Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuinka epätavallista on, että puolitoistavuotias laulaa ihan nuotilleen?

Vierailija
11.02.2018 |

Lapsen päiväkotiryhmässä yksi pienokainen hyräili ja sanatkin olivat osin kohdallaan yhtä lastenlaulua.

Tunnistin biisin siis heti eli hyvin lauloi. Meillä on lapset laulaneet kunnolla vasta yli 2-vuotiaina ja ovat kaikki hyvin musikaalisia. Yhdellä ammattikin nykyään.

Eli onko tämä aivan uniikki erityislahjakkuus? Ihan ääneen siinä ihastelin ja ihmettelin äidille, joka tietysti loisti ylpeyttä :D

Lapsi puhuukin jo melko hyvin, kahden sanan ilmaisuja...

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
19.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun lapseni ynisi 1,5-vuotiaana Tuiki, tuiki tähtöstä puhtaasti pianosta annetussa sävellajissa. Sitten se taito hävisi puheen tieltä.

Nykyään on neljävuotias, ja tykkää kyllä laulaa muttei ole sellainen mestari kuin alku antoi ymmärtää.

Vierailija
22/25 |
19.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se nuotissa pysyminen tulee siinä reilu 2-vuotiaana-4-vuotiaana jos on tullakseen. On tuo harvinaista.

Av-mammojen lapset epäilemättä oppivat laulamaan puhtaasti 2-4-vuotiaina, mutta tavallisilla kuolevaisilla herkkyyskausi on ala-asteella. Aika harva kouluun tullessaan vielä laulaa puhtaasti. Ja tämä tieto musiikiluokkien opettajalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
19.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Absoluuttinen sävelkorva on kirous, ei lahja. Henkilö jolla on absoluuttinen sävelkorva ei kykene nauttimaan musiikista, koska huomaa koko ajan sävelten epäpuhtaudet. Toki ammattimuusikolle tuo on lahja, työn kannalta. Itselläni on huomattavan tarkka korva, ihan musiikkiopiston pääsykokeissa testattuna. Epäilipä musiikinteorian opettajani minulla absoluuttiistakin sävelkorvaa huomattuaan kun falsetissa lauloin niin puhtaasti ja tarkasti melodiatiktaateissa. Löi pianosta es niin väitin sen olevan E. Opettaja oli asiasta selvästi hyvin hämmentynyt. Eli miten noin vähän meni pieleen, puoli sävelaskelta. Tekniikkanani oli muistaa mikä on C:n taajuus mielestäni ja siitä pohtia asteikkoa mielessäni. Viritysjärjestelmät vaihtelevat vähän. Asiaan on saattanut vaikuttaa se. Soitan viulua ja soitan edelleen, suoritin musiikkiopiston kaikki peruskurssit aikanaan. Oma tyttäreni on kielellisesti äärimmäisen lahjakas, perimä vaikuttaa kovasti, kun äiti ollut 6 laudaturin ylioppilas ja näistä kielistä 4 kpl lähes korkeimmilla pisteillä. Jopa esimerkkiaine Äidinkielienopettajien liiton julkaisuun esimerkillisestä 98 pisteen yolioppilasaineesta. Itse en ole kuin perus vanhan yleisarvosanan L ylioppilas kun sain C:n M:n ja kolme vanhaa L:ää, (kun ei E:tä ollut) silloin kuin näitä yleisarvosanoja edes annettiin, vaimoni kuuden uuden Ällän. No lisensiaatteja molemmat ja tyttären älykkyys ja kielellinen lahjakkuus on tolkuton. Yksinkertaisia älykkyystestejä kun olen huvikseen netin avulla teettänyt tytöllä niin jopa 178 lukemia tullut. Hiffaa 4-vuotiaana 7,5- vuotiaalta vaadittuja asioita. Mutta: kuten absoluuttinen sävelkorva on usein kirous, niin on liika älykkyyskin. Itse sain joskus armeijan testeissä 138 pistettä. Nyt olen lisensiaatti, horjun alkoholismin partaalla, olen harkinnut vakavasti itsemurhaa pariin kertaan. En sitä nyt toki tee lapseni takia. Mutta. Monesti ne 85-äö:lla varustetut ovat vain onnellisempia. Tyhmiä ja onnellisia.

Vierailija
24/25 |
19.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Absoluuttinen sävelkorva on kirous, ei lahja. Henkilö jolla on absoluuttinen sävelkorva ei kykene nauttimaan musiikista, koska huomaa koko ajan sävelten epäpuhtaudet. Toki ammattimuusikolle tuo on lahja, työn kannalta. Itselläni on huomattavan tarkka korva, ihan musiikkiopiston pääsykokeissa testattuna. Epäilipä musiikinteorian opettajani minulla absoluuttiistakin sävelkorvaa huomattuaan kun falsetissa lauloin niin puhtaasti ja tarkasti melodiatiktaateissa. Löi pianosta es niin väitin sen olevan E. Opettaja oli asiasta selvästi hyvin hämmentynyt. Eli miten noin vähän meni pieleen, puoli sävelaskelta. Tekniikkanani oli muistaa mikä on C:n taajuus mielestäni ja siitä pohtia asteikkoa mielessäni. Viritysjärjestelmät vaihtelevat vähän. Asiaan on saattanut vaikuttaa se. Soitan viulua ja soitan edelleen, suoritin musiikkiopiston kaikki peruskurssit aikanaan. Oma tyttäreni on kielellisesti äärimmäisen lahjakas, perimä vaikuttaa kovasti, kun äiti ollut 6 laudaturin ylioppilas ja näistä kielistä 4 kpl lähes korkeimmilla pisteillä. Jopa esimerkkiaine Äidinkielienopettajien liiton julkaisuun esimerkillisestä 98 pisteen yolioppilasaineesta. Itse en ole kuin perus vanhan yleisarvosanan L ylioppilas kun sain C:n M:n ja kolme vanhaa L:ää, (kun ei E:tä ollut) silloin kuin näitä yleisarvosanoja edes annettiin, vaimoni kuuden uuden Ällän. No lisensiaatteja molemmat ja tyttären älykkyys ja kielellinen lahjakkuus on tolkuton. Yksinkertaisia älykkyystestejä kun olen huvikseen netin avulla teettänyt tytöllä niin jopa 178 lukemia tullut. Hiffaa 4-vuotiaana 7,5- vuotiaalta vaadittuja asioita. Mutta: kuten absoluuttinen sävelkorva on usein kirous, niin on liika älykkyyskin. Itse sain joskus armeijan testeissä 138 pistettä. Nyt olen lisensiaatti, horjun alkoholismin partaalla, olen harkinnut vakavasti itsemurhaa pariin kertaan. En sitä nyt toki tee lapseni takia. Mutta. Monesti ne 85-äö:lla varustetut ovat vain onnellisempia. Tyhmiä ja onnellisia.

Ok, mutta älykkäämmän kuvan susta saisi, jos hallitsisit myös kappalejaon.

Vierailija
25/25 |
19.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Absoluuttinen sävelkorva on kirous, ei lahja. Henkilö jolla on absoluuttinen sävelkorva ei kykene nauttimaan musiikista, koska huomaa koko ajan sävelten epäpuhtaudet. Toki ammattimuusikolle tuo on lahja, työn kannalta. Itselläni on huomattavan tarkka korva, ihan musiikkiopiston pääsykokeissa testattuna. Epäilipä musiikinteorian opettajani minulla absoluuttiistakin sävelkorvaa huomattuaan kun falsetissa lauloin niin puhtaasti ja tarkasti melodiatiktaateissa. Löi pianosta es niin väitin sen olevan E. Opettaja oli asiasta selvästi hyvin hämmentynyt. Eli miten noin vähän meni pieleen, puoli sävelaskelta. Tekniikkanani oli muistaa mikä on C:n taajuus mielestäni ja siitä pohtia asteikkoa mielessäni. Viritysjärjestelmät vaihtelevat vähän. Asiaan on saattanut vaikuttaa se. Soitan viulua ja soitan edelleen, suoritin musiikkiopiston kaikki peruskurssit aikanaan. Oma tyttäreni on kielellisesti äärimmäisen lahjakas, perimä vaikuttaa kovasti, kun äiti ollut 6 laudaturin ylioppilas ja näistä kielistä 4 kpl lähes korkeimmilla pisteillä. Jopa esimerkkiaine Äidinkielienopettajien liiton julkaisuun esimerkillisestä 98 pisteen yolioppilasaineesta. Itse en ole kuin perus vanhan yleisarvosanan L ylioppilas kun sain C:n M:n ja kolme vanhaa L:ää, (kun ei E:tä ollut) silloin kuin näitä yleisarvosanoja edes annettiin, vaimoni kuuden uuden Ällän. No lisensiaatteja molemmat ja tyttären älykkyys ja kielellinen lahjakkuus on tolkuton. Yksinkertaisia älykkyystestejä kun olen huvikseen netin avulla teettänyt tytöllä niin jopa 178 lukemia tullut. Hiffaa 4-vuotiaana 7,5- vuotiaalta vaadittuja asioita. Mutta: kuten absoluuttinen sävelkorva on usein kirous, niin on liika älykkyyskin. Itse sain joskus armeijan testeissä 138 pistettä. Nyt olen lisensiaatti, horjun alkoholismin partaalla, olen harkinnut vakavasti itsemurhaa pariin kertaan. En sitä nyt toki tee lapseni takia. Mutta. Monesti ne 85-äö:lla varustetut ovat vain onnellisempia. Tyhmiä ja onnellisia.

Olette kyllä aivan tolkuttoman lahjakkaita. Erityisen vaikutuksen tekee tuo sävelkorvasi. Vain puoli sävelaskelta pieleen. Suomessa on tiettävästi vain yksi suku, jolla on absoluuttinen sävelkorva. Oletko ihan varma ettet sattuisi olemaan sen lehtolapsia?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kuusi yhdeksän