Ajatelkaa: osa meistä ei ole kokenut eroa/eroja, meitä ei ole petetty eikä jätetty. Koskaan, ikinä

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä ei olisi mennyt niin kuin meni en olisi luultavasti koskaan tavannut nykyistä miestäni enkä osaisi arvostaa turvallista ja vakaata parisuhdetta kuten nyt.

Samat sanat. Itse en osannut arvostaa kumppaneitani ja tasaisia suhteita ennen kuin kohdalleni sattui mies, joka oikeasti piti minua huonosti. Sain kokea kaiken sen pahan, mitä olin itse kylvänyt aiemmissa suhteissani ja paljon extraa päälle. Se kasvatti ja pisti arvojärjestyksen uusiksi.

No onnea teille! Itse olen onnellinen että lähdin aiemmista suhteistani, kun nyt olen löytänyt sen oikean.

Kyllä lähes jokaista on petetty. Hyvin pitkienkin avioliittojen ihmiset voivat tuntea itsensä onnekkaiksi, ei kuitenkaan kannata olla ylimielinen. Toisen ajatuksia ei voi tietää. Pitkissäkin liitoissa voi tulla ihastuksia, niille ei vaan tehdä mitään.

Katson olevani onnekas, vaikka tietenkin minuakin on nuoruuden suhteissa petetty ja jätetty. En ole mistään katkera, ne kokemukset opettavat arvostamaan nykyistä miestäni (yhdessä 32 vuotta). Minua on kuitenkin rakastettu ja rakastetaan edelleen.  

On nimittäin sellaisia ihmisiä, jotka eivät voi sanoa samaa. Kukaan ei ole heitä rakastanut tosissaan :(

Vierailija kirjoitti:

No onnea teille! Itse olen onnellinen että lähdin aiemmista suhteistani, kun nyt olen löytänyt sen oikean.

Sitä sä et vielä tiedä. Mikä tahansa päivä kaikki voi muuttua sinusta riippumatta. Päivä kerrallaan, "oikeita" kumppaneita tulee sekä menee.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa se että vannomatta paras ja never say never.

Ei tässä ole kukaan mitään vannonutkaan?

On silti ihana tunne, kun sama rakas ihminen on rinnalla vuosikymmenestä toiseen ja yhdessä koettu lasten syntymiset, niiden varttuminen, monet yhteiset projektit ja nyt suunnitellaan ensimmäistä lomaa kahdestaan lasten pois muuttamisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mieheni kanssa samanlaiselta vaikuttava liitto kuin Päivi ja Niilo Räsäsellä. Kun katsoin sen yökylässä-jakson, se parisuhde oli hyvin samanoloinen. Yli 25 vuotta naimisissa, olen edelleen hyvin rakastunut ja elämä on todella hyvää. Tulevasta en tiedä tietenkään mitään, mutta kukapa tietääkään. Juuri nyt tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, että tulisi pettämistä tai eroa.

Sama - mitään uskonnolista tao uskishörhöilyä ei taustalka, mutta 18v tutustuin mieheeni, ensimmäinen poikaystäväni. Siitä saakka yhdessä. Kyllä riitoja ja tavallista elämää on ollut mutta ei pettämistä. Vaikka niin kävisi huomenna olen todella onnellinen että olen saanut kasvaa aikuiseksi ka myös kasvattaa lapseni aikuiseksi luottamuksen ja perusrakkauden ilmapiirissä. Uskoisin kyllä että vanhenemmekin yhdessä, mutta itsestäänselvyytenä en sitä pidä, en tähänkään saakka ole pitänyt.

Kyllä meitä on ystäväpiirissämnekin muitakin. Puhumattakaan vanhemmistamme.

Ei meilläkään ole taustalla uskovaisuutta. Uskoa toisiimme ja meihin pariskuntana ja yhteiseen tulevaisuuteen kylläkin.

Teitä ei ole monta. Tai ainakin olet ensimmäinen tänne kirjoittanut. Täällä tuntuu olevan vain pettäjiä, jättäjiä, petettyjä, jätettyjä, masentuneita, bipoja, feministejä ja muuta luuseriporukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikä välttämättä näin tule tapahtumaankaan, vaan koko elämä soljuu hyvässä tai hyvissä parisuhteissa loppuun asti. Mitäs siihen sanotte?

On hienoa olla optimisti, mutta lapsellista lesoilla. Aikuinen ihminen ei tuollaista tee eikä  ihmisellä jolla on ihan aidosti hyvä olla, ole tarvetta tulla tänne polkemaan muita "paremmuudellaan" joten veikkaanpa kulissien takana kuohuu ja sinulla on paha olla.

Oliko sulla vielä  jotain muuta?

Ap:lla ei ainakaan ole empatian tajua.

En tiedä mitä leuhkimista tuossa nyt taas on. Itse olen kokenut helpommaksi jäädä kuin lähteä. En pysty sanomaan olenko tyytyväinen ratkaisuuni kun makaan kuolinvuoteellani. Takana 20 vuotta perushyvää yhdessä oloa, mutta toisinaan kyllästyttää vaan niin että tekisi mieli mennä parvekkeelle kirkumaan.

Miksi eronneilla (pettämiseen päättyneistä liitoista) on hirveän kova tarve sanoa, että 'kaikki miehet pettää'? Ensinnäkään kaikki miehet ei petä, eikä sellaista kukaan voi julistaa, ellei ole joku valtion palkkaama parisuhdevakooja, työkokemusta parikymmentä vuotta, sitten voi ehkä jotain jo sanoakin, ja toiseksi, millainen ihminen sanoo naimisissa olevalle ystävälleen: " Kaikki miehet pettävät."

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei ole aina auvoista..vaikka eroa ei tulisikaan

Ei ole, eikä niin pitäs kuvitellakaan. Nykysin parisuhteelle asetetaan ihan liian suuret kuvitelmat ja se aiheuttaa ylitsepääsemättömiä paineita.

Hienoa, että olet selvinnyt ongelmitta tähän asti. Mutta tulevaisuudesta et toki voi tietää. Et voi vaikuttaa muiden tekemisiin tai pettämisiin joten et olisi ensimmäinen jolle tämmöinen tulee täysin puun takaa. Mutta provohan tämä taisi ollakin.  Halusit siis korostaa omaa paremmuuttasi muihin nähden. Hienoa.

Tuolla toisessa ketjussa jo pohdiskelin, millaista elämäni saattaisi olla nyt, jos olisin jäänyt ensimmäiseen seurustelusuhteeseeni tai ensimmäiseen (ja ainoaan) avioliittooni. En vaihtaisi nykyistä elämääni kumpaankaan skenaarioon. Minusta on ihan luonnollista, että teininä ja nuorena aikuisena vasta "opetellaan seurustelemista", mutta ihminen kehittyy ja muuttuu vielä huimasti seuraavina vuosina. Sen takia aika moni kohtaa sen ihmisen, jonka kanssa on valmis perustamaan perheen, vasta myöhemmin.