Onko mies omistushaluinen jos...
Kysyy että " ethän sinä mikään h*ora ole? " ja ehdottaa että voisin jo ensitreffeillä muuttaa hänen luo asumaan. Väkivaltaa luvassa? Vai voiko nuo asiat selittää vielä järjellä eli sillä että monikaan mies ei halua tyttöystäväkseen kyläpyörää ja kun meillä on paljon välimatkaa niin jos asuttaisiin saman katon alla niin nähtäisiin joka päivä ja kun työtönkin olen nii mikään ei estä lähtemästä. Mies on komea, huoliteltu, mukavan oloinen, vahva, määrätietoinen, menestynyt yrittäjä ja toimitusjohtaja, useamman lapsen isä ja kaikki lapsista näyttäisi olevan hyvissä väleissä isänsä kanssa. Eli mies on kaikkea sitä mitä haluan, nuo muutamat asiat on vaan jäänyt pohdituttamaan.
Kommentit (24)
Kyllä minulla nousisi tuntosarvet pystyyn ja varoituskellot kilkattamaan jos mies ensitreffeillä ehdottaisi yhteenmuuttoa. Katselisin ensin kauempaa, millaiseksi tyyppi muotoutuu, ja onko kaukosuhde poissuljettu esimerkiksi puhtaasti mustasukkaisuuden takia.
Voi luoja... eikö oma järki sano että juokse ja lujaa. Siis pois, ei sinne miehen luokse.
Tuntuu kyllä vähän... huolestuttavalta. Oletteko tunteneet muuten kauemmin, esim netissä?
Kai vastasit, ettet ole ottanut seksistä rahaa..
Eh.. Mitä mä taas luin.. Sua ei haittaa et mies kysyy tuommoista?
Toisin sanoen mies ei ole varma mitä sä oot..? Tunneäly kateissa..?
Mä nostaisin kytkintä.
Omistushaluinen ja ties mitä muuta. Työtön ja toimitusjohtaja - tasa-arvoinen kumppanuus? Vai eläisitkö loisena nurkissa, alistettuna, ilman oikeuksia mihinkään? Kun kyllästyisi niin pyytäisi taas uuden ensitreffeillä luokseen ja viskaisi sinut mäkeen.
Mahtaako olla edes mikään toimitusjohtaja...
Nainen joka puhuu muista ihmisistä kylänpyörinä sopii kyllä mainiosti yhteen huorittelijamiehen kanssa. Siinä sinulle sielunkumppani, nappaa kiinni vaan.
Miehelle ei kuulu sinun seksikumppaneittesi määrä. Osoittaa vain kuinka sovinisti on kun kyselee jotain noin törkeää.
Ihan normaalia, että ei haluta yli 10 muun miehen käyttämää kyläpyörää..
M22
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, että ei haluta yli 10 muun miehen käyttämää kyläpyörää..
M22
Siinä toinen helmi ihmiskunnalle. Not.
Kunhan tuosta vartut ja ikää tulee, huomaat, että 10 seksikumppania on oikeasti aika vähän, ellet sitten satu löytämään puolisoa itsellesi heti kohta. Minä ehdin seurustella aika monen kanssa ennen kuin löysin sen oikean ja menin hänen kanssaan naimisiin.
En harkitsisi hetkeäkään tuollaista. Yök!
Luin lehdestä jotain narsismiin liittyvää juttua.Siellä eräs nainen kertoi tarinansa,että oli tavannut netissä?miehen joka oli johtaja ja joka oli heti ehdottanut yhteen muuttoa,miehellä oli pari lasta.Lopulta naisen elämä muuttui tuon miehen kanssa painajaiseksi.Oli muuttanut yhteen ja jopa osan rahoittanut talosta.Onneksi pääsi pois..oli muuten hirveätä luettavaa..ettei sama mies siellä netissä metsästä uusia uhreja?
Aion sanoa miehelle että haluan minimissään puoli vuotta seurustella ennen yhteenmuuttoa tai muita parisuhteeseen liittyviä isoja ratkaisuja. Jos miehen reaktio on se että raivostuu, niin se on liikaa mulle ja sillon mun hälytyskellot alkaa soimaan jos ei pysty hyväksymään/ymmärtämään tuommosta normaalia ratkaisua, sillon en aio enää tekemisissä miehen kanssa olla. Vielä ei ole tapahtunut mitään sellasta että mun hälytyskellot alkaisi soida. Tavallaan olen valmis nopeisiin ratkaisuihin, esim. jos ensitreffit kestää koko viikonlopun ajan ja syttyy suuri kipinä, niin olen valmis alkamaan seurustelemaan, koska elämässä täytyy osata myös heittäytyä, mutta yhteen muutto, naimisiin meno ja lasten hankinta saa odottaa pidemmän aikaa.
Rakastuminen on luonnon valinta, joten vaikealta tuntuisi taistella myöskin tunteitaan vastaan, olen koukussa miehen komeuteen ja karismaan.
Toki vastasin etten ole ottanut seksistä rahaa ja aion muutenkin tehdä kantani avoimesti selväksi, että nainen saa harrastaa seksiä niin paljon kuin haluaa ja se ei tee hänestä h*oraa. Netissä tutustuttiin ja ei olla vielä kovin kauan viestitelty.
Eihän mies voi olla vielä varma mitä mä oon, enkä minä myöskään paljoa vielä tiedä hänestä, koska ollaan tunnettu vasta niin vähän aikaa. Tunneäly mulla ei oo kateissa, oon erittäin empaattinen ihminen, mutta suorasanainen myös ja siksi ymmärrän myös miehen tyyliä ilmaista suoraan asiat.
Mies on ammatilta oikeasti toimitusjohtaja, tiedän missä firmassa hän on töissä ja olen lukenut lehdestä hänen antamiaan haastatteluja, lehdestä miehen bongasinkin, katsoin että ompa hyvännäköinen ja pistän sähköpostia :) Raha ei määrittele tasa-arvoa parisuhteessa, vaan parisuhde muodostuu jos luonteet sopii yhteen. Oon myös voimakastahtoinen ja minua ei alista kukaan helposti, mutta sen myönnän että välillä sorrun mielyttämisen puolelle, ihminen jota rakastaa niin sitä haluaa mielyttää.
Tunneside mulla muodostuu myöskin nopeasti ihmisiin.
Vaisto sanoi mulle että tämä mies saattaa olla väkivaltainen, mutta en halua kuunnella sitä kun ulospäin kaikki vaikuttaa niin normaalilta ja hyvältä, kysyin mieheltä myös että ootko väkivaltanen ja hän vastasi tietty kieltävästi, vaistoani en halua senkään takia kuunnella koska edellinen parisuhteeni oli väkivaltainen, josta jäi traumat, niin nyt saatan helposti pelätä ja arkailla turhaan jokaisen miehen kohdalla kehen tutustun että onkohan tämäkin väkivaltainen.
Jos mies pahoinpitelisi minut, niin todennäköisesti en jatkaisi enää suhdetta tai laittasin ehdoksi ainakin sen että mies menee terapiaan vihan hallinta ongelmien takia ja jos ei suostu, niin eroan. Toiminko oikein? mutta pelkään etten kerkeä suhteesta ajoissa pois, sillä yksikin lyönti tai potku voi vammauttaa!
Täydeltä sekoboltsilta kuulostaa. Iteltä jäis kyllä siihen paikkaan ne treffit, jättäisin illan kesken ja toivottaisin hyvää loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Aion sanoa miehelle että haluan minimissään puoli vuotta seurustella ennen yhteenmuuttoa tai muita parisuhteeseen liittyviä isoja ratkaisuja. Jos miehen reaktio on se että raivostuu, niin se on liikaa mulle ja sillon mun hälytyskellot alkaa soimaan jos ei pysty hyväksymään/ymmärtämään tuommosta normaalia ratkaisua, sillon en aio enää tekemisissä miehen kanssa olla. Vielä ei ole tapahtunut mitään sellasta että mun hälytyskellot alkaisi soida. Tavallaan olen valmis nopeisiin ratkaisuihin, esim. jos ensitreffit kestää koko viikonlopun ajan ja syttyy suuri kipinä, niin olen valmis alkamaan seurustelemaan, koska elämässä täytyy osata myös heittäytyä, mutta yhteen muutto, naimisiin meno ja lasten hankinta saa odottaa pidemmän aikaa.
Rakastuminen on luonnon valinta, joten vaikealta tuntuisi taistella myöskin tunteitaan vastaan, olen koukussa miehen komeuteen ja karismaan.
Toki vastasin etten ole ottanut seksistä rahaa ja aion muutenkin tehdä kantani avoimesti selväksi, että nainen saa harrastaa seksiä niin paljon kuin haluaa ja se ei tee hänestä h*oraa. Netissä tutustuttiin ja ei olla vielä kovin kauan viestitelty.
Eihän mies voi olla vielä varma mitä mä oon, enkä minä myöskään paljoa vielä tiedä hänestä, koska ollaan tunnettu vasta niin vähän aikaa. Tunneäly mulla ei oo kateissa, oon erittäin empaattinen ihminen, mutta suorasanainen myös ja siksi ymmärrän myös miehen tyyliä ilmaista suoraan asiat.
Mies on ammatilta oikeasti toimitusjohtaja, tiedän missä firmassa hän on töissä ja olen lukenut lehdestä hänen antamiaan haastatteluja, lehdestä miehen bongasinkin, katsoin että ompa hyvännäköinen ja pistän sähköpostia :) Raha ei määrittele tasa-arvoa parisuhteessa, vaan parisuhde muodostuu jos luonteet sopii yhteen. Oon myös voimakastahtoinen ja minua ei alista kukaan helposti, mutta sen myönnän että välillä sorrun mielyttämisen puolelle, ihminen jota rakastaa niin sitä haluaa mielyttää.
Tunneside mulla muodostuu myöskin nopeasti ihmisiin.
Vaisto sanoi mulle että tämä mies saattaa olla väkivaltainen, mutta en halua kuunnella sitä kun ulospäin kaikki vaikuttaa niin normaalilta ja hyvältä, kysyin mieheltä myös että ootko väkivaltanen ja hän vastasi tietty kieltävästi, vaistoani en halua senkään takia kuunnella koska edellinen parisuhteeni oli väkivaltainen, josta jäi traumat, niin nyt saatan helposti pelätä ja arkailla turhaan jokaisen miehen kohdalla kehen tutustun että onkohan tämäkin väkivaltainen.
Jos mies pahoinpitelisi minut, niin todennäköisesti en jatkaisi enää suhdetta tai laittasin ehdoksi ainakin sen että mies menee terapiaan vihan hallinta ongelmien takia ja jos ei suostu, niin eroan. Toiminko oikein? mutta pelkään etten kerkeä suhteesta ajoissa pois, sillä yksikin lyönti tai potku voi vammauttaa!
Sun vaisto käskee juosta, minkä hitsin takia et tottele vaistoasi, tyhmä nainen???
Oletko sä joku ylimiellyttämishaluinen yksinäisyydenpelkoinen ihminen joka vaimentaa itsesuojeluvaistonsa vain siksi että ois mies? Tollasia sanotaan perheväkivallan uhreiksi ja he päätyvät yleensä lehtien otsikoihin ja tilastoihin surullisina esimerkkeinä.Jos sä olet kerran ollut tuollaisessa suhteessa, ajaudut jatkossakin vastaavaan suhteeseen koska noi ovat kuin haita, haistavat veren. Ja hyökkäävät jos annat mahdollisuuden,
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja... eikö oma järki sano että juokse ja lujaa. Siis pois, ei sinne miehen luokse.
Ei tuon pikku kanasen järki sano mitään, siksi se ei juokse.
Ei suatana. Ei sulla kyllä mitään itsesuojeluvaistoa löydy.
Kaiken kertomasi mukaan sanoisin ota jalat allesi ja juokse tai ota pikaromassi ja koita häipyä vielä hyvän sään aikana.
Yhteen muutto ensitapaamisella. WTF. Oletteko kirjoitelleen vuosia?
Muuten kuulostaa siltä, että olet pian kahlittuna kellarissa?
Nosto.