Eräs ystäväni totesi kerran, että hän ei tarvitse ystäviä, joista ei ole hänelle mitään hyötyä
Siksi hän kaveeraa vain (omasta mielestään) älykkäiden ja menestyneiden ihmisten kanssa. Jos kaverilla on kiva omistusasunto, vakkariduuni ja yliopistotutkinto sekä vielä ehkä muhkea potti perintöä tulossa, niin aina vain parempi. Myös kauniit ihmiset ovat hänelle arvokkaampia ystäviä kuin rumat. Tällaisten ”kavereiden” kanssa halutaan viettää aikaa, heitä mielistellään, heidän kuviaan ihastellaan somessa kovaan ääneen.
Ja ne ystävät, kaverit, tutut, jotka epäonnistuvat elämässään, eivät syystä tai toisesta menesty ”tarpeeksi” tai eivät halua menestyä, ehkä perustavat perheen tai ovat vain ulkonäöllisesti epäviehättäviä, siivotaan pois vähin äänin tai heitä käytetään kiusaamisen kohteina, kun muutakaan ei keksi pönkittääkseen omaa olematonta itsetuntoaan.
Kommentit (39)
Kaikkia ajatuksiaan ei mielestäni tarvitse sanoa ääneen. Eikä tarvitse paljastaa olevansa vain epätoivoinen pyrkyri, jonka kaikki tarkoitusperät ovat puhtaasti itsekkäitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tollanen ihminen jää lopulta yksin.
Miksi? Ai koska hänestä ei ollut mitään hyötyä muille?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ajatuksiaan ei mielestäni tarvitse sanoa ääneen. Eikä tarvitse paljastaa olevansa vain epätoivoinen pyrkyri, jonka kaikki tarkoitusperät ovat puhtaasti itsekkäitä. Ap
Mutta miksi haluaisit olla ystävä ihmisen kanssa, joka on tuota mieltä, mutta ei saa sanoa sitä ääneen? Eikö ole nimenomaan parempi, että sanoo, mitä haluaa?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ajatuksiaan ei mielestäni tarvitse sanoa ääneen. Eikä tarvitse paljastaa olevansa vain epätoivoinen pyrkyri, jonka kaikki tarkoitusperät ovat puhtaasti itsekkäitä. Ap
Ehkä sinä se tässä olet itsekäs. Haluat olettaa, että muut ovat kansasi vain hyvää hyvyyttään, saivat he ystävyydestä mitään, tai eivät.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ajatuksiaan ei mielestäni tarvitse sanoa ääneen. Eikä tarvitse paljastaa olevansa vain epätoivoinen pyrkyri, jonka kaikki tarkoitusperät ovat puhtaasti itsekkäitä. Ap
Ehkä sinä se tässä olet itsekäs. Haluat olettaa, että muut ovat kansasi vain hyvää hyvyyttään, saivat he ystävyydestä mitään, tai eivät.
t.kristallikissa
Omasta mielestäni olemme vain hyviä kavereita, emme sydänystäviä. Hän taas kuvittelee, että välillämme on syvempi ystävyys. Olen sattunut huomaamaan, että hän oikein liimaantuu seuraani ja muiden sellaisten, joiden elämä on ”hyvällä mallilla”. Tämän aloituksessa mainitun kommentin jälkeen olen alkanut kyllä miettiä, miksi haluan edes olla hänen kaverinsa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ajatuksiaan ei mielestäni tarvitse sanoa ääneen. Eikä tarvitse paljastaa olevansa vain epätoivoinen pyrkyri, jonka kaikki tarkoitusperät ovat puhtaasti itsekkäitä. Ap
Ehkä sinä se tässä olet itsekäs. Haluat olettaa, että muut ovat kansasi vain hyvää hyvyyttään, saivat he ystävyydestä mitään, tai eivät.
t.kristallikissaOmasta mielestäni olemme vain hyviä kavereita, emme sydänystäviä. Hän taas kuvittelee, että välillämme on syvempi ystävyys. Olen sattunut huomaamaan, että hän oikein liimaantuu seuraani ja muiden sellaisten, joiden elämä on ”hyvällä mallilla”. Tämän aloituksessa mainitun kommentin jälkeen olen alkanut kyllä miettiä, miksi haluan edes olla hänen kaverinsa. Ap
Hän kuvittelee, että olet hänelle siis parempi ystävä kuin oletkaan. Kuinka jaloa sinulta, ettet oikaise asiaintilaa ja hyödynnä hänen innokkuuttaan olla ystäväsi.
t.kristllikissa
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vaikeammaksi on tullut ystävystyä. Toisaalta ystävyyssuhteet käyvät koko ajan paremmiksi. Hirveintä oli yläasteella, kun piti olla kamalien ihmisten seurassa ettei olisi tullut nähdyksi yksin. Jotenkin tuntuu, että ap:n kaveri ja ehkä ap itsekin elävät vielä tuota vaihetta.
Itse saan säännöllisen muistutuksen yläastevuosista aina muutaman vuoden välein, kun eräs silloinen ystävä soittaa, kysyy kuulumisia ja pyytää rahaa tai ruokakassia. Juu ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ajatuksiaan ei mielestäni tarvitse sanoa ääneen. Eikä tarvitse paljastaa olevansa vain epätoivoinen pyrkyri, jonka kaikki tarkoitusperät ovat puhtaasti itsekkäitä. Ap
Ehkä sinä se tässä olet itsekäs. Haluat olettaa, että muut ovat kansasi vain hyvää hyvyyttään, saivat he ystävyydestä mitään, tai eivät.
t.kristallikissaOmasta mielestäni olemme vain hyviä kavereita, emme sydänystäviä. Hän taas kuvittelee, että välillämme on syvempi ystävyys. Olen sattunut huomaamaan, että hän oikein liimaantuu seuraani ja muiden sellaisten, joiden elämä on ”hyvällä mallilla”. Tämän aloituksessa mainitun kommentin jälkeen olen alkanut kyllä miettiä, miksi haluan edes olla hänen kaverinsa. Ap
Tosiasiassa siis hänen ei kannattaisi olla sinun ystäväsi. Et ilmeisesti saa häneltä tarpeeksi ollaksesi parempi ystävä hänen kanssaan?
t.kristallikissa
Mun on ollu pakko vähä jättää kavereita taakse kun elintasomme nousi palkkojen nousun myötä huimasti.
Jaksanut sitä ainaista pilkkaa ja arvostelua, jos olimme lähdössä ulkomaille tai ostin lapselle mielestäni nätin huonekalun. En minä niillä leuhkinut, mutta kysyttäessä vastasin ja esimerkiksi whatzupin ryhmäkeskusteluissa kun tuli joskus laitettua lapsista kuvaa, kuten muutkin teki, saattoi taustalla näkyä joku vähän kalliimpi juttu tai uusi juttu ja nämä kaverit kiinnittivät heti siihen huomion ivaavasti.
Olisi varmaan pitänyt ottaa kuvia vain vessassa, kun lapsilla pelkät vaipat päällään, mutta jopa tangel teezer laukussa aloitti ”voi että ku mulla ei oo vara. Turhia hömpötyksiä tuollaset” laulun.
Kun kysyttiin mitä teette tänään ja vastasin, että menemme ravintolaan tai elokuviin tuli siitäkin ivaa.
Pian huomasin häpeileväni itseäni, elämäämme, saavutuksiani, harrastuksiamme, kun ei enää elämä ollut lauantaina pää täyteen ja sunnuntaina grillille tai lasten kanssa pelkkää heseä ja lähipuistoa.
On todella raskasta, jos kaikkea tekemääsi arvostellaan. Osa vähävaraisista on niin katkeria ja kateellisia, että pitävät kaikkea leuhkimisena. Nähdessään facekuvan, jossa sinulla on kaupasta uutena ostettu paita nostaa sekin vihan pintaan.
Uimahallikin saattaa olla liikaa.
Nykyään minulla on enemmän saman tuloisia ystäviä ja on mukavaa, kun ei tarvitse häpeillä viikonlopun tekemisiä tai ruokia joita syömme.
”Vesimeloni on turhaa ja kallista”
Someaikana kun tulee keskusteltua vähän kaikesta pitkin päivää wappiryhmissä ja laiteltua kuvia kivoista hetkistä. Ihanaa kun kaverit ovat aidosti iloisia ja kiinnostuneita, eivätkä kysele vain päästäkseen pilkkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun on ollu pakko vähä jättää kavereita taakse kun elintasomme nousi palkkojen nousun myötä huimasti.
Jaksanut sitä ainaista pilkkaa ja arvostelua, jos olimme lähdössä ulkomaille tai ostin lapselle mielestäni nätin huonekalun. En minä niillä leuhkinut, mutta kysyttäessä vastasin ja esimerkiksi whatzupin ryhmäkeskusteluissa kun tuli joskus laitettua lapsista kuvaa, kuten muutkin teki, saattoi taustalla näkyä joku vähän kalliimpi juttu tai uusi juttu ja nämä kaverit kiinnittivät heti siihen huomion ivaavasti.
Olisi varmaan pitänyt ottaa kuvia vain vessassa, kun lapsilla pelkät vaipat päällään, mutta jopa tangel teezer laukussa aloitti ”voi että ku mulla ei oo vara. Turhia hömpötyksiä tuollaset” laulun.
Kun kysyttiin mitä teette tänään ja vastasin, että menemme ravintolaan tai elokuviin tuli siitäkin ivaa.
Pian huomasin häpeileväni itseäni, elämäämme, saavutuksiani, harrastuksiamme, kun ei enää elämä ollut lauantaina pää täyteen ja sunnuntaina grillille tai lasten kanssa pelkkää heseä ja lähipuistoa.On todella raskasta, jos kaikkea tekemääsi arvostellaan. Osa vähävaraisista on niin katkeria ja kateellisia, että pitävät kaikkea leuhkimisena. Nähdessään facekuvan, jossa sinulla on kaupasta uutena ostettu paita nostaa sekin vihan pintaan.
Uimahallikin saattaa olla liikaa.
Nykyään minulla on enemmän saman tuloisia ystäviä ja on mukavaa, kun ei tarvitse häpeillä viikonlopun tekemisiä tai ruokia joita syömme.
”Vesimeloni on turhaa ja kallista”Someaikana kun tulee keskusteltua vähän kaikesta pitkin päivää wappiryhmissä ja laiteltua kuvia kivoista hetkistä. Ihanaa kun kaverit ovat aidosti iloisia ja kiinnostuneita, eivätkä kysele vain päästäkseen pilkkaamaan.
Mun äiti halusi minun myös häpeilevän elintasoani ystävieni edessä, ettei näille tulisi paha mieli. Ja mä tyhmä vielä uskoin äitiä. Olen siis varakkaasta suvusta isän puolelta. Enää en jaksa ihmisiä, joille toisen hyvä on liikaa.
t.kristallikissa
Ihmeellistä, ettei äiti koskaan sanonut, että jos joku kadehtii mua, se on hänen ongelmansa. Ei varmaan voinut, kun varmaan itse kadehti toisten onnea ja onnistumisia. Niin sitten koitti saada muistakin onnettomia, tai siis minusta. Ja tyrkytti mulle sellaisia ystäviä, joilla oli ongelmia, että mä sitten voin "tukea heitä".
t.kristallikissa
Että kuinkahan paljon ap kannustaa ja tukee ystäviään? Ja nauttii, kun he saavat asioita?
t.kristallikissa
Mäkin voin sanoa, että en pidä yhteyttä ihmisiin joista on mulle haittaa. Enkä samantekeviin, vaan niihin, joista on mulle hyötyä ilon tai muun vastaavan hyvän merkeissä. Äidistä on alkanut olla mulle vain haittaa, vaikka äidin mielestä hänestä ei ole.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Mun on ollu pakko vähä jättää kavereita taakse kun elintasomme nousi palkkojen nousun myötä huimasti.
Jaksanut sitä ainaista pilkkaa ja arvostelua, jos olimme lähdössä ulkomaille tai ostin lapselle mielestäni nätin huonekalun. En minä niillä leuhkinut, mutta kysyttäessä vastasin ja esimerkiksi whatzupin ryhmäkeskusteluissa kun tuli joskus laitettua lapsista kuvaa, kuten muutkin teki, saattoi taustalla näkyä joku vähän kalliimpi juttu tai uusi juttu ja nämä kaverit kiinnittivät heti siihen huomion ivaavasti.
Olisi varmaan pitänyt ottaa kuvia vain vessassa, kun lapsilla pelkät vaipat päällään, mutta jopa tangel teezer laukussa aloitti ”voi että ku mulla ei oo vara. Turhia hömpötyksiä tuollaset” laulun.
Kun kysyttiin mitä teette tänään ja vastasin, että menemme ravintolaan tai elokuviin tuli siitäkin ivaa.
Pian huomasin häpeileväni itseäni, elämäämme, saavutuksiani, harrastuksiamme, kun ei enää elämä ollut lauantaina pää täyteen ja sunnuntaina grillille tai lasten kanssa pelkkää heseä ja lähipuistoa.On todella raskasta, jos kaikkea tekemääsi arvostellaan. Osa vähävaraisista on niin katkeria ja kateellisia, että pitävät kaikkea leuhkimisena. Nähdessään facekuvan, jossa sinulla on kaupasta uutena ostettu paita nostaa sekin vihan pintaan.
Uimahallikin saattaa olla liikaa.
Nykyään minulla on enemmän saman tuloisia ystäviä ja on mukavaa, kun ei tarvitse häpeillä viikonlopun tekemisiä tai ruokia joita syömme.
”Vesimeloni on turhaa ja kallista”Someaikana kun tulee keskusteltua vähän kaikesta pitkin päivää wappiryhmissä ja laiteltua kuvia kivoista hetkistä. Ihanaa kun kaverit ovat aidosti iloisia ja kiinnostuneita, eivätkä kysele vain päästäkseen pilkkaamaan.
Wow elintasonne nousi ja kuin salamaniskusta ette enää vetäneet päätä täyteen viikonloppuna ja käyneet grillillä syömässä kuten ennen vanhojen ystävienne kanssa.
Ihan kiva läppä.
Äidistäni oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Äitini ei ymmärrä, miten hänestä muka oli haittaa. Tietenkään äiti ei ole ystävä, mutta siinäpä se, haitallisista ystävistä pääsee eroon.
t.kristallikissa
Minulla oli tuollainen ”ystävä”. Ei tullut edes kylään, koska asuin vuokralla.
Toivon, että aloitusviesti oli jotenkin "korostettu" versio ystäväsi mielipiteistä ja käytöksestä. Mutta lähtökohtaisesti, miksi olisi ystävä ihmisen kanssa, jonka arvomaailma poikkeaa paljon omasta?
Tai, miksi haluaisi toimia hyväntekeväisyysautomaattina, ja alkaa kaveriksi ihmiselle, jota saa kokoajan "patistaa"/yrittää muuttaa/kokea auttavansa.
Mitä helvett*ä mä just luin? Mitä ystävyyttä se sellainen muiden myötäileminen oikein on? Tietenkin muiden tulee hyväksyä ystävänsä ilman, että tämän täytyy myötäillä heitä. Ihan oikein, ettei välitä ihmisistä, joita tulee myötäillä.
t.kristallikissa