Lue keskustelun säännöt.
Perheestä haaveilu. En ole koskaan haaveillut perheestä (en edes oikein tajua mitä se tarkoittaa).
10.02.2018 |
Minulla sekä miehelläni oli molemmilla sellainen perhe, että jouduttiin tekemään paljon epänormaaleja asioita (hoitaa esim. yrityksen asioita itsenäisesti ongelmien takia n. 15-vuotiaana tai ottamaan täysvastuun ison kodin päivittäisestä siivoamisesta niin että mitään muuta elämää ei ollut) lapsena. Meillä on molemmilla ollut aika paljon stressiä lapsina.
Nyt aikuisena elämä on ensimmäistä kertaa "vapaata". Samat velvollisuudet tietenkin, mutta tiedän että kukaan ei huuda jos ei ole siivottu. Minua ei raahata korvasta jos matolla on kiviä. Perheessä oli isoja ongelmia ja ne purkautui pienten asioiden kautta. Tiesin isot, stressasin niitä. Ajattelin, että jos vaan siivoan koko ajan niin kaikki järjestyy koska silloin ei kukaan huuda.
Perheenperustamisjutut alkaa kummitella siellä täällä, ystävät puhuu perhehaaveista ja itse mietin koko käsitettä ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuinka kukaan voisi haaveilla perheestä? On ollut aina vaikea selittää, miksi en koe haluavani lapsia, vaikka yleisesti ottaen pidän lapsia ihanina ja hauskoina, syyntakeettomina pieninä elämää opiskelevina tyyppeinä. Mutta kun joku ensimmäisen kerran sanoi, että "haaveilen perheestä", niin tajusin.
Mulle perhe edusti täyttä kuraa. Miehellä ihan sama. Kun ei ole ollut lapsuutta niin tuntuisi hirveältä vaihtaa tämä elämän eka positiivinen jakso siihen, mitä pitää *elvettinä.
Tämän vuoksi aina ihmettelen, miksi lapsettomille sanotaan, että ei sulla voi olla noin negatiivista kuvaa perheestä kun sulla ei ole sellaista ollut. Kun totuus on, että kaikilla on ollut. Minulla on ensikäden tieto perhe-elämästä.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
No eihän sinun tarvitse perhettä hankkia. Sinulle perhe merkitsee tuota, ja huono lapsuus voi heikentää myös kykyä toimia vanhempana. Toisaalta monille perhe on rauhaa, rakkautta ja elämän keskipiste -koti on paikka jossa kaikilla on hyvä olla.
Kyllä. Olen vähän kyllästynyt kuulemaan vain, että lapseton ei vaan voi ymmärtää sitä perheen ihanuutta. Tai että lapset jätetään tekemättä kun halutaan vaan bilettää sun muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta,oma perhe voi olla myös eheyttävä kokemus. Saat olla sellainen vanhempi,kuin itse olisit tarvinnut lapsena. Saat luoda sellaisen perheen, jossa itse olisit halunnut kasvaa. Vaikka perhettä ei ole pakko kenenkään hankkia,haluan tuoda esiin myös tämän näkökulman.
Vierailija kirjoitti:
No eihän sinun tarvitse perhettä hankkia. Sinulle perhe merkitsee tuota, ja huono lapsuus voi heikentää myös kykyä toimia vanhempana. Toisaalta monille perhe on rauhaa, rakkautta ja elämän keskipiste -koti on paikka jossa kaikilla on hyvä olla.
Tässä on myös pieni ikävä lisäbonus siinä, että en osaa iloita muiden ihmisten lisääntymisestä. Onnittelen ja olen asiallinen ja kohtelias jne, mutta sisimmissäni mietin aina että mitä *elvettiä? Miksi kukaan pilaisi elämäänsä noin. Mutta kuten sanottua, ne lapset ei koskaan ole mikään miinus, vaan se siirtymä siihen perheyksikköön. Toivon ja rukoilen vaan ystävien puolesta, että niillä kuitenkin menisi hyvin ja ahdistaa kuulla jos on tullut jotain riitoja jne.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta,oma perhe voi olla myös eheyttävä kokemus. Saat olla sellainen vanhempi,kuin itse olisit tarvinnut lapsena. Saat luoda sellaisen perheen, jossa itse olisit halunnut kasvaa. Vaikka perhettä ei ole pakko kenenkään hankkia,haluan tuoda esiin myös tämän näkökulman.
Omalla kohdallani en oikein usko tähän. Perheen ongelmat teki musta sellaisen huolehtijan ja "ratkaisijan". Jos jollain on joku ongelma alan heti hoitaa sitä raivokkaasti, päsmäröin ja neuvon ja ohjaan. Omat asiat jää taka-alalle. Mä en pysty kauheasti sisarustenkaan lapsia pitkään hoitamaan, kun koulutan, opetan, neuvon tekemään "oikein". Lapsen pitää saada tehdä virheensä ja kasvaa itse. En varmasti pystyisi siihen.
Hassua että lapsettomista ajatellaan, että niiden lapsentekohaluttomuutta voidaan selittää sillä, että niillä on niin tyhmiä mielikuvia jostain prismaperheistä yms. Mä en usko sekuntiakaan, että kukaan jättää lapset tekemättä jonkun prismamielikuvan takia. Mutta niille, jotka itse haluaa lapsia, on tosi iso tarve saada lapsettomuus näyttämään täysin absurdilta ja typeryyden vallassa tehdyltä päätökseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua että lapsettomista ajatellaan, että niiden lapsentekohaluttomuutta voidaan selittää sillä, että niillä on niin tyhmiä mielikuvia jostain prismaperheistä yms. Mä en usko sekuntiakaan, että kukaan jättää lapset tekemättä jonkun prismamielikuvan takia. Mutta niille, jotka itse haluaa lapsia, on tosi iso tarve saada lapsettomuus näyttämään täysin absurdilta ja typeryyden vallassa tehdyltä päätökseltä.
Niin kauan kun näin on, lapsettomuuden syille ei voida tehdä mitään. Yksi syy on myös naisten lisääntynyt korkeakoulutus yhdistettynä työttömyyteen. Kun on tehty koko elämä peruskoulu+lukio+yliopisto -tyyliin töitä sen eteen, että päästäisiin tiettyyn ammattialueeseen kiinni, niin ei kukaan heitä sitä hukkaan alkamalla tekemään lapsia kun ei pääse muuhun kuin pätkien, sijaisuuksien jne. syrjään kiinni.
Perhevapaaudistus olisi eka tärkeä askel, jolloin naisen palkkaaminen ei olisi niin iso riski.
Sama juttu. Ei ole koskaan ollut ns. vauvakuumetta. En yhtään edes ymmärrä, mitä se tarkoittaa kun en sitä ole tuntenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän sinun tarvitse perhettä hankkia. Sinulle perhe merkitsee tuota, ja huono lapsuus voi heikentää myös kykyä toimia vanhempana. Toisaalta monille perhe on rauhaa, rakkautta ja elämän keskipiste -koti on paikka jossa kaikilla on hyvä olla.