Mikä on ärsyttävintä,

Olin kuulemma päässyt todella helpolla kun ei tarvinnut kärsiä loppuraskauden vaivoista eikä pusertaa lasta alakautta maailmaan.





Se oli niin pöyristyttävä komentti, ettei paljoa viitsinyt itse vaivautua edes kommentoimaan. Vieläkin ärsyttää, kun nyt tuli mieleen.

Synnytyksestä viikko, vauva 4,5kiloa....

joku kysyi " tuleekohan tyttö vai poika" ja kun vastasi, ettei sillä ole väliä niin joku sanoi " niin pääasiahan se on ette tulee terve lapsi"



Se ärsytys oli siis siinä, että meillä edellinen lapsi oli ´sairas´ ja vaikka häneltä löytyikin useampi sairaus, niin silti hän on aivan ihana ja yhtä rakas kun kaksi muutakin lasta. Ei ne sairaudet hänestä huonoa tee.



Jotenkin vain raskaushormonejen kanssa loukkaannuin suunnattomasti tuosta vauvan terveys jutuista. :(

Moni ei varmaan aavista, että pahoitit mielesi kommenteista, tuskin he myöskään ajattelivat, että teidän keskimmäinen lapsenne olisi jotenkin vähemmän rakas tai arvokas, sitä nyt vaan ihmiset aina puhuvat, mitä " sylki suuhun tuo..." .



Mutta olisin varmaan itsekin tuntenut asemassasi juuri vastaavalla tavalla.

Itse olen sen ajatellut niin, että jos jollakin ole ymmärrystä, niin ei sitten! Ei kai sitä älyä sinne päähän takomallakaan saa...



tv " helpolla päässyt" 4

asiakseen tiedustella että ' oliko spontaani raskaus?' . Teki mieli pari kertaa kysyä takas, että kuinkas teilla pantiin lapsia alulle, edestä vai takaa. ***kele.

Sitten vauvan synnyttyä sanottiin taas, että nauti nyt kun olet äitiyslomalla, vauva-aika menee hetkessä ohi. Koliikkivauvan äitinä tunsin syyllisyyttä kun en pystynyt ensimmäisistä kuukausista nauttimaan ollenkaan.

Kas kun ei yhden odottajalta kysytä tuollaista. Kävimme kyllä hoidoissa, mutta en minä sitä halua jokaiselle puolitutulle tai työkaverille mainostaa.

Vierailija:

asiakseen tiedustella että ' oliko spontaani raskaus?' . Teki mieli pari kertaa kysyä takas, että kuinkas teilla pantiin lapsia alulle, edestä vai takaa. ***kele.

Minkäänlaista häikkää ei ollut raskaudessa, syntymässä eikä missään muussakaan.

Eihän niitä muuten voi tulla...

Vierailija:

Kas kun ei yhden odottajalta kysytä tuollaista. Kävimme kyllä hoidoissa, mutta en minä sitä halua jokaiselle puolitutulle tai työkaverille mainostaa.

Vierailija:

asiakseen tiedustella että ' oliko spontaani raskaus?' . Teki mieli pari kertaa kysyä takas, että kuinkas teilla pantiin lapsia alulle, edestä vai takaa. ***kele.

..että itse olen kätilö ja työssäni kysyn usein äidiltä, että onko luomut vai hoidoilla tulleet. Syy siihen on se, että monet hoidoilla raskaaksi tulleet ovat hieman enemmän huolissaan kaikesta kuin luomuna raskaaksi tulleet. Näin voi itse huomoida asian esim kuuntelemalla vauvojen sydänääniä tiuhempaan jne.



Mutta jos joku ei halua sitä kertoa, niin ei se haittaa! = )))) Voi sitä kätilöäkin sen verran huijata... Kun ei sillä kuitenkaan sen hoidon kannalta muuta väliä ole.

" Hyi kauheeta, toivottavasti mä en ikinä ole raskaana."



Jepjep : )

imbesilleillä ilmauksilla.

että kaikilla tuntui olevan oikeus hipelöidä mun vatsaa raskausaikana. Tää ei nyt liittynyt sanomisiin, mutta ärsyttävää oli joka tapauksessa.

" Ai sä oot vielä kotona?" / " Koska se syntyy?"

Mulla ja miehellä molemmilla yksi entisestä elämästä ja yksi yhteinen. Nyt odotamme toista yhteistä ja kaikki sanovat, että toivottavasti nyt saatte pojan. Voi vitsi, että ärsyttää. Tiedetään kyllä saavamme nyt pojan, mutta mä olisin tavallaan toivonut tyttöä.



Toinen mikä ärsyttää on se, että mun käsketään olla mahdollisimman lähellä sairaalaa loppuraskaus. Mulla nimittäin on edellinen syntynyt hätäsektiolla istukan irtoamisen seurauksena. En kai mä silti voi sairaalan pihalle leiriytyä ties kuinka pitkäksi aikaa.

Mun mahaa ei kukaan kosketellut. Eikä kukaan pyytänyt, että saako sitä koskea. Mulle ei myöskään itselleni tulisi mieleenkään hiplata kavereiden tms. mahoja, kun ne on raskaana.

En usko pätkääkään että sen siitä näkisi.



Ja yleisesti ottaen ärsytti se kun koko ajan varsinkin loppuraskaudesta joku soitteli ja kyseli... sieltä mulle jäikin oikein vihasuhde kännykkään, jota edelleenkin voin pitää päiväkausia äänettömällä. Ja muutenkin kaikki hössötti vain raskaudesta, ihan kuin mun elämässä ei mitään muuta olisi tapahtunut...

kyllä sitä aina vähän hätkähti,kun tunto oli niin herkässä! Sitten 3 pv synnytyksestä tuo,minkä joku jo sanoi: Luulis,ettet ole vielä synnyttänytkään vai onkos toinen tulossa,kun on noin iso maha? Loukkas pahasti,kun tunteet oli pinnassa muutenkin. Ja tällä henkilöllä oli kyllä itsellään paljon isompi maha kuin mulla eikä ollut raskaana tms..

tyttäreni syntyi pikkukeskosena rv27 vedenmenon vuoksi hätäsektiolla.

Siitä syystä alakautta synnyttäneet vanhat sukulaistädit ynnä muut kaikkitietävät tuttavat saattoivat onnitella minua että pääsin niin helpolla!

Jonkun mielestä on siis tosiaan helpolla pääsemistä joutua synnyttämään se lapsi vasten tahtoaan, liian aikaisin ja hengittämättömänä niin että hänet joudutaan elvyttämään henkiin ensi minuuteilla.

Minulle tuli vaikea verenvuoto leikkauksen jälkeen ja valmiiksi oli jo kohtutulehdus joten kävin jo kuoleman porteilla minäkin.

Kyllä on niin helppoa ollut, että!