Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, onko viehättävä vai ruma?
08.02.2018 |
Nuorempana tunsin itseni aina hyvännäköiseksi. Nykyään, keskivaikeasti masentuneena tunnen suurimman osan ajasta olevani ruma tai vähintääkin omituisen näköinen. Kun katson nuoruudenkuvia, ihmettelen mistä olin saanut päähäni että olin todella hyväkroppainen ja hyvännäköinen? En näe sitä ihmistä kuvista jonka silloin näin peilistä. Eikä kyse ollut edes peilikuvasta, minulla vaan oli hyvännäköinen olo kaiken aikaa vaikka överhaalarissa.
Kumpi kokemus mahtaa olla oikeassa? Sitä sanotaan että ihmisillä on positiivisuusharha ja ainoat joilla on realistinen käsitys elämästään ovat lievästi masentuneita. Vakavasti masentuneet sitten näkevät asiat tarpeettoman kielteisinä. Mistä minä nyt sitten tiedän, miltä oikeasti näytän?
Kommentit (21)
Jatkan vielä että olen yrittänyt tutuilta hienovaraisesti kyselläkin mutta kukaan ei halua keskustella ulkonäöstäni... Mies kehuu takapuolta, tissejä ja pimppaa, ventovieraatkin joskus hiuksia. Kasvojani ei kehu kukaan, koskaan. Eikä ole tainnut kyllä ikinä kehuakaan. Vartaloani kyllä, varsinkin silloin kun elin salilla ja pystyin laskemaan vatsalihakseni.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietit asiaa liikaa. Koeta keskittyä johonkin muuhun.
Vierailija kirjoitti:
No, masentunut yleensä myös laiminlyö hyvinvointinsa ja ulkonäöstään huolehtimisen, ja tätä kautta ulkonäkö huononee.
Minä itse asiassa joudun nykyään "hoitamaan" itseäni enemmän kuin ennen koska iän myötä minulle puhkesi Rosacea -ihoni oli ennen täydellinen enkä tehnyt sille muuta kuin sudin saunan jälkeen perusvoidetta jos kiristi. Lisäksi vanhat urheiluvammat kolottaa, joten kehonhuoltua täytyy tehdä tosi paljon. Varsinainen urheilu on toki jäänyt hyvin vähälle koska voimavarani ovat niin vähissä.
Mutta kyse ei ole oikeastaan pelkästään siitä miltä näytän nyt. Kun tosiaan ne nuoruudenkuvat, jopa hääkuvani, ovat mielestäni ihan kauheita. En ymmärrä miten olen joskus voinut olla tyytyväineni itseeni. Elinkö vaan silloin tosi denialissa vai vääristääkö masennus näin paljon silmiäni?
-ap-
Mikäs minä sitten olen?
Mielestäni olen hyvän näköinen, kauniskin. Minulla on kauniit pitkät hiukset ja näin monen lapsen äitinä uhan hyvä kroppa.
Mutta kun katson peiliin, on siellä aivan erinälöinen hahmo. Peilissä on arkinen, hieman pullea, ei lihava, mutta ei niin sporttinen vartalo kun pään sisällä tuntuu. Hiukset ovat hyväkuntoiset ja hyvän väriset, mutta malli on jotenkin tylsä. En koe olevani masentunut ja pärjäänkin ihan hyvin niin kauan kun ei tarvitse sovitella vaatteita tai katsoa itseään peilistä.
Hauukotuuus...!! Mitä väliä? Yritä nyt saada se pääsi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä että olen yrittänyt tutuilta hienovaraisesti kyselläkin mutta kukaan ei halua keskustella ulkonäöstäni... Mies kehuu takapuolta, tissejä ja pimppaa, ventovieraatkin joskus hiuksia. Kasvojani ei kehu kukaan, koskaan. Eikä ole tainnut kyllä ikinä kehuakaan. Vartaloani kyllä, varsinkin silloin kun elin salilla ja pystyin laskemaan vatsalihakseni.
-ap-
Too much information...
Mäkään en tiedä, miltä näytän...joskus humalaiset miehet sanoneet kauniiksi tai sitten pahasti ihastuneet. Hiukset on lättänässä ja juurikasvua on. Nokkakin hiton iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä että olen yrittänyt tutuilta hienovaraisesti kyselläkin mutta kukaan ei halua keskustella ulkonäöstäni... Mies kehuu takapuolta, tissejä ja pimppaa, ventovieraatkin joskus hiuksia. Kasvojani ei kehu kukaan, koskaan. Eikä ole tainnut kyllä ikinä kehuakaan. Vartaloani kyllä, varsinkin silloin kun elin salilla ja pystyin laskemaan vatsalihakseni.
-ap-
Kuulostaa siltä että oma elämäsi ja varsinkin parisuhteesi perustuu pelkkään ulkonäköön ja nyt on joku kriisi päällä, kun ulkonäkö on iän myötä väistämättä muuttunut. Ehkä olisi ihan hyväkin asia, että kasvaisit henkisesti aikuiseksi ja hankkisit jotain muutakin sisältöä tuohon touhuun.
P.S. Miehesi kuulostaa oksettavalta - "kehuu pimppaa" :(
Iso osa ihmisistä on sellaisia että suurin osa pitää heitä ihan ok:n näköisenä, muutama ihminen rumana ja muutama kauniina. Harva on poikkeuksellisen kaunis tai ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisessa on jotain kaunista..harva on susiruma tai outo
Vastaantulijoissa on joskus harvoin upeita naisia, oon hetken että vau..mut naisena unohdan ne 5:ssä minuutissa
Eihän sitä kukaan tiedäkään. Toiset kuvittelevat olevansa upeannäköisia ja käytös on senmukaista. Toiset taas luulevat olevansa rumia.
Nuorena luulin olevani ruma. Nyt keski- ikäisenä ymmärränkin, että olen aika vetävän näköinen. Ainakin muihin ikäisiini nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eihän kumpikaan kokemuksistasi (nuoruuden aikainen ja nykyinen) ole sinänsä oikea tai väärä. Aiemmin koit itsesi kauniiksi, nyt ihmettelet asiaa. Masennus varmasti vaikuttaa nykyfiilikseesi. Se, oletko objektiivisesti kaunis on yhdentekevää, koska kauneus on kuitenkin katsojan silmässä.
No, itse uskon olevani kaunis, koska minulle on sitä usein elämäni aikana sanottu. Nuorempana varsinkin, mutta kyllä edelleen ikäiseni (40+) miehet katsovat sillä silmällä. Nuorten miesten päitä harvemmin kääntyy mutta ei ole tarkoituskaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä että olen yrittänyt tutuilta hienovaraisesti kyselläkin mutta kukaan ei halua keskustella ulkonäöstäni... Mies kehuu takapuolta, tissejä ja pimppaa, ventovieraatkin joskus hiuksia. Kasvojani ei kehu kukaan, koskaan. Eikä ole tainnut kyllä ikinä kehuakaan. Vartaloani kyllä, varsinkin silloin kun elin salilla ja pystyin laskemaan vatsalihakseni.
-ap-
Olet varmasti oikeassa siinä että ihmisellä on positiivisuusharha. Pohdi vaikka kaikkea saamaasi palautetta, millainen loppupäätelmä siitä tulisi? Minä uskoisin saamaasi palautteeseen. On muuten helpompaa olla tässä maailmassa keskiverron ja tavallisen näköinen (esim. yllättäen tutkimukset puoltavat sitä että tavallisimman näköisillä on pariutumismarkkinoilla helpointa, sanoo av vaikka mitä) kuin kumpaakaan ääripäätä eli ruma tai kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä että olen yrittänyt tutuilta hienovaraisesti kyselläkin mutta kukaan ei halua keskustella ulkonäöstäni... Mies kehuu takapuolta, tissejä ja pimppaa, ventovieraatkin joskus hiuksia. Kasvojani ei kehu kukaan, koskaan. Eikä ole tainnut kyllä ikinä kehuakaan. Vartaloani kyllä, varsinkin silloin kun elin salilla ja pystyin laskemaan vatsalihakseni.
-ap-
Kuulostaa siltä että oma elämäsi ja varsinkin parisuhteesi perustuu pelkkään ulkonäköön ja nyt on joku kriisi päällä, kun ulkonäkö on iän myötä väistämättä muuttunut. Ehkä olisi ihan hyväkin asia, että kasvaisit henkisesti aikuiseksi ja hankkisit jotain muutakin sisältöä tuohon touhuun.
P.S. Miehesi kuulostaa oksettavalta - "kehuu pimppaa" :(
No, miehet nyt voivat tietyillä hetkillä leperrellä vaikka mitä hölmöä, mutta typerää tai vähintäänkin noloa on kertoa niistä muille turhan yksityiskohtaisesti.
Törmäsin yhteen jamppaan, joka tykkäs törmäillä meikäläisen pimppaan!
Minulla on todella huono itsetunto ja näen itseni rumana. Ajattelen jopa, että äitinikin on todella ruma, koska muistutan häntä enkä haluaisi näyttää häneltä vanhemmiten. Muut sitten taas kehuvat kauniiksi ja seksikkääksi. Ehkä olen muiden mielestä, mutta en itseni.
Minä pidän itseäni rumana ja mielestäni en näytä hyvännäköiseltä.
Peilistä näen kuitenkin tavallisen nuoren naisen, joka ei näytä ihmeelliseltä ja kun todella mietin en halua myöhemmin vanhetessa ajatella, että nuoruuteni meni hukkaan hokiessa ja ajatellessa ”olenpa ruma” ja todeta, että sen ajan kun ajattelin ja puhuin itsestäni epäkunnioittavasti olisi voinut käyttää toisin.
Hoh hoijaa. Taas näitä aloituksia kun pelätään olevansa ruma ja sitten mainitaan ”mulla on mies”.
No, masentunut yleensä myös laiminlyö hyvinvointinsa ja ulkonäöstään huolehtimisen, ja tätä kautta ulkonäkö huononee.