Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko lapsestani onnellinen kun äitinä en tunne empatiaa enkä syyllisyyttä?
13.02.2018 |
Ei siis kiinnosta tippaakaan lapsen huolet, mutta oishan se kiva jos tuosta lapsesta tulisi kumminkin onnellinen
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa. Luultavasti jos jaksat esittää kiinnostunutta vakuuttavasti ja lähes joka kerta kun aihetta on, lapsi ei mene pilalle.
Jos kärsit masennuksesta niin hanki apua, jos kyseessä on vain ominaisuutesi niin teeskentele tunteesi.
Vaikka et tunne empatiaa, on monia järkiperäisiä syitä kuunnella lapsen huolia /asiaa ja tukea positiivisesti, kun pienet lapset eivät yksin siihen pysty. Ja ystävällisyys on kiva verrattuna siihen, että vanhempi olisi teinikiukuttelija vielä vanhanakin - kuten joidenkin vanhemmat ovat. Omat tunteet voi käsitellä erikseen kun lapsi ei ole siinä paikalla. Onko toinen vanhempi jolla empatiaa?
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Luultavasti jos jaksat esittää kiinnostunutta vakuuttavasti ja lähes joka kerta kun aihetta on, lapsi ei mene pilalle.
Jos kärsit masennuksesta niin hanki apua, jos kyseessä on vain ominaisuutesi niin teeskentele tunteesi.
Onpas kylmäävä ajatus, että äiti teeskentelisi tunteensa vuosi toisensa jälkeen lapselleen. Siinä sitten lapsikin oppii teeskentelemään tunteitaan, ei muuta. Voi reppanoita :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Luultavasti jos jaksat esittää kiinnostunutta vakuuttavasti ja lähes joka kerta kun aihetta on, lapsi ei mene pilalle.
Jos kärsit masennuksesta niin hanki apua, jos kyseessä on vain ominaisuutesi niin teeskentele tunteesi.Onpas kylmäävä ajatus, että äiti teeskentelisi tunteensa vuosi toisensa jälkeen lapselleen. Siinä sitten lapsikin oppii teeskentelemään tunteitaan, ei muuta. Voi reppanoita :D
Psykopaatti on ääriesimerkki ihmisestä, jolla ei ole syvää tunne-elämää. Kaikki psykopaatit eivät ole älykkäitä mutta ne jotka ovat, osaavat kyllä esittää tunteita niin hyvin, että hämäävät myös puolisoitaan ja perheenjäseniään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään voi taata, että lapsesta tulisi onnellinen muutenkaan.
hyvä kysymys kirjoitti:
Vaikka et tunne empatiaa, on monia järkiperäisiä syitä kuunnella lapsen huolia /asiaa ja tukea positiivisesti, kun pienet lapset eivät yksin siihen pysty. Ja ystävällisyys on kiva verrattuna siihen, että vanhempi olisi teinikiukuttelija vielä vanhanakin - kuten joidenkin vanhemmat ovat. Omat tunteet voi käsitellä erikseen kun lapsi ei ole siinä paikalla. Onko toinen vanhempi jolla empatiaa?
Anteeksi nyt, mutta sinäkin ehdotat että tunteiden feikkaaminen olisi hyvä vaihtoehto. Oletko muutenkin älyllisesti epärehellinen itsellesi vai uskotko tuohon todella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kyllä aistii, oletko oikeasti kiinnostunut vai et, vaikkei ehkä tunteitaan tietoisesti ymmärräkään. Varmasti "äidittömyys" hänelle paljon turvattomuutta, hämmennystä, vihaa ja surua aiheuttaa. Toivottavasti kohtaa elämässään ihmisiä, joilta saa tarvitsemaansa rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
hyvä kysymys kirjoitti:
Vaikka et tunne empatiaa, on monia järkiperäisiä syitä kuunnella lapsen huolia /asiaa ja tukea positiivisesti, kun pienet lapset eivät yksin siihen pysty. Ja ystävällisyys on kiva verrattuna siihen, että vanhempi olisi teinikiukuttelija vielä vanhanakin - kuten joidenkin vanhemmat ovat. Omat tunteet voi käsitellä erikseen kun lapsi ei ole siinä paikalla. Onko toinen vanhempi jolla empatiaa?
Anteeksi nyt, mutta sinäkin ehdotat että tunteiden feikkaaminen olisi hyvä vaihtoehto. Oletko muutenkin älyllisesti epärehellinen itsellesi vai uskotko tuohon todella?
Millä tavalla kuuntelu, positiivisesti tukeminen elämän eri asioissa tai ystävällisyys (=ei ole ikävä toista kohtaan) on näyttelemistä? Ei siinä ole mitään tunteita aloittajan tapauksessa, varmaan olisi pelkkä järki. Neutraalikin voi olla. Tai pitää hyvää ilmapiiriä yllä silloin kun jaksaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykopatiaa.
Oletko kiusannut koulussa? Oletko kiduttanut eläimiä?
Hae psykoterapiaa.
Se riippuu tietenkin siitä, kuka lapsesta ensisijaisesti pitää huolta. Jos se olet sinä, lapsesta todennäköisimmin tulee kyvytön empatiaan (on niin pahasti traumatisoitunut varhaislapsuudessa), mikä on tietenkin (hänelle) parempi kuin se, että kärsii masennuksesta koko ikänsä. Mutta on tietenkin sääli että jos on empatiakyvytön, niin todellinen yhteys toisiin ihmisiin jää puuttumaan, vaan yhteys jää pinnalliseksi. Kova kohtalo teillä molemmilla. voimia.