Muita aloholisteja, kuinka kauan teillä meni siihen, ettei tehnyt enää viinaa mieli?

Vierailija kirjoitti:

Eipä se halu juoda oikeastaan ole poistunut. Lopetin juomisen yli viisi vuotta sitten, mutta edelleen saan ajoittain oikein taistella itseni kanssa, että en ratkea.

Ihan uskomaton tuo viinan voima. Ihminen on niin heikko...

Höpö höpö. Luovu ajatuksesta että viina tekisi mitään hyvää ja voit lopettaa juomisen haikailun heti tänään. Ihme asioissa ihmiset päättävät roikkua. Vielä kaipaat sitä ällöttävän makuista lientä joka vie sinulta kaiken?? Avaa silmäsi

Muistan nuorempana etten miettinyt mitään muuta kuin seuraavaa juopottelua ja nousuhumalaa. Se oli jotain uskomatonta parhaimmillaan. Toisaalta se antoi suunnatonta nautintoa mutta samalla sellaisen sekavan käytöksen, että meinasi palaa Sillat joka suuntaan ja nuori elämä miltei tuhoutua.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos koko loppuelämä menee siten, että ajattelee juomista koko ajan, niin sama juoda!

Toisessa näistä se loppuelämä on vaan lyhyempi.

Jatkan vielä, tuolloin siis ysärillä parhaimmillaan kaikki kaverit omassa kaveripiirissa joi, toiset enemmän toiset vähemmän. Paljon olen noita aikoja katunut, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Nimittäin alkoholin myötävaikutuksella kohtasin ja menetin sellaisen elämäni rakkauden että sitä ei voi tapahtua kuin kerran. Piste. T onnellisesti silti naimisissa ja useamman lapsen isä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä, tuolloin siis ysärillä parhaimmillaan kaikki kaverit omassa kaveripiirissa joi, toiset enemmän toiset vähemmän. Paljon olen noita aikoja katunut, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Nimittäin alkoholin myötävaikutuksella kohtasin ja menetin sellaisen elämäni rakkauden että sitä ei voi tapahtua kuin kerran. Piste. T onnellisesti silti naimisissa ja useamman lapsen isä.

Pikkuisen romantisoitu kuva alkoholismista, siitähän tässä puhutaan eikä nuoruuden heiloista. Ja kun tätä ketjua lukee niin ei voi muuta sanoa, kuin että KYLLÄ LÄSKI SELITYKSET KEKSII. Onnea ap uudesta elämästäsi!