Ajatelkaa: osa meistä ei ole kokenut eroa/eroja, meitä ei ole petetty eikä jätetty. Koskaan, ikinä

Vierailija kirjoitti:

En oikein usko. Uskon että lähestulkoon jokainen tulee petetyksi tai vähintäänkin jätetyksi elämänsä jossain vaiheessa. Suurinosa vielä monta kertaa. Semmoista se on. Elämä.

Tutkitusti suurin osa ei petä koskaan, ja suurin osa avioliitoista päättyy kuolemaan. Joten kyllä meitä oikeasti on paljon, jotka olemme sen ensimmäisen vakavan poikaystävän kanssa naimisissa, ja aiomme olla kuolemaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eronnut mutta se oli minun tahdostani niin kuulunko tuohon joukkoon?

Et.

Olet itse saanut valita kumppanisi josta olet eronnut, hyvät valinnat ei taida olla sun juttusi ?

Silti yli 66% avioliitoista päätyy eroon joten sitä sattuu.

Eikä pääty. N 40% päättyy.

Meillä on mieheni kanssa samanlaiselta vaikuttava liitto kuin Päivi ja Niilo Räsäsellä. Kun katsoin sen yökylässä-jakson, se parisuhde oli hyvin samanoloinen. Yli 25 vuotta naimisissa, olen edelleen hyvin rakastunut ja elämä on todella hyvää. Tulevasta en tiedä tietenkään mitään, mutta kukapa tietääkään. Juuri nyt tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, että tulisi pettämistä tai eroa.

Olen eronnut omasta halustani kolmesta nuoruuden seukkailusta, nyt naimisissa ja kaksi lasta, ei keskenmenoja tai abortteja. Tullut koettua paljon mutta säästynyt muilta suruilta kuin siltä kun itse jättää poikaystävän. Kuulunko porukkaan?

Jaa, minä olen elänyt hyvää, onnellista elämää. Mutta rakastanut, rakkaus on hiipunut, jättänyt ja tullut jätetyksi (no siinä samalla yleensä sekä että) pettänyt ja tullut petetyksi. Minä en pelkää tai ole koskaan pelännyt. Minulle ei vaan tapahdu asioita vaan itsehän niihin vaikutan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eronnut mutta se oli minun tahdostani niin kuulunko tuohon joukkoon?

Et.

Olet itse saanut valita kumppanisi josta olet eronnut, hyvät valinnat ei taida olla sun juttusi ?

Silti yli 66% avioliitoista päätyy eroon joten sitä sattuu.

Mä ainakin tein helvetin hyvän valinnan. 15 vuotta elettiin kimpassa ja sitten yhteistuumin erottiin. Päivääkään en kadu!

Sama. 14 vuotta oltiin yhdessä.

Perushyvä avioliitto joka varmasti olisi voinut jatkua tähän päivään (eli nyt olisi jo 39v yhdessä) mutta halusin elämältä enemmän - aitoa kumppanuutta, arvostusta, rakkautta, läheisyyttä (hyvää seksiä kyllä oli) jne. Onneksi lähdin sillä jälkeenpäin paljastui että mies oli vielä pettänytkin jossain vaiheessa ja oli jo uusi nainen odottamassa.

Kyse on täysin siitä mihin tyytyy. On ihania pareja joilla vielä 40v jälkeenkin riittää kipinää ja intohimoa toista kohtaan mutta eiköhän kyse enemmän ole sopeutumisesta.

Olen sopeutunut hyvin nykyiseen mieheeni, olemme olleet yhdessä yli 20v ja saan tässä suhteessa sen mitä halusin

Ei minuakaan ole kuin yhden kerran, ja olen 49 v. Oli muuten maailman opettavaisin kokemus...

Tosin minusta tähän ketjuun ei voi tulla asiaa hehkuttamaan ennen 90-vuotispäiviä. Itsekin olin onnellisesti naimisissa parikymmentä vuotta. Vielä vuosi ennen eroa kirjoitin av:n kejuihin, että en usko koskaan eroavani. Yksi oppini olikin, että never say never.

Auts, tästä tuli mieleen, että jos olisin joutunut jäämään kiinni ensimmäiseen parisuhteeseeni, niin minkälaista elämä olisikaan ollut nyt?

Olisimme olleet yhdessä nyt 28 vuotta ja en varmasti olisi ollut onnellinen enää puolen vuoden jälkeen, myös miehellä olisi samoin asiat. Olimme niin eri piireistä ja juteltavaa ei ollut edes silloin tarpeeksi, joten 27,5 vuotta olisi ollut yhtä piinaa. Tottakai olisimme yrittäneet ja kasvaneet suhteen mukana, joten hyviäkin hetkiä olisi ollut, mutta ei siitä olisi tullut mitään.

Toisestakaan parisuhteesta olisi tullut vielä vähemmän. Olimme yhdessä reilun vuoden ja se vuosi sai minut ihan hermoraunioksi. Mies oli täysin keskenkasvuinen pikkupoika, jolle alkoholi ja myös huumeet maistuivat. Huumeasian tajusin vasta juuri ennen kuin pistin suhteen poikki. Olisi ollut aivan itsemurha joutua jäämään siihen suhteeseen kymmeniksi vuosiksi.

Nyt olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta ja mäkistä on, mutta yhdessä olemme.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eronnut mutta se oli minun tahdostani niin kuulunko tuohon joukkoon?

Kuulut

Vierailija kirjoitti:

Eikä välttämättä näin tule tapahtumaankaan, vaan koko elämä soljuu hyvässä tai hyvissä parisuhteissa loppuun asti. Mitäs siihen sanotte?

Ajatella, että jotkut meistä on jätetty ja petetty. Ollaan silti varsin tyytyväisiä ja onnellisia ilman toisten määrittelemää "hyvän" parisuhteen suorittamista, tai ilman huoraavaa ja luonteeltaan kusipäistä "kumppania". On se vaan elämä kummallista, kun ei olla edes uskoa menetetty pyyteettömästä ja vilpittömästä rakkaudesta, tai siitä, että kaikki ihmiset eivät ole kusipäitä.

Mitäs siihen sanotte.

Pitää olla aika köyhä elämä että nostattaa itsetuntoa sillä, ettei ole päätynyt eroon. Vain toinen puoli avioliitoissa elävistä on samanlaisia. 

Onnea heille. :) Ovat ilmeisen tasapainoisia ihmisiä, jotka ovat osanneet valita tai sattumalta löytäneet itselleen yhtä tasapainoisia kumppaneita. Itselläni on näköjään vielä paljon opittavaa elämässä, mutta eiköhän se jossakin vaiheessa meni oppi perille minullekin, toivon!

Vierailija kirjoitti:

Miksi leijut asialla? Pidät itseäsi parempana? Mä olen tyytyväinen, etten ole joutunut omistamaan elämääni yhdelle ihmiselle. Ihmiset on erilaisia.

Mutta jatella, että ihan valtakunnan ylinta kermaa myöden ajattelevat, että ihmiset ne on niin samanlaisia, niin homogeenisia. Ihan jo ala-asteella aloitavat sen lasten aivopesun tasapäistämisen. SAIRASTA!

Muistakaa se että vannomatta paras ja never say never.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mieheni kanssa samanlaiselta vaikuttava liitto kuin Päivi ja Niilo Räsäsellä. Kun katsoin sen yökylässä-jakson, se parisuhde oli hyvin samanoloinen. Yli 25 vuotta naimisissa, olen edelleen hyvin rakastunut ja elämä on todella hyvää. Tulevasta en tiedä tietenkään mitään, mutta kukapa tietääkään. Juuri nyt tuntuu erittäin epätodennäköiseltä, että tulisi pettämistä tai eroa.

Sama - mitään uskonnolista tao uskishörhöilyä ei taustalka, mutta 18v tutustuin mieheeni, ensimmäinen poikaystäväni. Siitä saakka yhdessä. Kyllä riitoja ja tavallista elämää on ollut mutta ei pettämistä. Vaikka niin kävisi huomenna olen todella onnellinen että olen saanut kasvaa aikuiseksi ka myös kasvattaa lapseni aikuiseksi luottamuksen ja perusrakkauden ilmapiirissä. Uskoisin kyllä että vanhenemmekin yhdessä, mutta itsestäänselvyytenä en sitä pidä, en tähänkään saakka ole pitänyt.

Kyllä meitä on ystäväpiirissämnekin muitakin. Puhumattakaan vanhemmistamme.

Toivottavasti saan joskus samanlaisen suhteen, kuin vanhemmillani on :').

Minäkin elin päivi ja niilo räsänen - elämää 20 vuotta. Sitten parisuhde meni kuudessa viikossa vessasta alas.

Puhut parisuhteista monikossa, mutta et ole ikinä eronnut.... moniavioinen?

Joillakin on käynyt tuuri ja on löytänyt hyvän kumppanin ensimmäisellä yrittämällä, onnea heille. En ole kateellinen tai katkera vaikken itse kuulukaan tähän joukkoon.

Olen kokenut nuorena (18-25v.) parisuhteiden kaikki kirjot, jättänyt ja tullut jätetyksi, pettänyt ja tullut petetyksi. Vaikka sillä hetkellä ne kaikki tuntuivat pieneltä maailmanlopulta niin lopulta ne kasvattivat minut aikuiseksi. En luultavasti olisi oppinut olemaan parisuhteessa ilman noita kokemuksia. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että hyvä lopulta noin.

Jos elämä ei olisi mennyt niin kuin meni en olisi luultavasti koskaan tavannut nykyistä miestäni enkä osaisi arvostaa turvallista ja vakaata parisuhdetta kuten nyt. Kyllä, arki on välillä tasaista ja tylsää, erimielisyyksiltäkään ei voi välttyä, mutta ikinä en vaihtaisi mihinkään muuhun. Tässä suhteessa ei petetä eikä jätetä, vain kuolema voi meidät erottaa. Niin monesta asiasta on selvitty yhdessä ja selvitään varmasti tulevaisuudessakin.

Itse kiitän kaikista suhteista mitä on ollut, mahtavaa tutustua aina uusiin ihmisiin. Rakkauden hinta on kuitenkin suru ja lopulta ne pitkät avioliitotkin päättyy suruun kun toinen kuolee, siinäpä jäävät yksin sitten paitsi miehet jotka ottaa uuden vaimon hetimiten. Hyvän sananlaskun näin kerran, vanhana tietää sen että minkä nuorena luuli kristalliksi onkin pelkkä kastepisara. Näin. Kiitos kaikille miehille kenen kanssa olen seukkaillut!