Voitat 90 miljoonaa Eurojackpotista - antaisitko voittosi "näkyä" vai pitäisitkö pröystäilyn aisoissa?

Muuttaisin välittömästi johonkin mukavamman ilmaston maahan ja elelisin mukavasti mutta en missään nimessä pröystäillen. Suomessa ehkä voisin kesäisin piipahtaa.

Mä en kertoisi kellekkään. Olen karsinut materian elämästäni viime vuosina, paluuta ei enää ole. Maksaisin velat pois, möisin maat ja mannut, lähtisin tältä tuppukylältä. Ei ole kuin pari ystävää, sukulaisia muutama jotka ei edes edes halua olla tekemisissä. Muuttaisin jonnekkin jossa mua ei tunneta ja keskittyisin omaan ja perheen terveyteen. Matkustella haluaisin, se onkin varmaan ainut mihin hassaisin rahaa.

Ampuisin mun vanhan Mazdan raketilla avaruuteen.

Kyllä antaisin näkyä ja yhdellekkään koura ojossa kerjääjälle ei irtoaisi penniäkään. Nyt ei oma vanhempanikaan voisi enää yrittää uhkailla ja syyllistää minua siitä että olen jäämässä ulos testamentista kun en tee kuten hän haluaa.

Ahhh! Ostaisin ison talon kaupunkini (omasta mielestäni) kauneimmalta alueelta. Palkkaisin kodinhoitajan pitämään huolen kaikista kodin tarpeistani. Lukitsisin ovella ulkomaailman eroon minusta ja nauttisin loppuelämästäni.

jos voittaisin 90 miljoonaa, laittaisin suoraan 60 miljoonaa eri hyväntekeväisyyskohteisiin. Lastensairaalaan, syöpätutkimukseen, eläinsuojeluun jne. Lopuilla 30 miljoonalla.... niin, mitäköhän niillä tekisi. 20 milliä rahastoihin ja sijoittamiseen. Loppu 10 millillä varmaan retostelisin mielin määrin. Antaisin lahjaksi kavereille ja sukulaisille ( vaikka tiedänkin että lahjaveroa menee hirveästi ), ostaisin uudet autot, rakentaisin talon ja ostaisin huvilat Floridasta ja Espanjasta tai Italiasta. Olen sitä mieltä että kerran täällä vaan eletään ja kyllä elää retostelisin ihan huolella... tekisin varmaan hyväntekeväisyyttä vapaa-aikani, etten pitkästyisi. Uskon että lapsilleni riittäisi tuo 20 millin perintö joka kuitenkin poikisi mukavat summat rahaa vuosien saatossa. 

Muuttaisin jonnekin muualle jonne rakennuttaisin ylemmän keskiluokan alueelle sellaisen 300-400 tonnin töllin. Sellaisen jonka voisi vielä valehdella lainalla rahoitetuksi. Pihaan vaikka volvon xc90 ja myöhemmin halpa porsche. Vaatteet hyvälaatuiset mutta sellaiset mitkä ei pistä silmään vaan sulautuu suomalaisten tyyliin. Sitten mökki rukalle tai ylläkselle, ja jokin toinen loma-asunto vaikka rivieralta. Loput 89 miljoonaa menisi sijoituksiin, sijoitusneuvonnan ja juristien kautta. Tuollaisella summalla mukava elämä on taattu lastenlastenlapsillekin, mutta vain silloin jos lapset saadaan ymmärtämään rahan arvo, eli lapsille ei tulisi ferrareita ikinä.

Pitäisin aisoissa. Ostaisin mukavan kodin ja varustaisin sen hyvin mutta ei ole mitään tarvetta pröystäillä. Raha ei tee ihmisestä yhtään parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ostaisitko 200 000 euron luksusmaasturin, nopean 2-paikkaisen urheiluauton, 3 miljoonan talon ja antaisitko uuden elämäsi näkyä, vai pitäisitkö matalampaa profiilia rahojesi kanssa? Itse muuttaisin luultavasti kauaksi pääkaupunkiseudusta johonkin rauhallisempaan kaupunkiin ja sopivan syrjään. Ostaisin hienon talon ja hyvän n. 100 000 euron auton, mutta en pröystäilisi rahoillani ympäri nettiä.

Saattaisin rakennuttaa omakotitalon, mut en oo siitäkään ihan varma. Se ei olisi mikään neliömetrien juhlatalo, vaan huolella suunniteltu torppa. Ja ennen kaikkea se talo olisi täysin valmis ennen kuin mä astuisin muuttokuormani kanssa sisään. Siis viimeinenkin jalkalista ja johtokotelo olisi paikoillaan.  Mutta tuo olisi varmastikin se selkein missä omaisuuteni näkyisi, asun nyt rivarissa vuokralla.

Uuden auton ostaisin, kyllä. Tuo mun nyt 7 vuotta vanha autoni siirtyisi tyttärelleni kun täyttää syksyllä 18. Tai sit ostaisin molemmille uudet autot, mutta ei mitään älyttömän hintaista. Ei sellaisessa oo järkeä; ensin maksaisi autosta kymmeniä tuhansia, ja sen jälkeen tuhansia määräaikaishuolloissa. No thanks.

Voisin kuvitella että omalla kohdallani eniten arjessa muuttuisi se, että matkailisin enemmän. Saattaisin ostaa vielä osuuden työpaikastani ja sijoittaa pomon toiseen firmaan. 

En oo ihan varma luopuisinko työstäni sit kuitenkaan, mä tykkään siitä aika paljon. 

Alkaisin elää henkinen ilmapiiri ja käytännöllisyyttä ja luonnonläheisyyttä arvostava estetiikka ykkösprioriteetteina. Kyllä siihen rahaa palaisi!  

Lopettaisin työnteon, maksaisin velat pois ja antaisin rahaa hyväntekeväisyyteen ja lisäksi tietysti perheenjäsenille. Mutta en antaisi voiton näkyä ulospäin, koska tiedän että tässä kylässä haljettaisiin uteliaisuudesta kenelle se voitto on tullut ja mm. kytättäisiin kenen pihaan ilmestyy kallis auto.

Miksi nuukailisin jos rahaa olisi kuin rakennusmestareilla? Ostaisin 5-6 miljoonan talon ja/tai hulppean kesämökin, mahdollisesti etelän lämmöstä. Mersu vaihtuisi uuteen kalliimman pään malliin ja muutakin pientä ylellisyyttä tulisi varmasti hankittua.

En pröystäilisi, koska en haluaisi ettei kukaan perheen ulkopuolelta saisi tietää. Pitäisin jonkin aikaa voitosta hiljaiseloa rahan kulutuksen suhteen ja ehkä puolen vuoden päästä hankkisin auton ja ostaisin isomman asunnon. Ihmettelijöille sanoisin että kenosta tuli 200 000. Muuten kyllä matkustelisin paljon ja asuisin hienoissa hotelleissa, mutta en jakaisi siitä kuvia someen tms, niin kukaan ei arvaisi että kallis matka ollut kyseessä. En kertoisi voitosta koska olisi kiusallista pröystäillä kavereiden edessä ja puolitutut ja tuntemattomat ottaisivat varmaan yhteyttä. Lisäksi pelkäisin varmaan että mut kidnapataan tai jotain, jos tieto leviäisi väärille tahoilla että tässä on ejp-miljonääri.

Matala profiili. Muuten olisi aika äkkiä lapset kidnapattuina.

^siiw haluaisin ETTEI kukaan sais tietää perheen ulkopuolelta :D

Muuttaisin pois suomesta, sijoittaisin ja antaisin rahan näkyä hyvällä maulla

Ehkä ostaisin vanhempieni kesämökin. Toinen on pienipalkkainen ja toinen eläkeläinen. Olisi hyvä diili, että he saisivat mökin arvon verran käyttörahaa sekä tietysti elinikäisen käyttö- ja hallintaoikeuden, mutta minä maksaisin kaikki kulut.

Muutaman asunnon ostaisin ulkomailta, Suomessa pitäisin hyvin matalaa profiilia. En varmaan edes kertoisi kuin äidille ja siskolle. Miehen suku on niin rahanahnetta, että olisivat heti vinkumassa miljoonia itselleen. Toisaalta olisi kiva ottaa sekuntikellolla aikaa, milloin esim erittäin rahanahne miehen siskon ex mies seisoisi ovella.

Perustaisin myös säätiön, jonka kautta auttaisin syrjäytyviä nuoria.

En pröystäilisi. Suurimman osan sijoittaisin ja perustaisin hyväntekeväisyysjärjestön. 

Toki ostaisin itselleni asunnon ja auton. Turvaisin myös tiettyjen sukulaisten tulevaisuuden. 

Näin vanhanan poikamiehenä hoonailisin joka viikonloppu eri tsekkiläistä hutsua jossain erämaatorpalla. Antaisin nimettömän vihjeen seiskalle, jotta AV-mammat saisivat taivastella 90 miljunäärin seikkailuja täällä av:lla.

En laske sen varaan, että voittaisin, mutta ostan tänäänkin sen lapun. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Ja tylsä ja todennäköinen reaktioni olisi, että en kertoisi kenellekään, pitäisin omana tietonani kunnes tietäisin mitä tekisin. Miesystäväni on hurjan luotettava ja ihana ihminen ja paras ystäväni, mutta luulen että voitto olisi sellainen juttu että hänenkin edessään pitäisin tietoni.

Sitten on lapset, jotka nyt saisivat käydä koulunsa loppuun... vaikka jatko-opintoja helpottaisi kovasti, ettei äidin tarvii joka senttiä venyttää.

JOS kuitenkin ajattelisin, että lähtisi sille pröystäilylinjalle, niin rahojen tultua tilille lähtisin shoppailemaan, ostaisin lapsille mitä ikinä keksisivät pyytää, jakaisin viiskymppisiä Mannerheimintiellä, tippailisin tarjoilijoita, ostaisin ystäviä ja tarjoaisin muutamat kierrokset... sunnuntai menisi toipuessa, mutta sen voisi tehdä jossain kylpylässä, jonne hurauttaisin taksilla.

Voisi maksaa sille taksikuskillekin yön hotellissa jotta se voisi sitten viedä mut maanantaiaamuna työpaikalle, missä voitaisiin keskustella siitä, josko sittenkin jatkossa osallistuisin firman toimintaan johtokunnan jäsenenä.

Tämän jälkeen ottaisin pienen loman, kävisin jossain lämpimässä ja tekisin listoja siitä, miten sen rahasumman kanssa pitäisi elää vastedes. Luultavasti tulisin lopputulokseen, että haluaisin pitää jotain bed'n'breakfast -paikkaa ja kesäkahvilaa jossain. Talvet tekisin jotain muuta.

Haluaisin myös laittaa sen rahan "kiertoon" hyvällä tavalla, työllistää ja toimia bisnesenkelinä.

Mutta realiteetti on, että jos naaman kanssa lähtee julkisuuteen kertomaan että on voittanut 90 milliä niin niitä perskärpäsiä ryömii joka kolosta.