Lue keskustelun säännöt.
Niin milloin sen liikunnasta tulevan hyvän olon pitäisi tulla?
13.02.2018 |
Tänäänkin on lapsen kanssa riekuttu klo 9-12 isossa leikkipuistossa, laskettu mäkeä ja paistettu nuotiolla makkaraa laskiaisen kunniaksi. Plus kävelymatkat puistoon ja takaisin, vielä pitempiä reittejä tietöiden takia.
Vielä lähellä laskettua aikaa liikun aivan normaalisti, koska mitään oireita ei ole.
Mutta missä se hyvän olon tunne mikä pitäisi tulla liikunnasta? Ei itsellä ainakaan tule vaikka reippaillaan monta tuntia päivässä?
Kommentit (15)
Ei minullakaan. Liikun kuitenkin koska haluan pitää jonkunlaista peruskuntoa yllä ja välttää saamasta lisää perussairauksia. Mutta mitään hyvää oloa ei tosiaan tule. Ei se tule kyllä sohvalla istumalla ja mässäämälläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ainakin juoksulenkillä siinä puolen tunnin kohdalla tuntee, kun endorfiinit ryöpsähtävät vereen. Loppulenkki meneekin kevyellä jalalla ja hymyssä suin, ja vauhdin lisäys vain parantaa fiilistä. Sama maastopyörälenkillä.
Punttisalilla käydessä oikeastaan vasta treenin jälkeen saunan lauteilla. Siellä voikin nautiskella silmät kiinni ihan rauhassa.
Ehkä liikuntasi on liian kevyttä aiheuttaakseen endorfiinierityksen?
Sama. Hyvää oloa ei tule enää musiikista, ruoasta, liikunnasta, alkoholista, herkuttelusta..
Mitä sitten kokeilisi? Benji-hyppyä?
Niin siinä käy kun turruttaa itsensä kaikkeen. Joka päivä pitää olla kivaa ja mukavaa. Ei enää kestetä normaalia arkea. Eihän se ihme ettei mikään tunnu miltään.
lisää vauhtia kirjoitti:
Itsellä ainakin juoksulenkillä siinä puolen tunnin kohdalla tuntee, kun endorfiinit ryöpsähtävät vereen. Loppulenkki meneekin kevyellä jalalla ja hymyssä suin, ja vauhdin lisäys vain parantaa fiilistä. Sama maastopyörälenkillä.
Punttisalilla käydessä oikeastaan vasta treenin jälkeen saunan lauteilla. Siellä voikin nautiskella silmät kiinni ihan rauhassa.
Ehkä liikuntasi on liian kevyttä aiheuttaakseen endorfiinierityksen?
Ei kaikki vain saa sitä mielihyvää liikunnasta. Olen kokeillut rauhallisempaa sekä raskaampaa, se hyvä olo vain ei tule liikunnasta. Saan sen muualta sen mielihyvän, mikä joillekin tulee liikunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile pyörälenkkiä kun lumet sulavat, huomaat.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile pyörälenkkiä kun lumet sulavat, huomaat.
Miksi odottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salitreenin jälkeen tuli joskus hyvä fiilis ainakin... pikkupakkasella tehty reipas kävelylenkki toi mulle ainakin tosi hyvän fiiliksen kun posket punotti ja oli niin ihanan raikas olo. 😊
Ai, että kun oisin varakkaampi niin hankkisin pt:n ja alkaisin treenaamaan kunnolla ja oikein.
Nykyään käyn vaan lenkillä silloin kun saan sinne itteni revittyä. Iltavuoroviikolla tää tapahtuu vaan viikonloppuisin, en vaan saa itteeni lenkille ennen töitä. Teen siivoojan töitä joten kai mä säästelen voimia töihin... en koe, että aamulenkki ennen töitä tois mulle lisää energiaa.
Suihkussa sen liikunnan jälkeen ja liikunnan aikana jo siinä, että mieli tyyntyy ja ahdistus helpottaa.
Näin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon harrastanut aktiivisesti liikuntaa, kilpatasollakin, treenannut verenmaku suussa, ollut hyvässä fyysisessä kunnossa. Mitään siitä en irti saanut, paitsi urheiluvammoja, jatkuvat lihas- ja nivelkivut ja just sen verenmaun suuhun. Se mitään piristä, väsyttää vaan. Ja v*tuttaa jälkeen päin kun taas tuli aikaa tuhlattua eikä koko loppupäivänä kykene yhtään mihinkään.
Lopetin kaiken rempomisen. Nykyään enää vaan kävelen (koiran kanssa tai ilman), pyöräilen hissuksiin (joskus pidempiäkin päivämatkoja), uiskentelen luonnonvesissä ja joskus harvoin uimahallissa sekä teen fysioterapeutin ohjeilla venyttelyjä ja lihaskuntojuttuja. Ei enää v*tuta läheskään niin paljon tällainen liikkumismuoto, mutta ei siitä hirveemmin nautikaan. On enemmän aikaa harrastaa niitä oikeasti kivoja ja nautinnollisia juttuja, kuten käsitöitä, askartelua, puutarhanhoitoa, kokkailua, leipomista, kaikkea pientä näpräämistä..
Tietaakseni liikunnan pitaa olla aika raskasta etta sen tunteen saa aikaan.
Itse kayn puntilla ja ainoastaan raskaiden kyykky, maastaveto jne. treenien paivina huomaa suuren eron. Jos vaan nostelisin puntteja lampimikseni ei siita mitaan irti saisi.
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänäänkin on lapsen kanssa riekuttu klo 9-12 isossa leikkipuistossa, laskettu mäkeä ja paistettu nuotiolla makkaraa laskiaisen kunniaksi. Plus kävelymatkat puistoon ja takaisin, vielä pitempiä reittejä tietöiden takia.
Vielä lähellä laskettua aikaa liikun aivan normaalisti, koska mitään oireita ei ole.
Mutta missä se hyvän olon tunne mikä pitäisi tulla liikunnasta? Ei itsellä ainakaan tule vaikka reippaillaan monta tuntia päivässä?
Ei tuollaisesta kevyehköstä liikunnasta lasten kanssa saa sitä endorfiiniryöppyä. Lasten kanssa puuhailusta saa kyllä hyvän mielen, mutta liikunnassa se vaatii jo paljon "järeämpiä otteita". Kova juoksu, pyöräily- tai hiihtolenkki esimerkiksi. Ei sillä niin väliä, mikä se laji on, kunhan itse tykkää ja tekee täysillä. Hiki pitää tulla ja lähes veren maku suussa vetää. Syke korkealle ja antaa kaikkensa. Huonokuntoisen ei tietenkään kannata heti vetää mitään pitkää lenkkiä täysillä, vaan ajan kanssa pikku hiljaa, niin kyllä se jossain vaiheessa tulee se tunne.
Urbaanilegenda. Oon odotellut sitä jo 43 vuotta eikä ole näkynyt eikä tuntunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnetko seksinkään aikana mitään? Et varmaan, kun olet mennyt leventämään sitä v*tuasi? Ja kohta levennät lisää, kun kerran laskettu aika lähellä?
Joskus harrastin säännöllisesti ryhmäliikuntaa ja toisinaan kovatempoisilla sykkeillä tuli hyvä olo, mutta ei läheskään aina.
Sen sijaan virkistävää vaikutusta en ole havainnut; sillon kun jaksoin raahautua ennen töitä salille/jumppaan olin vaan entistä uupuneempi. Uupunut oon tosin muutenkin (minulle tuntemattomasta syystä)