pari kertaa vauva on rauhoittunut kun on laitettu omaan sänkyyn kapaloituna (meillä tosin vauva saa nykyään sieltä aina kätensä esiin) ja tutti suuhun plus taputellaan pyllylle.



Joskus esikoisen aikoina luin jostain että tämän ikäisillä hermoston kehittyminen (tai kehittymättömyys) aiheuttaa tätä...



Voimia!

Hei. Meillä jo 4 1/2 kk ikäinen poika, joka joskus saattaa vieläkin saada tällaisia iltaraivareita kun on tosi väsynyt. Silloin ei auta yhtään mikään, vaikka kuinka yrittäisi syöttää, paijata, hyssytellä, laulaa, vaihtaa vaipan, kanniskella, heijata, hytkyttää...eli jätkä huutaa pää punasena niin suureen ääneen, että tosiaan naapurin kuurot mummotkin varmasti kuulee ja välillä tosiaan luulen, että häneltä happi loppuu...Lopulta kuitenkin, kun huutoa on tullut oma aikansa tai voisiko sanoa kun aika on kypsä, niin lapsi vain sänkyyn ja nukahtaa ihan muutamassa sekunnissa...Ei auta aikaisemmin laittaa sänkyyn koska se vaan pahentaa tilannetta...Eli ilmeisesti kyse on vain väsymyksestä ja taistelusta unta vastaan...

Muistelen, että meillä helpottui esikoisen kanssa kun tuli puoli vuotta täyteen. Poika siirrettiin omaan huoneeseen, valot pois ja ovi kiinni ja nukahti aina heti. Sitä ennen oli näitä raivaritaisteluita joka ilta. Ne vaan muuttui ajan kanssa vähän erilaisiksi kun nelikuisena esim. jo osasi liikkua ja kääntyillä. Silloin tuntui että se kroppa tekee omiansa ja estää pikkuista nukahtamasta. Ihan näin pienenä kuin meillä tämä kuopus nyt, eli 2-kuisena se tuntui yliväsymykseltä ja siltä ettei vauveli yksinkertaisesti osaa nukahtaa. Jossain täällä keskustelupalstalla näin selityksen siitä, ettei hermosto ole vielä tarpeeksi kehittynyt ja raivarit johtuu siitä. Tämä kuulostaa minusta uskottavalta sen perusteella mitä olen meidän poikia katsellut. Kyllä on nyt ihana katsoa tuota esikoista, ja on ollut jo vuoden verran, kun sen laittaa sänkyyn ja se on niin onnellinen kun pääsee nallen viereen nukkumaan kun on jo niin väsynyt! Eipä olisi uskonut sillon alle puolivuotiaana että näin vielä käy! Jossain muistan lukeneeni että vauvoille kannattaa jutella tyyliin " nyt on äidin vauva kyllä tosi väsynyt, eiköhän aleta nukkumaan, silmät kiinni vaan..." vaikka se tuntuisi ihan pöllöltä kun toinen ei näytä tajuavan vielä mitään ja huutaa vaan tunti tolkulla pää punasena. Mutta että se auttais pitemmän päälle siinä että vauva oppii tunnistamaan omia olotiloja ja lopulta ehkä nukahtamaan itekseen. No, tämän pikkukakkosen kanssa tosiaan itsekin vielä taistelen ja melkeinpä joka ilta tulee mieleen että aivan sama, eihän mistään ole kuitenkaan mitään apua. Mutta sitten sitä pitää vaan hammasta purra ja jaksaa kuunnella ne huudot.

Ne iltarutiinit taisi olla ne, jotka auttoi sitä meidän esikoista sillon puolivuotiaana. Iltapuuro, iltapesu ja vaipan vaihto. Tiesi jo kun alettiin laulamaan tuu-tuu-tupakkarullaa että kohta mennään nukkumaan. Vaikka muistan kyllä miten pöllöltä se tuntui sitä tupakkarullaa lauleskella monta kuukautta niin että tuntu ettei se edes kuule huudoltaan mitään.

Meillä oli toissailtana pahimmat itkut ikinä. Kesti melkein tunnin, ja kun ei ollut isi kotona niin ei auttanut mikään. Poika rauhoittuu, kun kapaloidaan ja isi hytkyttää sylissään toinen käsi takaraivon alla ja pojan jalat kainalossa rytmikkäästi ylös ja alas koko pakettia ja suhisee samalla kovaa, ennakoiden eli silloin kun naama alkaa mennä ruttuun alkaa suhina. ja poika sit lopettaakin itkun. mut yrittää taas pian uudestaan, jolloin taas ennakoiden suhistaan. Paras juttu on jos ei olla päästetty raivoa päälle, silloin ei tarvitse niin kauan hoidellakaan sitä pois. Mutta jos pääsee käyntiin, ei mikään auta vähään aikaan. Silloin koitetaan olla vaan läsnä, ei olla yksin jätetty, ellei meinaa hermo mennä itsellä.

Ja jos ollaan menty nukkumaan yhdessä jo silloin kun poika ensi kerran haukottelee illalla, niin vältytään raivareilta. Eilen tultiin pitkä automatka illalla ja aloittihan poika raivarit autossakin. Laitoin käden pojan masulle ja hän sitten huusi jonkin aikaa, mutta rauhoittui sitten. Minä itse aina hermostun noista raivareista ja alan itkemään, joten poika sitten vaistoaa mun fiilikset ja alkaa siitä pahemman itkun, kun äidilläkin on hätä niin varmaan minullakin on. Silloin isin läsnäolo auttaa, kun se osaa ottaa lunkisti noi raivoamiset. Eli oma mielenrauha auttais kai myös.



nemma&muksis 2 kk 1 vkk

Meillä neiti (nyt 3 kk) aloitti parisen viikkoa sitten tuon pää punaisena-itkemisen, meillä käytetään siitä nimeä tomaatti-itku, kun likka on tosiaan punainen kuin tomaatti itkiessään.



Tuntuu, että neiti raivostuu, kun on liian väsynyt syömään tai ylipäätään tekemään yhtään mitään. Sylissä kantaminen (olalla tai " suorana" kantajan mahan päällä) auttaa joskus. On siis hiljaa siinä sylissä, jos laskee alas niin itku yleensä taas alkaa.

Tissiä ei huoli, jos on jo ihan raivona. Joskus saan tutin kanssa jekutettua imemään, eli vuoron perään tuttia ja tissiä härnäämällä suuhun. Tai sitten iskä ottaa monta kertaa välillä syliinsä kävelylle, ja taas nopeasti antaa mulle imetykseen. Rasittavaa... Illalla varsinkin, kun pitäis saada neidin masu täyteen, jotta nukkuisi sitten yöllä hyvin.

Joskus näitä raivareita tulee päivälläkin, mutta useinmiten iltaisin. Eilenkään ei saatu imetettyä sitä, mutta kehtoonsa suostui nukahtamaan siinä klo 22 maissa (edellinen syöttö n.klo 19), mä sitten ihan paniikissa odottelen että josko heräis syömään ennen yötä vielä, mutta vasta klo 03 heräsi... Klo 24 tajusin sentään ite mennä maate, että sain sentään unen päästä kiinni ennen kuin vaavi heräsi nälkäänsä.



Meillä siis auttaa kehtoon kyljelleen nukuttaminen, monta kertaa saa kyllä tuttia korjata suuhun ja silitellä päälakea ennen kun nukahtaa. Sinne sitten jää huilailemaan yleensä noin 15-30 minuutiksi, jonka jälkeen taas jaksetaan naureskella ja syödäkin. Välillä sitten tulee noita ylilyöntejä, kun vauva nukkuukin yht´äkkiä jotain 5 tuntia...