Muutettiin miesystävän kanssa yhteen asumaan
mutta hän ei tuonut muutossa mukanaan muuta kuin vaatteensa ja jotain henkilökohtaisia tavaroita tyyliin parranajokone ja läppäri. Kuitenkin hän asui todella hyvinsisustetussa yksiössä, astioita löytyi 4 hengen tarpeisiin, oli matot lattialla jne.
Perusteluksi mies sanoi, että kun joka tapauksessa mikään ei muutaman kuukauden kuluttua kelpaa, niin ostetaan kaikki puoliksi sitä mukaa kun saadaan säästettyä. Eli nyt meillä on vain minun tavaroitani,vanha sänkyni, vanha keittiönpöytä, ei lainkaan sohvaa (koska oletin, että se miehen kodin sohva tulee tänne) jne. Kun ehdotin, että mennään Ikeaan ja tehdään osamaksusopimus, niin mies totesi, että sellaiseen hän ei laita nimeään.
Joo, olisi pitänyt puhua etukäteen, mutta ei tullut mieleen, että pitää aloittaa tyhjästä, kun tavaraa kerran jo oli.
Kommentit (16)
Mihin ne hänen tavaransa sitten joutuivat?
Vierailija kirjoitti:
Palauta se yksiöönsä ja pyydä avain pois.
Samaa mieltä.
Siis myikö romunsa pois, vai oliko kaikki yksiön kamat astioineen päivineen vuokranantajan omaisuutta?
Eli eikö niitä tavaroita muka enää ole?
"Oletin", "ei tullut mieleen"... oletan, että on monta muutakin asiaa, mitä ei tullut mieleen. Mitä teette, jos toinen syystä tai toisesta joutuu hakemaan toimeentulotukea? Oletitteko, että tuet juoksevat kuten ennenkin eikä tullut mieleen, että avoliitossa toisen osapuolen tulot otetaan huomioon? Mitä teette, jos tulee ero? Oletatteko, että siinä tilanteessa teille tulee mieleen heti sopuisa ratkaisu siitä, kumpi muuttaa pois ja minne? Oletatteko myös, että teillä on samanlaiset näkemykset tulevaisuuden suhteen, samanlaiset elämänarvot ja -suunnitelmat?
eli otit miehen sillä oletuksella että täydentää sun kalustusta..
Teillä on sänky, teillä on toisenne...
Siitä se yhteiselämä alkaa. Pikkuhiljaa, eikä millään ikean lainarahalla. Nyt liitytte kolmelle facebook-kirppikselle ja alatte iltaisin selata toria sillä miehen läppärillä.
Ihana ajatus, että alatte yhdessä rakentaa yhteistä elämäänne. Ei tule eksän kanssa hankittua kirjahyllyä, ei kumppanin äidin mukaan tuputtamaa nojatuolia.
(Toivon, että mies on asunut valmiiksi sisustetussa kämpässä tai alivuokralaisena sen aikaa, kun kaverinsa on ollut ulkomailla - tosin siinä tapauksessa hivenen epäilisin hänen motiivejaan muuttaa yhteen).
Miksi miehellä oli syytä olettaa, että hänen tavaransa eivät tule kelpaamaan?
On se nyt kumma kun pitää muutaman vanhan huonekalun, kipon ja kupin takia alkaa riitelemään. Prioriteetit kohdallaan kun aletaan muutaman sadan euron arvoisista tavaroista kinastelemaan.
Voihan ne sen tavarat olla vaikka vaan sukulaisilta lainassa.
hjgfjghj kirjoitti:
Miksi miehellä oli syytä olettaa, että hänen tavaransa eivät tule kelpaamaan?
Mjoo. Jäi epäselväksi myös, että kenelle ne eivät tule kelpaamaan. Ap:lle? miehelle itselleen? Joillekin muille? Hämärä aloitus.
Vastasit jo itse kysymykseeni tuossa "joo, olisi pitänyt puhua etukäteen"
Me pidettiin tarkoituksella lähes 3 vuotta seurusteluaikana kahta omistusasuntoa. Monen mielestä se oli rahan hukkaa, mutta meille järjestely sopi eikä ainakaan tullut yhteen muutettaessa yllätyksiä vaan kaikki oli juteltu ja suunniteltu moneen kertaan.
Mutta mitä tuohon nyt enää voi sanoa, kun että saattepahan mieleistä ja yhteistä kun pääsee ostamaan kaikki uusiksi. Eihän ne nyt tosiaan kahdelle hengelle niin kovin paljoa maksa, jos perus ikeaa ostaa.
Mihin se sinun sohvasi katosi? Ja missä ovat miehen yksiön huonekalut?
Palauta se yksiöönsä ja pyydä avain pois.