Lue keskustelun säännöt.
Aivoiltani puuttuu kyky tuottaa endorfiinia
10.02.2018 |
En ole koskaan kokenut enkä saavuttanut mielihyvän tunnetta. Joskus tämä oraastava, mutta se kaikkein raastavin asia on etten koskaan ollut aidosti onnellinen. Onnellisuuden tunne tarvitsee endorfiinia.
Kommentit (23)
Ei kai ihminen pysty elämään ilman endorfiinia. Kai silloin elämä olisi kuin olisi 24/7 akuutissa opiaatti vieroituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko säännöllinen hikiliikunta, alkoholi, hyvä musiikki ja seksi rakastamasi ihmisen kanssa jo kokeiltu? Jos nämäkään ei tuota sinulle mielihyvää saatat olla oikeassa siinä, että sun aivokemiassa on jotain pielessä. Oletko masentunut?
Musiikki ja liikunta eivät herätä minkäänlaisia tuntemuksia, seksiä en ole koskaan harrastanut koska ei vain kiinosta ja alkoholista en pidä. Olen käynyt masennustutkimuksissa useita kertoja, mutta yhdenkään psykiatrin mukaan minulla ei ole masennusta. Verikokeessa sitten lopulta sel isi ettei minulla ole endorfiinejäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ihminen pysty elämään ilman endorfiinia. Kai silloin elämä olisi kuin olisi 24/7 akuutissa opiaatti vieroituksessa.
Elämä tuntuu siltä kuin olisi 24/7 tasaisen apaattinen, kaikki on harmaata ja tylsää kun mikään ei tuota mielihyvää. Mutta masenuksesta ei ole sentään kyse, mikä tekee olosta jatkuvasti erittäin epämielyttävän.
Jos asia oikeasti olisi noin olisit 247 heroiini vieroitukseen identtisessä tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla muuten sama paitsi ennen pystyin kokemaan mielihyvää. En edes tajua mitä järkeä on elää näin. Turhauttaa ja itkettää tilanne, kun tekee samoja asioita kuin ennen, mutta eivät tunnu miltään
Ehkä serotoniini tai dopamiini, mutta ehkei sentään endorfiini. Fyysinen kipu olisi sen puutteessa täysin sietämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos asia oikeasti olisi noin olisit 247 heroiini vieroitukseen identtisessä tilassa.
En ole koskaan ollut vierotuksessa joten en osaa verrata, mutta sinä vaikutat siltä että sinulla on asiasta jotain kokemusta.
Siis noi on sun alkuasetelmat, ja olet päätynyt johtopäätökseen, ettei sun aivot pysty tuottamaan endorfiinia. Jaahas... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia oikeasti olisi noin olisit 247 heroiini vieroitukseen identtisessä tilassa.
En ole koskaan ollut vierotuksessa joten en osaa verrata, mutta sinä vaikutat siltä että sinulla on asiasta jotain kokemusta.
Minulla ei ole kokemusta, mutta olen näistä asioista lukenut. Heroiini stimuloi opioidi reseptoreja niin vahvasti, että endorfiinien tuotanto vähenee pikkuhiljaa annoksen noustessa. Dopamiinin vähyyteen nuo viittaa jos aivokemiallinen syy tälle pitää arvata.
Kuulostaa kamalalta näin high-dopa ihmisen korvaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty tuntemaan iloa. Taustalla hyväksikäyttötrauma, jota olen kyllä käsitellyt, mutta pohjimmiltaan en ole iloa kokenut. Olin vauva pieni vasta kun hyväksikäyttö alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä serotoniini tai dopamiini, mutta ehkei sentään endorfiini. Fyysinen kipu olisi sen puutteessa täysin sietämätöntä.
Serotoniini rauhoittaa vähän. Jos sitä olisi liian vähän ap olisi levoton. Ei kannata lukea mitään valtamedian valmiiksi pilkottuja mutuiluja aivokemiasta faktana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko lapsena samanlainen? Etkö ollut iloinen tai onnellinen kun leikit kavereittesi kanssa, juoksit hillittömästi mäkiä alas, olit isän tai äidin sylissä saunan jälkeen, kun rakastuit ensimmäisen kerran, kun näit jotakin kaunista, kun jännitit ensimmäistä ulkomaanmatkaasi, kun söit jotakin oikein hyvää jne?
Endorfiinin taso vaihtelee, kuten esim. serotoniininkin. Ulkoiletko riittävästi? D-vitamiini, valohoito? Happi ja valo menevät suoraan stimuloimaan aivoja.
Oletko taipuvainen säälimään itseäsi? Mikä sinua kiinnostaa?
Ncbi on hyvä sivu, sinne mene tutkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä serotoniini tai dopamiini, mutta ehkei sentään endorfiini. Fyysinen kipu olisi sen puutteessa täysin sietämätöntä.
Niin, parsta varoa ettei satu, mutta olen olen aina ollut kipuherkkä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ihminen pysty elämään ilman endorfiinia. Kai silloin elämä olisi kuin olisi 24/7 akuutissa opiaatti vieroituksessa.
Suurin osa ei tiedä mitä onnellisuus on. Se ei ole aivojen kemian sekaisinoloa urheilun takia tai sen jälkeen. Se ei myöskään ole pimpin tai pippelin laukeamista. Onnellisuus on sitä että syleilee maailmaa ja pystyy rakastamaan itseään päivittäin, vaikka asiat tai saavutukset eivät olisikaan aina täydellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ihminen pysty elämään ilman endorfiinia. Kai silloin elämä olisi kuin olisi 24/7 akuutissa opiaatti vieroituksessa.
Suurin osa ei tiedä mitä onnellisuus on. Se ei ole aivojen kemian sekaisinoloa urheilun takia tai sen jälkeen. Se ei myöskään ole pimpin tai pippelin laukeamista. Onnellisuus on sitä että syleilee maailmaa ja pystyy rakastamaan itseään päivittäin, vaikka asiat tai saavutukset eivät olisikaan aina täydellistä.
Seksi ja urheilu eivät sekoita aivotoimintaa vaan pikemminkin tasoittavat sitä. Vaikutus kestää pitempään kuin sen hetken. Jos haluat voida hyvin pitää elää terveellisesti ja siihen liikunta ja seksi auttavat.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Olitko lapsena samanlainen? Etkö ollut iloinen tai onnellinen kun leikit kavereittesi kanssa, juoksit hillittömästi mäkiä alas, olit isän tai äidin sylissä saunan jälkeen, kun rakastuit ensimmäisen kerran, kun näit jotakin kaunista, kun jännitit ensimmäistä ulkomaanmatkaasi, kun söit jotakin oikein hyvää jne?
Endorfiinin taso vaihtelee, kuten esim. serotoniininkin. Ulkoiletko riittävästi? D-vitamiini, valohoito? Happi ja valo menevät suoraan stimuloimaan aivoja.
Oletko taipuvainen säälimään itseäsi? Mikä sinua kiinnostaa?
En juoksennellut lapsena, olin hyvin rauhalinen ja tottelin vanhempiani. Pääasiassa oli jatkuvasti tylsää ja pitkästyttävää.
Kavereita minulla ei lapsena ollut. Jäin usein välitunneillakin yksin, vaikka olisin halunnut kavereita. Siitä ouuttu jo silloin "se jotain" muut vaistosi sen.
Niin ja ulkomailla en ole koskaan käynyt, olen kyllä kuullut paljon siitä mitä muut ovat kokeneet matkoillaan mikä sai minut vaivaantumaan ja voimaan pahoin.
Onko säännöllinen hikiliikunta, alkoholi, hyvä musiikki ja seksi rakastamasi ihmisen kanssa jo kokeiltu? Jos nämäkään ei tuota sinulle mielihyvää saatat olla oikeassa siinä, että sun aivokemiassa on jotain pielessä. Oletko masentunut?