Escitalopramin aloitus
Kärsin jonkinlaisesta ahdistus-, paniikki- ja masennusoireilusta. Tilanne laukesi läheisen äkillisen kuoleman jälkeen. Tämä on häirinnyt päivittäistä elämääni pari kuukautta, pitäisi pystyä hoitamaan koti ja lapset. Sairaslomalla olen ollut kokoajan. Käyn juttelemassa ammattilaisten kanssa pari kertaa viikossa asiasta. Lääkäri määräsi minulle escitalopram actavista, mutta olen todella varuillaan sen aloituksen suhteen, koska kärsin lääkepelosta. Tarkoitus olisi aloittaa 2,5mg / päivä, viikon jälkeen katsotaan annoksen nostoa. Millaisia kokemuksia muilla kyseisestä lääkkeestä? Onko joku muu aloittanut noin pienellä annoksella?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanan positiivisesta kommentista. Luuletko, etten ole keskustellutkin? Lääkäreillä vaan tuppaa olemaan aina sama vastaus, "ihmiset on erilaisia ja kaikille ei aloitusoireita tule." Siksi kysynkin täällä toisten kokemuksia.
- päävammainen apKysyppäs siltä lääkäriltä monelle se on kirjoittanut terveen paperit. Se kertoo lääkärin hyvyydestä.
Otapa ensin asioista selvää, ennen kuin tulet höpisemään omiasi. Ensinnäkin terveen papereita ei kirjoiteta kenellekään, ei missään sairaudessa. Todetaan kuitenkin loppuraportissa, että potilas on oireeton tai kuten minun tapauksessani, oireet ovat hallinnassa ja potilas on toimintakykyinen. - Tosin ap on hieman erilainen tapaus. Hän on traumatisoitunut hetki sitten, minä traumatisoiduin lapsena. Todennäköisesti ap paranee melko piankin, minä en, enkä syytä siitä lääkäriä vaan sitä henkilöä lähipiirissäni, joka aiheutti minulle parantumattomat henkiset vauriot.
Aloitin myös 2,5 mg:lla, ei tainnut tulla mitään aloitusoireita. Ainoana sivuvaikutuksena orgasmin saamisen vaikeutuminen aiempaan verrattuna. Masennus ja ahdistus on poissa, ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut jopa ystäviä. Nyt käytän 10 mg iltaisin ja mietin, uskaltaisko lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei muuten sitten ole oikea lääke paniikkioireisiin, sitä varten täytyy olla nopeatehoiset täsmälääkkeet joita siis otetaan vain tilannekohtaisesti eikä säännöllisesti.
Ja ammattisi oli...? Sitähän minäkin. Lääkärit eivät määrää eivätkä suosittele lääkkeitä nettikirjoittelun perusteella. Ei pidä esittää asiantuntijaa silloin, kun asiantuntemus ei riitä siihen. Pahinta on teeskennellä olevansa lääketieteen asiantuntija. Siitä ei hyvä heilahda. Meillä Suomessa on jo ennakkotapauksia valelääkäreiden saamista tuomioista.
Olisit helpolla googlauksella voinut tarkistaa väittämäsi todenperäisyyden puuttuminen suoraan lääkeinfosta lääkkeen nimellä, kas näin:
"Escitalopram Orion -valmisteen vaikuttava aine on essitalopraami, ja sitä käytetään masennuksen (vakavien masennustilojen) ja ahdistuneisuushäiriöiden, kuten paniikkihäiriön ja siihen mahdollisesti liittyvän julkisten paikkojen pelon, sosiaalisten tilanteiden pelon, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja pakko-oireisen häiriön hoitoon."
Ja ei, en ole lääkäri, enkä sairaanhoidon ammattilainen vaan lukutaitoinen suomalainen, jota kiukuttaa yllä olevan kommentoijan asiaton käyttäytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanan positiivisesta kommentista. Luuletko, etten ole keskustellutkin? Lääkäreillä vaan tuppaa olemaan aina sama vastaus, "ihmiset on erilaisia ja kaikille ei aloitusoireita tule." Siksi kysynkin täällä toisten kokemuksia.
- päävammainen apKysyppäs siltä lääkäriltä monelle se on kirjoittanut terveen paperit. Se kertoo lääkärin hyvyydestä.
Otapa ensin asioista selvää, ennen kuin tulet höpisemään omiasi. Ensinnäkin terveen papereita ei kirjoiteta kenellekään, ei missään sairaudessa. Todetaan kuitenkin loppuraportissa, että potilas on oireeton tai kuten minun tapauksessani, oireet ovat hallinnassa ja potilas on toimintakykyinen. - Tosin ap on hieman erilainen tapaus. Hän on traumatisoitunut hetki sitten, minä traumatisoiduin lapsena. Todennäköisesti ap paranee melko piankin, minä en, enkä syytä siitä lääkäriä vaan sitä henkilöä lähipiirissäni, joka aiheutti minulle parantumattomat henkiset vauriot.
Muuten hyvä, mutta traumojen hoidossa ei käytetä lääkkeitä. Lue käypä hoito.
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeissä kuten ssri-lääkkeissä se paha homma että ne lihottaa ja kun huomaat puoli vuotta niitä syötyäsi ettet enää mahdu vaatteisiisi 5+ kiloa lihottuasi niin masennut lisää, ja lääkekoukku jatkuu.
nimim. kahta kaveria sivusta seurannut kun heille kävi noin
Mulle käynyt näin. 10kg tullut vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Käytän tällä hetkellä myös propralia ja opamoxia tarvittaessa. Ei vaan kiinnostaisi jäädä mihinkään bentsokoukkuun, jos niitä tarvii säännöllisesti päivän mittaan ottaa. Tuohan ne hetken helpotuksen, mutta pidemmällä tähtäimellä ei hyvä valinta...
- ap
Ei voi yleistää.
Nimittäin minä käytin bentzoja 3 kk putkeen, ja lopetin kuin seinään, ei ongelmia. Kärsin vakavasta kuolemanpelosta koska kaksi lähisukulaista ja yksi työkaveri kuolivat äkillisesti syöpään. En suostunut ottamaan escitaloprameja kaverini kokemuksesta oppineena.
Kaveri ei päässyt escitaloprameista eroon vuoden päästä, vaan sai järkyttäviä ahdistuskohtauksia, näki harhoja, kuvitteli harhoja, ja hänelle tuli vielä sen jälkeen levottomien jalkojen oireyhtymä joka teki nukkumisesta mahdotonta eli jokin hermostoon liittyvä ongelma joka on ongelma edelleen vaikka lääkkeiden lopettamisesta alkaa olla puolitoista vuotta.
AP, sanon että älä aloita. Tulet vielä kiittämään minua.
Kokeile ensin mietoa vaihtoehtoa eli Depremin-sahramitabletteja, niitä käytettiin mieltä piristämään itämaisessa lääketieteessä jo satoja vuosia sitten. Auttoivat minulla. Ne eivät huijaa aivojen onnellisuushormonipitoisuuksia kemikaaleilla.
Escitalopramit kirjoitti:
Haittavaikutuksia;
-Yleiset (yli 1 potilaalla sadasta):
tukkoinen ja vuotava nenä (sivuontelotulehdus)
ruokahaluttomuus tai lisääntynyt ruokahalu
ahdistus, levottomuus, poikkeavat unet, nukahtamisvaikeudet, uneliaisuus, huimaus, haukottelu, vapina, ihon pistely
ripuli, ummetus, oksentelu, suun kuivuminen
lisääntynyt hikoilu
lihas- ja nivelkivut (myalgia ja artralgia)
sukupuolielämän häiriöt (viivästynyt siemensyöksy, erektio-ongelmat, vähentynyt sukupuolinen halu ja naisilla vaikeus saada orgasmia)
väsymys, kuume
painon nousu.
-Melko harvinaiset (alle 1 potilaalla sadasta):
nokkosihottuma (urtikaria), ihottuma, kutina (pruritus)
hampaiden narskutus, levottomuus, hermostuneisuus, paniikkikohtaus, sekavuus
unihäiriö, makuhäiriö, pyörtyminen (synkopee)
mustuaisten laajeneminen (mydriaasi), näköhäiriö, korvien soiminen (tinnitus)
hiustenlähtö
liiallinen kuukautisvuoto
epäsäännöllinen verenvuoto kuukautisten väliaikana
painon lasku
sydämen tiheälyöntisyys
käsivarsien ja säärten turvotus
nenäverenvuoto.
Harvemmin missään lääkkeessä on noin järkyttävän pitkä lista haittavaikutuksista, ja noissa lääkkeissä on erikseen vielä pitkät listat niistä lääkkeistä joiden kanssa sitä ei saa ottaa.
Päinvastoin kuin kommentissa väitetään, lääkeselosteissa nimenomaan on pitkät haittavaikutuslistat jopa niistä harvinaisimmista haittavaikutusoireista. Tosiasia on, että ihmiset ovat tosiaankin erilaisia ja reagoivat eri tavoilla samaan lääkkeeseen. Samoin kaikki eivät saa ihan kaikkia listassa mainittuja haittavaikutuksia.
Tämä on näin kaikkien lääkkeiden kohdalla. Verrataanpa vaikka Buranaan, mitä tavallisimpaan Suomessa käytettävään tulehduskipulääkkeeseen. Sitä napsitaan miltei kaikissa suomalaisissa kodeissa purkkikaupalla. Paitsi ei minun kodissani. Minä en nimittäin voi syödä Buranaa, koska saan siitä hengenvaarallisia sivuoireita. Siitä huolimatta Burana on hyvä tulehduskipulääke. Kaikille muille paitsi minulle.
Pikkuisen perspektiiviä näihin sinun kommentteihisi.
Ja kaikki haittavaikutukset on ilmoitettava, siksikin lista on pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Escitalopramit kirjoitti:
Haittavaikutuksia;
-Yleiset (yli 1 potilaalla sadasta):
tukkoinen ja vuotava nenä (sivuontelotulehdus)
ruokahaluttomuus tai lisääntynyt ruokahalu
ahdistus, levottomuus, poikkeavat unet, nukahtamisvaikeudet, uneliaisuus, huimaus, haukottelu, vapina, ihon pistely
ripuli, ummetus, oksentelu, suun kuivuminen
lisääntynyt hikoilu
lihas- ja nivelkivut (myalgia ja artralgia)
sukupuolielämän häiriöt (viivästynyt siemensyöksy, erektio-ongelmat, vähentynyt sukupuolinen halu ja naisilla vaikeus saada orgasmia)
väsymys, kuume
painon nousu.
-Melko harvinaiset (alle 1 potilaalla sadasta):
nokkosihottuma (urtikaria), ihottuma, kutina (pruritus)
hampaiden narskutus, levottomuus, hermostuneisuus, paniikkikohtaus, sekavuus
unihäiriö, makuhäiriö, pyörtyminen (synkopee)
mustuaisten laajeneminen (mydriaasi), näköhäiriö, korvien soiminen (tinnitus)
hiustenlähtö
liiallinen kuukautisvuoto
epäsäännöllinen verenvuoto kuukautisten väliaikana
painon lasku
sydämen tiheälyöntisyys
käsivarsien ja säärten turvotus
nenäverenvuoto.
Harvemmin missään lääkkeessä on noin järkyttävän pitkä lista haittavaikutuksista, ja noissa lääkkeissä on erikseen vielä pitkät listat niistä lääkkeistä joiden kanssa sitä ei saa ottaa.
Päinvastoin kuin kommentissa väitetään, lääkeselosteissa nimenomaan on pitkät haittavaikutuslistat jopa niistä harvinaisimmista haittavaikutusoireista. Tosiasia on, että ihmiset ovat tosiaankin erilaisia ja reagoivat eri tavoilla samaan lääkkeeseen. Samoin kaikki eivät saa ihan kaikkia listassa mainittuja haittavaikutuksia.
Tämä on näin kaikkien lääkkeiden kohdalla. Verrataanpa vaikka Buranaan, mitä tavallisimpaan Suomessa käytettävään tulehduskipulääkkeeseen. Sitä napsitaan miltei kaikissa suomalaisissa kodeissa purkkikaupalla. Paitsi ei minun kodissani. Minä en nimittäin voi syödä Buranaa, koska saan siitä hengenvaarallisia sivuoireita. Siitä huolimatta Burana on hyvä tulehduskipulääke. Kaikille muille paitsi minulle.
Pikkuisen perspektiiviä näihin sinun kommentteihisi.
Enpä tiedä onko Burana hyvä. Tuhonnut satojen tuhansien ihmisten vatsan ja tehokin vasta aspiriinia. Näitä ei myöskään ole tutkittu naisilla eikä lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytän tällä hetkellä myös propralia ja opamoxia tarvittaessa. Ei vaan kiinnostaisi jäädä mihinkään bentsokoukkuun, jos niitä tarvii säännöllisesti päivän mittaan ottaa. Tuohan ne hetken helpotuksen, mutta pidemmällä tähtäimellä ei hyvä valinta...
- apEi voi yleistää.
Nimittäin minä käytin bentzoja 3 kk putkeen, ja lopetin kuin seinään, ei ongelmia. Kärsin vakavasta kuolemanpelosta koska kaksi lähisukulaista ja yksi työkaveri kuolivat äkillisesti syöpään. En suostunut ottamaan escitaloprameja kaverini kokemuksesta oppineena.
Kaveri ei päässyt escitaloprameista eroon vuoden päästä, vaan sai järkyttäviä ahdistuskohtauksia, näki harhoja, kuvitteli harhoja, ja hänelle tuli vielä sen jälkeen levottomien jalkojen oireyhtymä joka teki nukkumisesta mahdotonta eli jokin hermostoon liittyvä ongelma joka on ongelma edelleen vaikka lääkkeiden lopettamisesta alkaa olla puolitoista vuotta.
Harhoista - oletko varma, että tuttavallasi oli tavallinen masennus? Harhat nimittäin viittaavat yleensä masennukseen, johon liittyy psykoottisia oireita. Yleensä lääkärit seuraavat hyvin tarkkaan, onko masennuspotilaalla harhaista käytöstä. Kokemusta on. Siinä oppii itsekin seuraamaan omia oireitaan, kun joutuu raportoimaan niitä hoitavalle lääkärille. Ymmärsikö tuttavasi mennä sairaalaan oireiden vuoksi?
E ei myöskään sovellu bipolaaripotilaille, kuten lääkeinfon sivuillakin todetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeissä kuten ssri-lääkkeissä se paha homma että ne lihottaa ja kun huomaat puoli vuotta niitä syötyäsi ettet enää mahdu vaatteisiisi 5+ kiloa lihottuasi niin masennut lisää, ja lääkekoukku jatkuu.
nimim. kahta kaveria sivusta seurannut kun heille kävi noin
Itse kun aloitin lääkkeet pääsin pitkän ajan jälkeen ylös sängystä ja pihalle. Aloin välittää itsestäni, syödä oikein ja lähdin jopa metsään kävelylle. Painoa tippui hiljaksiin 10kg.
Entä jos kuvittelit lääkkeen auttavan, vaikkei se olisi tehonnut koko aikana eli olisi ollut pelkkä lumevaikutus? Mitattiinko esim. serotoniintasoasi säännöllisesti lääkkeen ottamisen aikana?
Suomessa kun määrätään masennuslääkkeet ihmiselle mutta sen jälkeen on omillaan ja joku mahdollisesti hoksaa ehkä pyytää joihinkin maksa-arvojen verikokeeseen puolen vuoden jälkeen jos lääke on sellainen että nostaa maksa-arvoja yleisesti, jolloin potilaan nimi pistetään seurantarekisteriin.
Serotoniinin pilkkoutumistuotetta eli 5HIAA:ta voisi mitata likvorista, mutta eipä niin tehdä. SSRI lisää serotoniinin vaikutusaikaa synapsiraossa ja tekee sen kaikkialla aivoissa. Ongelma tuppaa olemaan siinä, että jos lääkkeellä estää takaisinottoa, serotoniinia tuottavat geenit alkavat hiipua, eli oma tuotanto heikkenee. Tämän vuoksi monien on pakko käyttää lääkkeitä lopun elämäänsä, sillä jos yrittää päästä lääkkeestä eroon, tulee niin hirveät vieroitusoireet, että on pakko palata lääkitykselle.
Voisikohan se johtua siitä, että lannepistoa ei suoriteta rutiinitoimenpiteenä ihan joka laboratoriossa - eikä sairaalaosastollakaan - kuten vaikkapa verinäytteiden ottoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeissä kuten ssri-lääkkeissä se paha homma että ne lihottaa ja kun huomaat puoli vuotta niitä syötyäsi ettet enää mahdu vaatteisiisi 5+ kiloa lihottuasi niin masennut lisää, ja lääkekoukku jatkuu.
nimim. kahta kaveria sivusta seurannut kun heille kävi noin
Itse kun aloitin lääkkeet pääsin pitkän ajan jälkeen ylös sängystä ja pihalle. Aloin välittää itsestäni, syödä oikein ja lähdin jopa metsään kävelylle. Painoa tippui hiljaksiin 10kg.
Entä jos kuvittelit lääkkeen auttavan, vaikkei se olisi tehonnut koko aikana eli olisi ollut pelkkä lumevaikutus? Mitattiinko esim. serotoniintasoasi säännöllisesti lääkkeen ottamisen aikana?
Suomessa kun määrätään masennuslääkkeet ihmiselle mutta sen jälkeen on omillaan ja joku mahdollisesti hoksaa ehkä pyytää joihinkin maksa-arvojen verikokeeseen puolen vuoden jälkeen jos lääke on sellainen että nostaa maksa-arvoja yleisesti, jolloin potilaan nimi pistetään seurantarekisteriin.
Serotoniinin pilkkoutumistuotetta eli 5HIAA:ta voisi mitata likvorista, mutta eipä niin tehdä. SSRI lisää serotoniinin vaikutusaikaa synapsiraossa ja tekee sen kaikkialla aivoissa. Ongelma tuppaa olemaan siinä, että jos lääkkeellä estää takaisinottoa, serotoniinia tuottavat geenit alkavat hiipua, eli oma tuotanto heikkenee. Tämän vuoksi monien on pakko käyttää lääkkeitä lopun elämäänsä, sillä jos yrittää päästä lääkkeestä eroon, tulee niin hirveät vieroitusoireet, että on pakko palata lääkitykselle.
Voisikohan se johtua siitä, että lannepistoa ei suoriteta rutiinitoimenpiteenä ihan joka laboratoriossa - eikä sairaalaosastollakaan - kuten vaikkapa verinäytteiden ottoa.
Voisihan se johtua, mutta mitäpä sitä serotoniinia pilkkovan entsyymin lopputuotteita mittaamaan kun se ei kerro mitään ongelmasta? Koko serotoniinihypoteesi on kuollut ja kuopattu, koska edes PET-kuvauksella ei voi sanoa onko mahdollinen serotoniinivaje syy vai seuraus. Nykyisin ajatellaan tulehdustekijöitä ja suolistobakteereita syyllisiksi, mutta saa nähdä vahvistuuko nekään hypoteesit koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanan positiivisesta kommentista. Luuletko, etten ole keskustellutkin? Lääkäreillä vaan tuppaa olemaan aina sama vastaus, "ihmiset on erilaisia ja kaikille ei aloitusoireita tule." Siksi kysynkin täällä toisten kokemuksia.
- päävammainen apKysyppäs siltä lääkäriltä monelle se on kirjoittanut terveen paperit. Se kertoo lääkärin hyvyydestä.
Otapa ensin asioista selvää, ennen kuin tulet höpisemään omiasi. Ensinnäkin terveen papereita ei kirjoiteta kenellekään, ei missään sairaudessa. Todetaan kuitenkin loppuraportissa, että potilas on oireeton tai kuten minun tapauksessani, oireet ovat hallinnassa ja potilas on toimintakykyinen. - Tosin ap on hieman erilainen tapaus. Hän on traumatisoitunut hetki sitten, minä traumatisoiduin lapsena. Todennäköisesti ap paranee melko piankin, minä en, enkä syytä siitä lääkäriä vaan sitä henkilöä lähipiirissäni, joka aiheutti minulle parantumattomat henkiset vauriot.
Muuten hyvä, mutta traumojen hoidossa ei käytetä lääkkeitä. Lue käypä hoito.
Jälleen unohdit googlata itse omat väitteesi ja niiden paikkansapitämättömyyden. Sinustahan tulisi huono valelääkäri. Tällainen minun tapaiseni valepotilas narauttaisi sinut heti ensi tapaamisella. Harmi vain, että syydät valheellista tietoa julkisella keskustelukanavalla. Käypä hoito -sivuilla mainitaan, että psyykkisen trauman hoitoon käytetään terapiaa ja tarvittaessa lääkitystä. Ap:n hoitava lääkäri on arvioinut, että ap tarvitsee lääkityksen, eikä siihen ole meillä mitään sanomista - sinulla valelääkärinä eikä minulla valepotilaana.
Mikä ihmeen lääkevastainen tyyppi tänne on pesiytynyt haastamaan riitaa?
Älä välitä hänestä, ap. Älkää muutkaan välittäkö, kun tulette joskus etsimään kokemuksia Escilatopramista. Tällaista tääällä AV:lla on toisinaan, ei voi mitään. Jotkut ottavat asiakseen tyrmätä lääkärin määräykset, vaikka hyvä kun itse ovat suorittaneet peruskoulun - lääkkiksestä ei ole tietoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanan positiivisesta kommentista. Luuletko, etten ole keskustellutkin? Lääkäreillä vaan tuppaa olemaan aina sama vastaus, "ihmiset on erilaisia ja kaikille ei aloitusoireita tule." Siksi kysynkin täällä toisten kokemuksia.
- päävammainen apKysyppäs siltä lääkäriltä monelle se on kirjoittanut terveen paperit. Se kertoo lääkärin hyvyydestä.
Otapa ensin asioista selvää, ennen kuin tulet höpisemään omiasi. Ensinnäkin terveen papereita ei kirjoiteta kenellekään, ei missään sairaudessa. Todetaan kuitenkin loppuraportissa, että potilas on oireeton tai kuten minun tapauksessani, oireet ovat hallinnassa ja potilas on toimintakykyinen. - Tosin ap on hieman erilainen tapaus. Hän on traumatisoitunut hetki sitten, minä traumatisoiduin lapsena. Todennäköisesti ap paranee melko piankin, minä en, enkä syytä siitä lääkäriä vaan sitä henkilöä lähipiirissäni, joka aiheutti minulle parantumattomat henkiset vauriot.
Muuten hyvä, mutta traumojen hoidossa ei käytetä lääkkeitä. Lue käypä hoito.
Jälleen unohdit googlata itse omat väitteesi ja niiden paikkansapitämättömyyden. Sinustahan tulisi huono valelääkäri. Tällainen minun tapaiseni valepotilas narauttaisi sinut heti ensi tapaamisella. Harmi vain, että syydät valheellista tietoa julkisella keskustelukanavalla. Käypä hoito -sivuilla mainitaan, että psyykkisen trauman hoitoon käytetään terapiaa ja tarvittaessa lääkitystä. Ap:n hoitava lääkäri on arvioinut, että ap tarvitsee lääkityksen, eikä siihen ole meillä mitään sanomista - sinulla valelääkärinä eikä minulla valepotilaana.
Taidat olla aika hullu jos kuvittelet saavasi täältä lääkärin vastauksia? Mutta kuten huomaat, vain tarvittaessa. Se tarkoittaa normaalisti ainakin vuoden terapiaa ennen lääkitystä.
Itse käyttänyt 6 vuotta. Parasta ikinä. Puoli vuotta traumaattisen kokemuksen jälkeen kitkuttelin ja koitin leikkiä kovaa. Kunnes sorruin lääkkeisiin ja se oli viisas valinta.
Ei muita sivuvaikutuksia kuin tuo orgasmin vaikeus, mutta sitä voi opetella.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen lääkevastainen tyyppi tänne on pesiytynyt haastamaan riitaa?
Älä välitä hänestä, ap. Älkää muutkaan välittäkö, kun tulette joskus etsimään kokemuksia Escilatopramista. Tällaista tääällä AV:lla on toisinaan, ei voi mitään. Jotkut ottavat asiakseen tyrmätä lääkärin määräykset, vaikka hyvä kun itse ovat suorittaneet peruskoulun - lääkkiksestä ei ole tietoakaan.
Missä psykoosissa olet? Tämä on keskustelupalsta jossa kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen lääkevastainen tyyppi tänne on pesiytynyt haastamaan riitaa?
Älä välitä hänestä, ap. Älkää muutkaan välittäkö, kun tulette joskus etsimään kokemuksia Escilatopramista. Tällaista tääällä AV:lla on toisinaan, ei voi mitään. Jotkut ottavat asiakseen tyrmätä lääkärin määräykset, vaikka hyvä kun itse ovat suorittaneet peruskoulun - lääkkiksestä ei ole tietoakaan.
Missä psykoosissa olet? Tämä on keskustelupalsta jossa kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa.
Kysyttiin, jos joku on käyttänyt, kokemuksia. Ei mielipiteitä, mielipiteitä on yhtä monta kuin persereikiä.
Luehan nyt vaikka Buranan pakkausohje. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia, eri asia sitten kelle niitä tulee kelle ei. Ja jos tulee niin missä määrin.
Käytin 3 vuotta Cipralexia ( on ap.tuon lääkkeesi alkuperäinen versio), aloitin 5 mg:lla, nostin 6 viikossa 20 mg:n.
Alussa pientä päänsärkyä ja kuvottavaa oloa, noin 3 viikon ajan.
Paino tipahti ensimmäisen 4 kuukauden aikana 23 kg, depressio oli tehnyt minusta raadon joka vain makasi sängyn pohjalla.
Lääke ja psykoterapia nosti minut sieltä ylös, mm.liikunnan pariin. Ahmintakin jäi.
Minulla ei ole kuin hyviä kokemuksia. Lääkitys on aina yksilöllinen.