"Joka päivä pitää olla kivaa ja mukavaa. Ei enää kestetä normaalia arkea."

Mahtavaa, kun on nelikymppisena onnistnut rakentamaan elämästään miellyttävän ilman stressitekijöitä.

Samaa mieltä. Olen katkera äidilleni, joka ei hyväksynyt, että ajattelen noin, vaan valehteli (ja siis sai mut uskomaan itsensä olevan oikeassa) minulle, että elämäni epäonnistuu, kun haluan tuollaisen elämän :'(

t.kristallikissa

Oman elämänsä torpedoiminen on silkkaa tyhmyyttä. Sitä ei palkita mitenkään.

En olekaan vielä kostanut äidille.

t.kristallikissa

Arki ainakin täällä Suomessa on ihan sitä, mitä itse siitä tekee. Jos nyt tietty on perusterve.

Itse olen tehnyt omasta arjestani nautintoa päivästä toiseen. En ymmärrä, miksi tekisin arjestani jotenkin ikävää tahallani? Omia valintoja.

Tarkoitin sen ketjun aloittajalle, joka valitti että ei saa liikunnasta enää mitään mielihyvää.

Hänellä oli lapsi ja selkeästi lapsen kanssa pitää vaan riekkua puistoissa ja harrastuksissa väen väkisellä. Oma aika sitten varmaan pitää aina olla shoppailua, syömässä käymistä, hotelleja, matkustelua, elokuvia jne..

Ei edes kotona näytetä lapsille sitä tavallista arkea, joka on juuri sitä normaalia. Jos ei mikään tunnu enää miltään, niin silloin on yksinkertaisesti turruttanut itsensä kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Arki ainakin täällä Suomessa on ihan sitä, mitä itse siitä tekee. Jos nyt tietty on perusterve.

Itse olen tehnyt omasta arjestani nautintoa päivästä toiseen. En ymmärrä, miksi tekisin arjestani jotenkin ikävää tahallani? Omia valintoja.

Nonni. Mun äiti pilasi mun elämäni. Ei hyväksynyt, että olen tuota mieltä. Pelotteli, ettei minua hyväksy kukaan, ja että joudun katuojaaan. Stana mä olen vihainen. Mä annan sen tuntea sen, että hänen ajattelussaan oli virhe, joka maksoi mulle vuosien masennuksen. Se, minkä verran voin rakentaa elämääni mieleisekseni ja miten helppoa se on, on aivan toista, kuin nuorena ja energisempänä. Ilman ei-kaivattuja sitoumuksia.

t.kristallikissa

Olen ihmetellyt joskus samaa. Moni tuntuu odottavan lomaa, että saa viettää muutaman kivan viikon, mutta arki on vaan kamalaa.

Mun arki on kivaa, toki on vastoinkäymisiä, vakavaakin sairautta ym elämässä, mutta pääosin nautin arjesta, syödään hyvää ruokaa (edullisesti, koska rahasta välillä tiukkaa), kävellään lähimetsän lenkkipoluilla, pelataan lautapelejä ja löhötään sohvalla. Kaappeja on kiva siivoilla välillä ja muutenkin kotityöt on ihan jees. Olen itseasiassa tosi onnellinen arjessani.

Kolmen lapsen äiti

Elämä on kauhean lyhyt, miksi ei saisi maksimoida jokaisen päivän tuottamaa nautintoa?

Minä olen käsittänyt tuollaiset kommentit kritiikkinä sille, että osa ei tunnu kestävän normaalielämään kuuluvia tylsiä ja ikävämpiä pikkujuttujakaan. Että kaiken pitää olla kivaa ja mahtavaa koko ajan ja kaikki pitää saada HETI: hermot menee heti jos nettiyhteys katkeaa edes minuutiksi, eletään yli varojen kun pitää saada se ihku uutuuskännykkä NYT ja jätetään kaikki ikävät asiat kuten laskut hoitamatta.

Jos nyt kuitenkin jätettäis masentumatta siitä että ei koe extreme-elämyksiä ihan joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt joskus samaa. Moni tuntuu odottavan lomaa, että saa viettää muutaman kivan viikon, mutta arki on vaan kamalaa.

Mun arki on kivaa, toki on vastoinkäymisiä, vakavaakin sairautta ym elämässä, mutta pääosin nautin arjesta, syödään hyvää ruokaa (edullisesti, koska rahasta välillä tiukkaa), kävellään lähimetsän lenkkipoluilla, pelataan lautapelejä ja löhötään sohvalla. Kaappeja on kiva siivoilla välillä ja muutenkin kotityöt on ihan jees. Olen itseasiassa tosi onnellinen arjessani.

Kolmen lapsen äiti

Samaa mieltä. Mun mielestä lomaa on kiva odottaa, mutta mielestäni moni todellakin vain odottaa sitä lomaa. Tai odottaa viikonloppua. Arki on ihan pa5kaa, on kiire ja mies ja lapset ärsyttää ja väsyttää. Ja sitten eletään vaan viikonloppuisin ja lomalla. Minun mielestä tuollaisessa ei ole mitään järkeä. Arkenakin on mukavaa, kun asennoituu siihen oikein. Joskus voi olla tiukkaa rahasta, joskus on kurkku kipeä ja joskus kiukuttaa ja tapellaan. Mut se on ihan normaalia. Ei siitä arjesta kannata silti mitään kamalaa tehdä, vaan oppia nauttimaan elämästä tässä ja nyt. On oikeasti paljon mukavampaa kun sen tajuaa :)

On kyllä erikoinen ajatus, tietenkin tavallisenarjen täytyy olla pääasiallisesti kivaa ja mukavaa, poikkeuspäiviäkin tietty on mutta jos pääasiallisesti jää plussan puolelle niin ne huonotkin päivät kestää.

Jos arki tuntuu pahalta niin sitten täytyy tehdä muutoksia arkeen.

Mä luulen, että tuossa ei olekaan kysymys siitä, että sanoja olisi itsekään sen vastuullisempi ihminen, jota tietenkin esittää, vaan hän on joku peräsuoli pitkällä elämää suorittava kireä tiukkapipo, jonka ainoa huoli on se, että jäävätkö kaikki hommat hänelle! Ettei vain hän olekin sitten se maailman ainoa järkevä, vttu, joka raataa. Kun ei osaa hellittää, eikä luota mihinkään, tulevaisuuteen, eikä osaa hellittää. On siis sanalla sanoen ihmisperse (ainakin äitinä).

t.kristallikissa

Hyvä ketju! Olen viisikymppinen ja välillä huomaan minulle tarttuneen jostain ajatuksen, että ylipäänsä nauttiminen on vähän kuin syntiä. Tärkeämpää on joidenkin mielestä korostaa sitä miten on taas jaksanut sitä ja tätä ja rankkaa on, mutta pitää vaan jaksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt joskus samaa. Moni tuntuu odottavan lomaa, että saa viettää muutaman kivan viikon, mutta arki on vaan kamalaa.

Mun arki on kivaa, toki on vastoinkäymisiä, vakavaakin sairautta ym elämässä, mutta pääosin nautin arjesta, syödään hyvää ruokaa (edullisesti, koska rahasta välillä tiukkaa), kävellään lähimetsän lenkkipoluilla, pelataan lautapelejä ja löhötään sohvalla. Kaappeja on kiva siivoilla välillä ja muutenkin kotityöt on ihan jees. Olen itseasiassa tosi onnellinen arjessani.

Kolmen lapsen äiti

Samaa mieltä. Mun mielestä lomaa on kiva odottaa, mutta mielestäni moni todellakin vain odottaa sitä lomaa. Tai odottaa viikonloppua. Arki on ihan pa5kaa, on kiire ja mies ja lapset ärsyttää ja väsyttää. Ja sitten eletään vaan viikonloppuisin ja lomalla. Minun mielestä tuollaisessa ei ole mitään järkeä. Arkenakin on mukavaa, kun asennoituu siihen oikein. Joskus voi olla tiukkaa rahasta, joskus on kurkku kipeä ja joskus kiukuttaa ja tapellaan. Mut se on ihan normaalia. Ei siitä arjesta kannata silti mitään kamalaa tehdä, vaan oppia nauttimaan elämästä tässä ja nyt. On oikeasti paljon mukavampaa kun sen tajuaa :)

Tuo on merkki siitä, että on tehnyt huonoja valintoja. Kyllä itsellenikin olisi arki kärsimystä, jos olisin erehtynyt hankkimaan lapsia. -ap

Minä olen rakentanut itselleni sellaisen arjen, että minulla on ihan kivaa ja mukavaa. On mukavaa käydä töissä, sieltä saa sen verran rahaa, että arki sujuu ja on oma koti, jossa saan olla oma itseni. Täälläkin vakavampaa sairastelua ja tavallisia elon vastoinkäymisiä, mutta ne ovat elämää ja kun arki on kunnossa, niistä selviää. Kauheaa, jos arki olisi vain kärsimystä ja pakertamista jonkin paremman toivossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt joskus samaa. Moni tuntuu odottavan lomaa, että saa viettää muutaman kivan viikon, mutta arki on vaan kamalaa.

Mun arki on kivaa, toki on vastoinkäymisiä, vakavaakin sairautta ym elämässä, mutta pääosin nautin arjesta, syödään hyvää ruokaa (edullisesti, koska rahasta välillä tiukkaa), kävellään lähimetsän lenkkipoluilla, pelataan lautapelejä ja löhötään sohvalla. Kaappeja on kiva siivoilla välillä ja muutenkin kotityöt on ihan jees. Olen itseasiassa tosi onnellinen arjessani.

Kolmen lapsen äiti

Samaa mieltä. Mun mielestä lomaa on kiva odottaa, mutta mielestäni moni todellakin vain odottaa sitä lomaa. Tai odottaa viikonloppua. Arki on ihan pa5kaa, on kiire ja mies ja lapset ärsyttää ja väsyttää. Ja sitten eletään vaan viikonloppuisin ja lomalla. Minun mielestä tuollaisessa ei ole mitään järkeä. Arkenakin on mukavaa, kun asennoituu siihen oikein. Joskus voi olla tiukkaa rahasta, joskus on kurkku kipeä ja joskus kiukuttaa ja tapellaan. Mut se on ihan normaalia. Ei siitä arjesta kannata silti mitään kamalaa tehdä, vaan oppia nauttimaan elämästä tässä ja nyt. On oikeasti paljon mukavampaa kun sen tajuaa :)

Tuo on merkki siitä, että on tehnyt huonoja valintoja. Kyllä itsellenikin olisi arki kärsimystä, jos olisin erehtynyt hankkimaan lapsia. -ap

Ikävästi sanottu perheellisiä kohtaan !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt joskus samaa. Moni tuntuu odottavan lomaa, että saa viettää muutaman kivan viikon, mutta arki on vaan kamalaa.

Mun arki on kivaa, toki on vastoinkäymisiä, vakavaakin sairautta ym elämässä, mutta pääosin nautin arjesta, syödään hyvää ruokaa (edullisesti, koska rahasta välillä tiukkaa), kävellään lähimetsän lenkkipoluilla, pelataan lautapelejä ja löhötään sohvalla. Kaappeja on kiva siivoilla välillä ja muutenkin kotityöt on ihan jees. Olen itseasiassa tosi onnellinen arjessani.

Kolmen lapsen äiti

Samaa mieltä. Mun mielestä lomaa on kiva odottaa, mutta mielestäni moni todellakin vain odottaa sitä lomaa. Tai odottaa viikonloppua. Arki on ihan pa5kaa, on kiire ja mies ja lapset ärsyttää ja väsyttää. Ja sitten eletään vaan viikonloppuisin ja lomalla. Minun mielestä tuollaisessa ei ole mitään järkeä. Arkenakin on mukavaa, kun asennoituu siihen oikein. Joskus voi olla tiukkaa rahasta, joskus on kurkku kipeä ja joskus kiukuttaa ja tapellaan. Mut se on ihan normaalia. Ei siitä arjesta kannata silti mitään kamalaa tehdä, vaan oppia nauttimaan elämästä tässä ja nyt. On oikeasti paljon mukavampaa kun sen tajuaa :)

Tuo on merkki siitä, että on tehnyt huonoja valintoja. Kyllä itsellenikin olisi arki kärsimystä, jos olisin erehtynyt hankkimaan lapsia. -ap

Niinhän se on. Itse en myöskään ole lapsia hankkinut :) Toistaiseksi ainakin ollut toimiva päätös.

Vaikka en itse olekaan "lapseton hedonisti", kuten aloittaja, mielestäni on ihan ymmärrettävää, että haluaa normaalin elämän olevan mukavaa. Mukavuuden ymmärrän kipujen ja ahdistusten, eli epämukavuuden, poissaoloksi.

En ole lukenut ketjua, johon ap. viittaa, ja ihmisten tavassa ajatella ja jäsentää mukavuutta / epämukavuutta on tietysti eroja.

Kyllä epämukavuuttakin kuuluu kestää, mutta on täysin ymmärrettävää toivoa, ettei se ole osa normaalia elämää.