Ketään, jonka elämä menikin ihan pieleen?
Mitä tapahtui? Miten sopeuduit? Vai sopeuduitko?
Kommentit (37)
Mä halusin tyttöystävän, mutta kukaan ei kiinnostu minusta. Haluaisin oman perheen, että olisi tarkoitus elämälläni.
Olen tällainen ihminen jolta meni asiat pieleen. Hyvä tausta, vanhempani olivat ns. normaaleita, ihania ihmisiä, lapsuuteni oli onnellinen. Masennus vei kaiken. Kauan minulla ei ollut tutkintoa, ei töitä, erosin pitkäaikaisesta suhteesta, olin kierteessä kohti tuhoa. Sain sen katkaistua ja vaikka ulkopuolisten mielestä en varmaankaan ole saavuttanut elämässäni mitään, olen onnellinen. Minulla on ihana mies ja olen todella ylpeä itsestäni. Olen positiivinen tulevaisuuden suhteen ja teen töitä että saan ensin tutkinnon ja sitten tavalla tai toisella pystyn elättämään itseni (eli alan yrittäjäksi jos töitä ei löydy). Olen saanut toisen tilaisuuden ja minulla ei ole enää mitään menetettävää.
Mun elämä on ollut niin kummallinen että välillä ei meinaa todeksi uskoa. Mutta kai se on niinkin, että paska alkaa helposti kasautua. Jos elämältä tippuu pohja, se todella sitten tuo mukanaan kaikki maailman ongelmat ja sua kohdellaan kuin paskaa joka suunnalta. Kukaan ei mieti mistä asiat johtuu ja onko se kohtuullista, ei, sut piestään vielä henkisesti niin että oot lopulta sairaseläkkeellä muiden halveksimana. Hienoa, Suomi nousuun (=laskuun!) epäempatialla ja _täydellisellä ymmärtämättömyydellä_. Että joo, en ole selvinnyt tai sopeutunut vaan järjettömän suuri viha, katkeruus ja kyynisyys on nyt se mitä mulla enää on.
Meni ihan penkin alle. Lähtökohdat oli puoliksi huonot tai hyvät rankan lapsuuden jälkeen. Yritin hemmetisti aina, jo lapsena menin mansikkapelloille että sain taskurahaa ja rahaa harrastukseen. Aina töissä koulun ohella jo lukiosta asti mutta kunnianhimo katosi, opiskelut AMK:ssa jäi kesken, tosin olin töissä tuolloinkin. Mutta aina pienipalkkaisissa töissä, toki otin vastaan mitä vaan työtä. Yritin ja yritin. Tuli riippuvuus ja velkaa, ulosottoa ja sitten petti mielenterveys ja nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei ole mitään; ei lapsia, ei rahaa eikä koskaan tulekkaan. En omista mitään ja sinnittelen päivästä toiseen jotenkin hengissä. Vituttaa raakasti.
Minun persoona muokkautui alkoholistiperheessä eläneenä sulkeutuneeksi introvertiksi jota monet fobiat vaivaa. Sosiaalisten tilanteiden pelko todella paha. En ole ikinä päässyt kunnolla kiinni opiskeluun ja työelämään, tunnen epäonnistuneeni kaikessa. En uskalla mitään, en edes mennä hakemaan apua.
Onneksi löysin elämälleni valon rakkaasta. Se oniin ainut ilo.
Menetin ne kaikki vähäisetkin ystävät joita mulla vielä koulussa oli, en koskaan löytänyt miestä, sairastuin masennukseen, yritin itsemurhaa, aloitin lääkityksen+terapian ja nyt sitten vaan olen ja odotan kuolemaa. Elämälläni ei ole mitään merkitystä. Jälleen yksi viikonloppu kun en ole tehnyt yhtään mitään. Makaan sängyssä, popsin unilääkkeitä että nukkuisin kun ei ole mitään tekemistä eikä mikään huvita. En saa edes matcheja tinderissä että saisi edes hetken seuraa jostain miehestä ja hyvää oloa siitä tunteesta että kelpaan edes seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Menetin ne kaikki vähäisetkin ystävät joita mulla vielä koulussa oli, en koskaan löytänyt miestä, sairastuin masennukseen, yritin itsemurhaa, aloitin lääkityksen+terapian ja nyt sitten vaan olen ja odotan kuolemaa. Elämälläni ei ole mitään merkitystä. Jälleen yksi viikonloppu kun en ole tehnyt yhtään mitään. Makaan sängyssä, popsin unilääkkeitä että nukkuisin kun ei ole mitään tekemistä eikä mikään huvita. En saa edes matcheja tinderissä että saisi edes hetken seuraa jostain miehestä ja hyvää oloa siitä tunteesta että kelpaan edes seksiin.
Miksi et ottaisi mielummin miestä rinnallesi joka on myös elänyt rankan elämän kuin hetken iloa ja tyydytystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin ne kaikki vähäisetkin ystävät joita mulla vielä koulussa oli, en koskaan löytänyt miestä, sairastuin masennukseen, yritin itsemurhaa, aloitin lääkityksen+terapian ja nyt sitten vaan olen ja odotan kuolemaa. Elämälläni ei ole mitään merkitystä. Jälleen yksi viikonloppu kun en ole tehnyt yhtään mitään. Makaan sängyssä, popsin unilääkkeitä että nukkuisin kun ei ole mitään tekemistä eikä mikään huvita. En saa edes matcheja tinderissä että saisi edes hetken seuraa jostain miehestä ja hyvää oloa siitä tunteesta että kelpaan edes seksiin.
Miksi et ottaisi mielummin miestä rinnallesi joka on myös elänyt rankan elämän kuin hetken iloa ja tyydytystä?
En ole löytänyt tuollaista miestä. Miehet joista kiinnostun ovat pelimiehiä eivätkä kiinnostu musta. Kelpaan heille vain panoksi. Haluaisin kyllä seurustelusuhteen mutta en kenen tahansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin ne kaikki vähäisetkin ystävät joita mulla vielä koulussa oli, en koskaan löytänyt miestä, sairastuin masennukseen, yritin itsemurhaa, aloitin lääkityksen+terapian ja nyt sitten vaan olen ja odotan kuolemaa. Elämälläni ei ole mitään merkitystä. Jälleen yksi viikonloppu kun en ole tehnyt yhtään mitään. Makaan sängyssä, popsin unilääkkeitä että nukkuisin kun ei ole mitään tekemistä eikä mikään huvita. En saa edes matcheja tinderissä että saisi edes hetken seuraa jostain miehestä ja hyvää oloa siitä tunteesta että kelpaan edes seksiin.
Miksi et ottaisi mielummin miestä rinnallesi joka on myös elänyt rankan elämän kuin hetken iloa ja tyydytystä?
En ole löytänyt tuollaista miestä. Miehet joista kiinnostun ovat pelimiehiä eivätkä kiinnostu musta. Kelpaan heille vain panoksi. Haluaisin kyllä seurustelusuhteen mutta en kenen tahansa kanssa.
Niin.. minäkin halusin porchen 18v lahjaksi, mutta en saanut. Halusin voittaa lotossa, mutta en ole voittanut vielä. Susta kiinnostuu pelimiehet, koska tietävät, että sulta saa helppoa pillua ja sinä hyväksyt sen. Tossa sun tilanteessa ei voi olla liikaa vaatimuksia. Kannattaa olla rehellinen itselle jos et halua kärsiä koko elämää..
Vierailija kirjoitti:
Palvokaa toinen toisianne. Kumartakaa toisianne.
Ja vtut ! Kosketelkaa toisianne, jopa pilusta ja varsipilusta. Nämät viisaat sanat lausui aikoinaan ennen intjernettejä Frank-pappa. Oli hiano miäs hä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin ne kaikki vähäisetkin ystävät joita mulla vielä koulussa oli, en koskaan löytänyt miestä, sairastuin masennukseen, yritin itsemurhaa, aloitin lääkityksen+terapian ja nyt sitten vaan olen ja odotan kuolemaa. Elämälläni ei ole mitään merkitystä. Jälleen yksi viikonloppu kun en ole tehnyt yhtään mitään. Makaan sängyssä, popsin unilääkkeitä että nukkuisin kun ei ole mitään tekemistä eikä mikään huvita. En saa edes matcheja tinderissä että saisi edes hetken seuraa jostain miehestä ja hyvää oloa siitä tunteesta että kelpaan edes seksiin.
Miksi et ottaisi mielummin miestä rinnallesi joka on myös elänyt rankan elämän kuin hetken iloa ja tyydytystä?
En ole löytänyt tuollaista miestä. Miehet joista kiinnostun ovat pelimiehiä eivätkä kiinnostu musta. Kelpaan heille vain panoksi. Haluaisin kyllä seurustelusuhteen mutta en kenen tahansa kanssa.
Niin.. minäkin halusin porchen 18v lahjaksi, mutta en saanut. Halusin voittaa lotossa, mutta en ole voittanut vielä. Susta kiinnostuu pelimiehet, koska tietävät, että sulta saa helppoa pillua ja sinä hyväksyt sen. Tossa sun tilanteessa ei voi olla liikaa vaatimuksia. Kannattaa olla rehellinen itselle jos et halua kärsiä koko elämää..
Mun tilanteessa ei saa olla liikaa vaatimuksia? Miksei? Miksen saa vaatia mieheltä tiettyjä asioita siinä missä muutkin naiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin ne kaikki vähäisetkin ystävät joita mulla vielä koulussa oli, en koskaan löytänyt miestä, sairastuin masennukseen, yritin itsemurhaa, aloitin lääkityksen+terapian ja nyt sitten vaan olen ja odotan kuolemaa. Elämälläni ei ole mitään merkitystä. Jälleen yksi viikonloppu kun en ole tehnyt yhtään mitään. Makaan sängyssä, popsin unilääkkeitä että nukkuisin kun ei ole mitään tekemistä eikä mikään huvita. En saa edes matcheja tinderissä että saisi edes hetken seuraa jostain miehestä ja hyvää oloa siitä tunteesta että kelpaan edes seksiin.
Miksi et ottaisi mielummin miestä rinnallesi joka on myös elänyt rankan elämän kuin hetken iloa ja tyydytystä?
En ole löytänyt tuollaista miestä. Miehet joista kiinnostun ovat pelimiehiä eivätkä kiinnostu musta. Kelpaan heille vain panoksi. Haluaisin kyllä seurustelusuhteen mutta en kenen tahansa kanssa.
Niin.. minäkin halusin porchen 18v lahjaksi, mutta en saanut. Halusin voittaa lotossa, mutta en ole voittanut vielä. Susta kiinnostuu pelimiehet, koska tietävät, että sulta saa helppoa pillua ja sinä hyväksyt sen. Tossa sun tilanteessa ei voi olla liikaa vaatimuksia. Kannattaa olla rehellinen itselle jos et halua kärsiä koko elämää..
Mun tilanteessa ei saa olla liikaa vaatimuksia? Miksei? Miksen saa vaatia mieheltä tiettyjä asioita siinä missä muutkin naiset?
Saa olla vaatimuksia, mutta kannattaa muistaa omatkin viat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin ne kaikki vähäisetkin ystävät joita mulla vielä koulussa oli, en koskaan löytänyt miestä, sairastuin masennukseen, yritin itsemurhaa, aloitin lääkityksen+terapian ja nyt sitten vaan olen ja odotan kuolemaa. Elämälläni ei ole mitään merkitystä. Jälleen yksi viikonloppu kun en ole tehnyt yhtään mitään. Makaan sängyssä, popsin unilääkkeitä että nukkuisin kun ei ole mitään tekemistä eikä mikään huvita. En saa edes matcheja tinderissä että saisi edes hetken seuraa jostain miehestä ja hyvää oloa siitä tunteesta että kelpaan edes seksiin.
Miksi et ottaisi mielummin miestä rinnallesi joka on myös elänyt rankan elämän kuin hetken iloa ja tyydytystä?
En ole löytänyt tuollaista miestä. Miehet joista kiinnostun ovat pelimiehiä eivätkä kiinnostu musta. Kelpaan heille vain panoksi. Haluaisin kyllä seurustelusuhteen mutta en kenen tahansa kanssa.
Niin.. minäkin halusin porchen 18v lahjaksi, mutta en saanut. Halusin voittaa lotossa, mutta en ole voittanut vielä. Susta kiinnostuu pelimiehet, koska tietävät, että sulta saa helppoa pillua ja sinä hyväksyt sen. Tossa sun tilanteessa ei voi olla liikaa vaatimuksia. Kannattaa olla rehellinen itselle jos et halua kärsiä koko elämää..
Mun tilanteessa ei saa olla liikaa vaatimuksia? Miksei? Miksen saa vaatia mieheltä tiettyjä asioita siinä missä muutkin naiset?
Saa olla vaatimuksia, mutta kannattaa muistaa omatkin viat.
Eli koska mulla on masennus, olen viallinen. Jaahas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin ne kaikki vähäisetkin ystävät joita mulla vielä koulussa oli, en koskaan löytänyt miestä, sairastuin masennukseen, yritin itsemurhaa, aloitin lääkityksen+terapian ja nyt sitten vaan olen ja odotan kuolemaa. Elämälläni ei ole mitään merkitystä. Jälleen yksi viikonloppu kun en ole tehnyt yhtään mitään. Makaan sängyssä, popsin unilääkkeitä että nukkuisin kun ei ole mitään tekemistä eikä mikään huvita. En saa edes matcheja tinderissä että saisi edes hetken seuraa jostain miehestä ja hyvää oloa siitä tunteesta että kelpaan edes seksiin.
Miksi et ottaisi mielummin miestä rinnallesi joka on myös elänyt rankan elämän kuin hetken iloa ja tyydytystä?
En ole löytänyt tuollaista miestä. Miehet joista kiinnostun ovat pelimiehiä eivätkä kiinnostu musta. Kelpaan heille vain panoksi. Haluaisin kyllä seurustelusuhteen mutta en kenen tahansa kanssa.
Niin.. minäkin halusin porchen 18v lahjaksi, mutta en saanut. Halusin voittaa lotossa, mutta en ole voittanut vielä. Susta kiinnostuu pelimiehet, koska tietävät, että sulta saa helppoa pillua ja sinä hyväksyt sen. Tossa sun tilanteessa ei voi olla liikaa vaatimuksia. Kannattaa olla rehellinen itselle jos et halua kärsiä koko elämää..
Mun tilanteessa ei saa olla liikaa vaatimuksia? Miksei? Miksen saa vaatia mieheltä tiettyjä asioita siinä missä muutkin naiset?
Saa olla vaatimuksia, mutta kannattaa muistaa omatkin viat.
Eli koska mulla on masennus, olen viallinen. Jaahas.
Me kaikki ollaan viallisia, mutta ei kannata tuudittautua ajatukseen, että saat herra täydellisen. Toinen rikkinäinen ihminen voi olla eheyttävä ja loppuelämän rakkaus, koska ymmärtää sinua. Joku pelimies ei ole kiinnostunut miltä sinusta tuntuu tai halukas auttamaan.
Kopion vastaukseni vastaavasta ketjusta:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku olisi kertonut minulle kaksikymmentä vuotta sitten mikä tulevaisuuteni tulisi olemaan, olisin nauranut päin naamaa. Tai jos joku olisi kyennyt todistamaan, että tulevaisuuteni olisi se mitä nyt elän, olisin ampunut luodin kallooni siltä seisomalta. Valitettavasti en tätä nykyistä tilannettani pystynyt ennakoimaan ja nyt pelkuruudestani johtuen elän joka päiväistä elämääni kouluja käymättömänä, pitkäaikaistyöttömänä, kroonisen yksinäisenä, jatkuvasti sairaana ja kokemattomana.
En tiedä, ehkä tarkemmin katsoen merkit tällaiseen tulevaisuuteen olisi voinut nähdä jo aikaisemmassa vaiheessa. Silloin olisi vielä ollut aikaa korjata ja hakea ehkä apua. Nyt kun katselee elämäänsä taaksepäin on se täynnä pelkkiä vääriä valintoja ja epäonnistumisia. Nuoremmalla iällä ei yksittäinen harha-askel tuntunut niin pahalta, mutta valitettavasti kaikki lopulta kasaantuu muodostaen ihmisen eteen kiipeämättömän vuorijonon.
Vierailija kirjoitti:
Vastauksen kysymykseesi saa vasta kuoleman hetkellä, elämässä voi olla monenlaisia vaiheita :)
Miksi ihmeessä alapeukku? Niin kauan kuin on elämää, niin kauan on myös toivoa.
Kyllä.
Eikä ole edes mitään tai ketään jota syyttää. Itse pilasin elämäni.
Nyt mielessä on vain poistuminen. Häpeän ja yksinäisyyden jättäminen taakse.
Ehkä elämässäni onnistun kerrankin jossain ja kykenen edes tähän.