Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teinillä ei ole kavereita. Onko muita tällaisia?
13.02.2018 |
15-vuotias ei pidä yhteyttä ikätovereihinsa. Koulun jälkeen on aina kotona. Koulu menee hyvin ja käy siellä mielellään, joten ilmeisesti koulussa ei ole mitään ikävää. Ei halua harrastaa mitään. On yritetty nuorempana useaakin lajia, mutta ei ole halunnut jatkaa.
Kommentit (9)
En tietysti ihan tarkkaan tiedä mitä netissä puuhaa, mutta useimmiten näyttää katselevan sisältöjä ja pelailee silloin tällöin pelejä. On vaan niin vaikea ymmärtää, kun itse tuon ikäisenä en käynyt kotona kuin syömässä ja nukkumassa. Aina piti olla kavereiden kanssa. Onko sillä sitten merkitystä, kun kyseessä on poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tietysti ihan tarkkaan tiedä mitä netissä puuhaa, mutta useimmiten näyttää katselevan sisältöjä ja pelailee silloin tällöin pelejä. On vaan niin vaikea ymmärtää, kun itse tuon ikäisenä en käynyt kotona kuin syömässä ja nukkumassa. Aina piti olla kavereiden kanssa. Onko sillä sitten merkitystä, kun kyseessä on poika.
Tämä ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, sillä minulla on aika paljon kavereita ja olen tyttö (16-vuotias). Mutta tuo kolmanneksi viimeinen virkkeesi meni ihon alle.
Olen luonteeltani introvertti ja olen aina ollut sellainen, että tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa. Nautin jo lapsena yksin leikkimisestä ja yhä edelleen vietän suhteellisen paljon aikaa ihan vain itsekseni. Olen ihan sosiaalinen ja tykkään kyllä nähdä kavereitakin ja tehdä yhtä sun toista, mutta yleensä pari kertaa viikossa on minulle vapaa-ajan kaveriaikaan täysi maksimi. En tiedä onko tällä vaikutusta asiaan, mutta olen aina ollut hyvin taiteellinen ja harrastan monia asioita, joihin tarvitsen ns. "oman luovan tilani": kirjoittamista, piirtämistä ja maalaamista sekä valokuvausta.
Äitini ei ole koskaan kyennyt ymmärtämään introverttiyttäni ja on koko elämäni suhtautunut oman tilani tarpeeseen jonkinlaisena vikana tai puutteena. Tämä on vaikuttanut erittäin kielteisesti äitisuhteeseeni, sillä minulla on koko ikäni ollut tunne siitä, että oma äitini pitää minua jonkinlaisena luonnonoikkuna tai täytenä luuserina, joka "joutuu" olemaan yksin, kun kukaan ei minua seuraansa halua. Olen yrittänyt selittää asiaa hänelle useammin kuin jaksan laskea, mutta ei kun ei. Hän näkee kaipuuni omaan aikaan elämäni pilaavana mustana aukkona, joka täytyy ehdottomasti ratkaista ja parantaa.
Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Jotkut aidosti nauttivat yksinolosta ja tarvitsevat sitä samanlaisena perustarpeena kuin vettä. Oletko kysynyt pojaltasi, mitä hän itse elämästään ajattelee? Ehkä tilanne häiritsee enemmän sinua kuin häntä, jos olette luonteeltanne kovin erilaisia.
Pojastasi on kovaa vauhtia tulossa kiltti _ mies. Et tule koskaan näkemään tyttöystävää kattosi alla, tai saamaan lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olla meidän 15-vuotiasta vielä päästetty yksin kaverien kanssa aikaa viettämään. Onko vaarallista? Ehtiihän sitä myöhemminkin.
En tiedä, onko yleistä, että yläasteikäisillä olisi edes vanhempien silmään kovin vilkas sos.elämä. Hyvä kun koulu sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samat huolet mulla. 13-vuotias poika vapaa-aikana aina kotona. Pelaa ja viettää aikaa meidän vanhempien ja siskonsa seurassa. Koulu menee superhyvin ja muutenkin poika vaikuttaa onnelliselta. Koulussa on seuraa, mutta eivät ole vapaa-aikana tekemisissä. Useampi luokkakaveri viettää aikansa ostarilla hengaillen, omaani ei kiinnosta moinen vähääkään. Pitääkö olla huolissaan?
Alue: Aihe vapaa
Mistäs sinä sen tiedät? Voihan sillä olla netissä vaikka miten vilkas sosiaalinen elämä vaikka livenä ei siltä näyttäisikään. Ja kyllä sitä ehtii myöhemminkin harrastamaan kun inspis löytyy. Tosin en usko, ettei harrasta mitään. Luultavasti "oikeiksi" harrastuksiksi lasketaan tässä vaan urheilu ja kerhot.