Lue keskustelun säännöt.
Kosketuksen tärkeydestä parisuhteessa
08.02.2018 |
Voiko ihokontaktia olla liikaa? Minusta ei, sillä kovan stressin alla pienikin kumppanilta saatu kosketus helpottaa todella paljon ja päivä paranee kertaheitolla. Mitä enemmän kosketusta, sitä paremmalla tuulella pysyn helpommin ja helpommin. Mielestäni tarvitsen paljon fyysistä kontaktia..
Jos päinvastoin kontakti on syystä tai toisesta minimissään tai sitä ei ole ollenkaan -näitäkin aikoja valitettavasti on- huomaan olevani varsin herkkä räjähtelemään pienistäkin asioista.. Mutta kaikki kai vaikuttaa kaikkeen, ja pahimmillaan stressistä, pahasta tuulesta ja hellittelyn puutteesta syntyy sellainen kavala oravanpyörä jossa ei juuri puhuta eikä pussata :) Siitä onkin sitten paha päästä irti..
Kommentit (11)
Mikään ei ole niin mukavaa kuin lähellä olo, silittely ja paijaaminen! Mielestäni koskettelu ja hellittely on parisuhteen elinehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hankalaa kun suomalaismies on opetettu koskettelemattomuuteen, vaikka juuri poikia pitäisi kosketella paljon!
Jatkuva kosketusdeprivaatio on piinaavaa ja joskus olen ajatellut olisiko parisuhteen ulkopuolisesta miehestä apua ihan vain siksi, että saisi joskus kosketuksia - aina tuo on jäänyt ajatuksen tasolle tosin ja olen päätynyt silittelemään perheemme lemmikkiä. :)
Puhuminen asiasta ei tahdo auttaa, kun kosketus ei puolisolle ole samalla tavalla välttämätön. Itse koen jääväni vaille isoa osaa parisuhteessa, koska mies ei koskettele minua. Minä koskettelen häntä ja vaikka sekin on miellyttävää, eikä mies yleensä karta kosketustani, olen silti vailla todellista hyväksymisen tunnetta.
On eri rakkauden kieliä. Monille kosketus on tärkeä tai jopa tärkein.
Itselleni sitä ei voi olla liikaa.
Kosketteleminen ja läheisyys on aivan ihanaa molemmin puolin. Olen nykyään suhteessa, missä mies koskettelee valtavasti ja osoittaa paljon spontaanisti hellyyttä. Myös itse olen oppinut koskettelemaan paljon enemmän. Meillä on tapana aina toisen töistä tullessa tai toisen nähdessä halata oikein kunnolla ja on ihana alkaa nukkumaan lusikassa. Elämän pieniä iloja :)
Sama pätee myös lapsiin. Silttely, syli, hali ja pusut.
Ja vanhuksiin.
Kosketus se toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Kosketus tekee onnelliseksi ja saa minut tuntemaan itseni hyväksytyksi. Jos kosketusta ei "huonoina" aikoina tule, niin seuraukset ovat atomipommin luokkaa.. tekisi mieli heittää äijän likapyykit jorpakkoon. Siis miehet kaikki koskettamaan naisiaan. Ihan vain siinä ohi mennessä..
Vierailija kirjoitti:
Kosketteleminen ja läheisyys on aivan ihanaa molemmin puolin. Olen nykyään suhteessa, missä mies koskettelee valtavasti ja osoittaa paljon spontaanisti hellyyttä. Myös itse olen oppinut koskettelemaan paljon enemmän. Meillä on tapana aina toisen töistä tullessa tai toisen nähdessä halata oikein kunnolla ja on ihana alkaa nukkumaan lusikassa. Elämän pieniä iloja :)
Sama. Nykyisessä suhteessani olen oppinut ymmärtämään kosketuksen tärkeyden. Tuntuu, että miesystäväni kanssa todella "kemiat kohtaavat", koska minä, joka en ole koskaan aiemmin pystynyt nukkumaan jos joku toinen on ollut kiinni minussa, en nykyisin haluaisi nukkua erillään hänestä. Ei ahdista, ei tunnu että happi loppuisi, ei tarvitse vetäytyä sängyn laidalle voidakseen nukkua (siis aiemmissakin suhteissa on tuntunut hyvällä hellitellä ja sekstailla, mutta sitten on ollut pakko saada "ilmaa" eli en ole voinut nukkua kenenkään kainalossa tai kyljessä). Muutenkin hiplaamme toisiamme vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan outoa kun nykyinen ukkoni on sellasta silittelevää, halailevaa ja pussailevaa tyyppiä jolle helliminen ei tarkoita sitä että siitä siirrytään makuuhuoneen puolelle. Meille molemmille koskettelu ja hellittely on todella tärkeää ja suhteemme on erittäin fyysinen. Edellisessä suhteessa mies silitteli ja halaili vain silloin kun halusi seksiä ja eihän siitä mitään tullut, alkoi oikein inhottamaan kun tiesi että aha nyt se halaa eli persettä tekee mieli. Inhottavaa.
Onneksi nyt kosketuksen tarve ja saaminen kohtaa ja itsekin voi antaa hellyyttä ihan eri tavalla kun toinen on samalla aaltopituudella tässäkin asiassa.
No minä en halailuja kaipaa. Mua alkaa helposti ahdistaa jos puoliso on kimpussa tai liian lähellä koko ajan. Tulee kuuma ja kutittaa ja se on jotenkin liikaa. En ole koskaan tykännyt halailusta enkä kyhnäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On eri rakkauden kieliä. Monille kosketus on tärkeä tai jopa tärkein.
Itselleni sitä ei voi olla liikaa.
Sama. Plus vielä seksi siihen päälle, pelkkä halittelu ja pusuttelu ei sellaisenaan ei kyllä riitä, pari kertaa viikossa on vähintään saatava seksiä, toki enemmänkin käy:) onneksi mies on antavaa sorttia, ikinä ei kyllä ole kieltäytynyt kun kerron, että tekee kyllä nyt mieli miestä mieli tai ilman sanoja viettelen vaan sänkyyn, teen juttuja jotka saa aina namutikkarin heräämään:D tiedän tasantarkkaan millä jutuilla mieheni kiima herää.
Kosketus on minullekin tärkeä asia, mutta joskus itse paineen alla stressaantuneena tai hetkenä, jolloin minun pitää keskittyä johonkin tarkasti, kosketus ärsyttää. Sitten taas, jos olen surullinen jostain tai muuten vain mieli maassa, kosketus lohduttaa.