Ikävä huostaanotettua lasta

Ok kommentoin, mutta sulle ei tuu tästä hyvä mieli. Toi on mun mielestä järkyttävää, että lapsi on huostaanotettu. Tai siis, miten tän sanoisi, olisi järkyttävää, jos omassa lähipiirissä olisi perhe, jonka lapsi on huostaanotettu. Sulla menee tosi huonosti. Mutta, parempaa jatkoa. 

Et välttämättä näkisi lasta useammin vaikka asuisi lähempänä, koska et kuitenkaan saa itse päättää tapaamisten määrää. Miten ehdot ovat oudot? Jos tilanne vain hetkellisesti kriisiytynyt, ei lasta oteta huostaan vaan sijoitetaan tilapäisesti. Onko hän siis sijoituksessa vai huostattu? Ei tekisi lapselle hyvää siirrellä sijoituspaikasta toiseen..

Tulee kotiin joka viikonloppu. Viikonloput menee hyvin eikä meillä ole kotona ongelmia. Käyn töissä yms.

Sossu on laittanut ehdot että koulunkäynnin pitää sujua vieraalla paikkakunnalla ja sitten pääsee kotiin. On pitkäaikaisessa.

Tuohan kuulostaa järkevältä, että koulunkäynnin pitää sujua. Katsos, kun lapsi tarvitsee tasaista ja turvallista arkea. On luultavasti tottunut ja kiintynyt perheeseen, jossa asuu, eikä ole lapsen edun mukaista tehdä kertarysäyksellä muutoksia vaan tilanteen pitää olla sinullakin tasainen pidemmän aikaa. En arvostele kykyjäsi tai äitiyttäsi, satun vaan tietämään sossun näkökulman.

Huost kirjoitti:

Tulee kotiin joka viikonloppu. Viikonloput menee hyvin eikä meillä ole kotona ongelmia. Käyn töissä yms.

Sossu on laittanut ehdot että koulunkäynnin pitää sujua vieraalla paikkakunnalla ja sitten pääsee kotiin. On pitkäaikaisessa.

Ystäväni taistelusta osan nähneenä neuvon, että otat yhteyttä asianajajaan ja netistä löytyy myös vinkkejä kuinka toimia sossun kanssa mikäli aihetta epäillä toimien oikeudenmukaisuutta. Toivottavasti saat pelastettua lapsesi. Osittain hyvä joillekin lapsille tämä lastensuojelu osittain raha ohjaa.

Mun lapsi käy kotona viikonloppuisin, ja arkisinkin voidaan nähdä. Mutta vaikka olisikin sijoitettuna omaan kotikaupunkiimme, ei hänen lomansa yhtään pidemmät olisi.

Ei ole outo sääntö, että lapsen koulun pitää sujua...

Ottaisin sinuna yhteyttä asianajajaan.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin sinuna yhteyttä asianajajaan.

Miksi?

Kiitos vinkeistä. Otin yhteyttä asianajajaan, mutta hän kieltäytyi koska sossuja vastaan ei voiteta juttuja. Lastensuojelulaki on ympäripyöreä.

Lapsi on laitoksessa, jossa kiinnipidot on sallittuja ja voin sanoa että jos kotona tulisi tuollaisia jälkiä olisin linnassa.

Tuntuu että sossu käyttää valtaansa.

Ja kyllä kotiharjoittelua pidennetään että nähdään arjen sujuvan hyvin. Joka nyt sujuu muutenkin.

Tottakai lapsen pitää oppia käymään koulua. Ilmeisesti sinä et ole häntä kouluun onnistunut saamaan, mahdollisesti koska hän on niin huolissaan sinusta että ei voi kouluun aamuisin lähteä. Eli ongelma on juurikin teidän vuorovaikutussuhteessanne.

Tahdo lapsesi parasta äläkä itsekkäästi mieti vain miten itsellesi olisi miellyttävintä.

Jos lapsi käyttäytyy niin, että kiinnipitoa on tehtävä, niin miten kotona pärjäisit lapsen kanssa? Missä tilanteissa pitävät kiinni? Eikö lapselle löytynyt sijaisperhettä vai onko laitoksessa juuri siksi, että hänen käyttäytymisensä vaatii kiinnipitoa? Onko lapsella mielenterveysongelmia tai diagnosoituja sairauksia, jotka vaikuttaisivat käytökseen?

Ota yhteyttä parempaan asianajajaan?

Huostaan kirjoitti:

Kiitos vinkeistä. Otin yhteyttä asianajajaan, mutta hän kieltäytyi koska sossuja vastaan ei voiteta juttuja. Lastensuojelulaki on ympäripyöreä.

Lapsi on laitoksessa, jossa kiinnipidot on sallittuja ja voin sanoa että jos kotona tulisi tuollaisia jälkiä olisin linnassa.

Tuntuu että sossu käyttää valtaansa.

Ja kyllä kotiharjoittelua pidennetään että nähdään arjen sujuvan hyvin. Joka nyt sujuu muutenkin.

Kannattaa kysyä muitakin kuin vain yhtä. Asianajaja sossujen tapaamisiin mukaan ja nauhoita aina kaikki mitä puhutte sossujen kanssa. Pyydä myös kaikki kirjaukset yms.

Ei ole mielenterveysongelmia. Läheinen kuoli ja perheessämme kriisi johon hain apua myös oman jakamisen kanssa. Lapsi otettiin pyynnöstäni oman kaupungin laitokseen, josta sitten sai kulkea kuin halusi. Pyysin rajaamaan, mutta kun ensimmäinen rajaus, aresti tuli, tuli samalla tieto siirto pitkäaikaiseen ja psykiatrista apua tarvitsevien laitokseen jossa muut ovat mm maanis-depressiivisia.

Kiinnipidot ovat normaalia arkea jos esim. viiltelevä lapsi kynsii käsivarsiaan. Että näin hoidetaan meidän lapsia.

Olen valittanut kiinnipidosta ja nyt ne on loppuneet yllättäen.

Ja lapseni omahoitaja on vaihtunut vuoden aikana viisi kertaa eli ei ole pysyvyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi käyttäytyy niin, että kiinnipitoa on tehtävä, niin miten kotona pärjäisit lapsen kanssa? Missä tilanteissa pitävät kiinni? Eikö lapselle löytynyt sijaisperhettä vai onko laitoksessa juuri siksi, että hänen käyttäytymisensä vaatii kiinnipitoa? Onko lapsella mielenterveysongelmia tai diagnosoituja sairauksia, jotka vaikuttaisivat käytökseen?

Taitaa olla teinistä tai lähes teinistä kyse, ei niille mitään sijaisperheitä ole tarjolla juurikaan.

Mutta outo homma, että ap:n lapsi, jolla ei ole muuta ongelmaa kuin koulunkäynti, on sijoitettu paikkaan, jossa on kiinnipitoa...

Ja senhän jo tiesittekin, että kirjaukset tehdään lasta ja vanhempaa vastaan. Pyynnöistä huolimatta niitä ei korjata.

Hyvä neuvo olisi mielistellä sossua niin kaikki kääntyy hyväksi.

Vaikea ottaa kantaa, kun ap voi kertoa tarinasta vain sen minkä haluaa ja esittää asiat siinä valossa kuin haluaa.. En usko, että laitoksissakaan ihan hyvin vuoksi pidetään kiinni. Saattaa olla tie pystyssä pian, jos lähtee tappelemaan, kun itse on pyytänyt lapselleen laitospaikkaa..

Apua ei lasusta kannata pyytää, koska näyttää noin vaikealta. Sijoituksesta ei kuulemma lasta saa pois. Täysikäisenä sitten tuettuun asuntoon jonka kaupunki maksaa. Ja kuinka pieni 18 vuotias on varsinkin kun on ollut laitoksessa elämänsä.

Onko kunnassasi sosiaaliasiamiestä, jolta kysyä muutama kysymys. Onko juristia jolta kysyä neuvoa. Muita vaihtoehtoja? Onko sukulaisia tai ystäviä tukenasi? Pääseekö hän vielä vanhaan kouluunsa ja missä itse haluaisi käydä? Mitään traumoja ei kannata enempää vatkata, ellei lapsi halua itse puhua. Onko trauman aiheuttaja nyt poissa vai mikä tilanne. Onko kyse teini-iän kapinasta, kyllästymisestä vai nuorempi lapsi. Oletko itse käyttäytynyt hankalasti(?), että lasta ahdisti, kun sanoit ettet "pärjännyt". Ystävällisyydellä /ymmärryksellä pärjää aina, ettei tuota ahdistusta lapselle. En toki tiedä mistä kyse. Luulen kuitenkin että kotona on parempi, kuin mikään vieras paikka, jos lapsi haluaa tulla. On outoa että niin kauas viety ja lasta kiristetään koulunkäymisellä? Miksi lapsen kanssa ei neuvoteltu että mikä syynä jne. Kerropa palstalla miten kävi, kun aikaa kuluu

Vierailija kirjoitti:

Ja senhän jo tiesittekin, että kirjaukset tehdään lasta ja vanhempaa vastaan. Pyynnöistä huolimatta niitä ei korjata.

Hyvä neuvo olisi mielistellä sossua niin kaikki kääntyy hyväksi.

Ens kerralla, kun sossutapaaminen (tulevatko kotiisi, vai menetkö johonkin virastoon?), leivo kakkua ja pullaa, keitä kahvit, hedelmäkorit täynnä, koti tuoksuu, ole semmoinen pullantuoksuinen hurmaava täti. Hymyile, ole iloinen, oikein hersyvä nauru... Kyllä se tuosta lähtee sujumaan.