Vierailija

Hei mammat! Nyt kaipaisin ihan tsemppiviestejä tai vaikka omia kertomuksia miten teillä on pää kestänyt.
Isäni on sairastanut vakavasti puolitoista vuotta, on hoivakodissa ja ne viimeiset hetket ovat käsillä. Pyöritän kahden teinini kanssa kotia, ketään aikuista ei ole apuna. Isääni käyn katsomassa joka päivä.
En saa nukuttua, olen ” hälytysvalmiudessa” 24/7, olen kuin zombie. Lapset auttavat kotitöissä, muuten alan olla aika loppu.
Tänään koiranikin joka on henkireikä minulle, alkoi pissaamaan verta, minusta tuntuu että nyt jos koskaan pitäisi pystyä jakautumaan kolmeen osaan että pystyisi kaikkeen ☹️.
Rohkaisun sanoja??

  • ylös 10
  • alas 0

Kommentit (19)

Vierailija

Jaksamista! Sulla on onneks paljon rakkaita ihmisiä (ja eläimiä) elämässä. Samasta syystä myös enemmän huolta. Yritä jaksaa se aika, mikä isän poismenoon kuluu, ja sitten anna itselles aikaa. Kuulostaa kyllä raskaalta, ei ihme, jos uuvuttaa.

  • ylös 17
  • alas 0
Vierailija

Mitä jos kävisit ihan pyytämässä jotain nukahtamislääkettä, ei siis edes unilääkettä vaan jotain rauhoittavaa. Kyllä sun pitää saada nukuttua ettet pimahda.

  • ylös 13
  • alas 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Onkohan siellä saattohoidon vapaaehtoisia tukihenkilöitä missä isäsi on hoidossa? Riippuu tietysti kuolevasta, haluaako tukihenkilön kanssa jutella silloin kun ei omaiset paikalla. Jos se sopii isällesi niin vapaaehtoistyöntekijät voisi auttaa ja itse saisit pitää vapaapäiviä. Tottakai he hälyttää sinut jos jotakin sattuu.

Vierailija

Julma lohtunsa on siinä, että tuo tilannehan TULEE loppumaan varsin pian. Kun kuolema tulee, teillä kaikilla on aikaa levätä.

Onko joku niistä teineistä tarpeeksi iso voidakseen hoitaa koiran eläinlääkäriin?

  • ylös 16
  • alas 0
Vierailija

Pidä huoli itsestäsi, kuolemisen todistaminen on hyvin kuluttavaa. Itse olen ollut appiukon kuolinvuoteella ja kun hän nukkui (hyvin nopeasti kaikki meni, pari vuorokautta), olo oli kuin maratonin juokseneella. Fyysisesti järkyttävän rasittavaa. Sinä tunnut olevan nyt henkisen ja fyysisen kestokykysi rajoilla, voin vain kuvitella miltä pitkäaikainen kuoleman odotus tuntuu.

Jos mahdollista, vie koira eläinlääkärille, on hyvä tietää mikä on vaivana. Moni asia voidaan hoitaa, ja lemmikki on sinulle rakas. Jos olisi pahin tilanne, et olisi halunnut koiran kärsivän. Onko kyseessä tyttökoira? Onko kiima mahdollinen?

Hae sairaslomaa, rauhoittavia, unilääkkeitä, mitä tahansa tähän kriisiin tarvitsetkin. Myös kuolema on osa elämää, sen luonnollinen loppu. Se on kaunis ja isäsi tapauksessa varmasti myös helpotus kaikille. Pidä kädestä, puhu (kuulo menee kuulemma viimeisenä, hän kuulee). Pyydä henkilökunnan apua siihen, että isäsi lähtö on kivuton. 

Jaksamista sinulle ja lämmin osanotto tulevaan suruusi. Nyt on pysähtymisen hetki. Muut asiat odottavat kun kyseessä on elämä ja kuolema.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Kiitos. Rauhoittavaa on, mutta mieli ja kroppa käyvät niin kierroksilla etteivät oikein auta. Ja pitää suhata autolla edestakaisin väliä koti- hoivapaikka- koti- kauppa- eläinlääkäri- hoivapaikka jne. Tähän soppaan kun lisää vielä rahahuolet ( mikä on vain materiaa), niin huhhuh.
Pelottaa. ap.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ja pitää suhata autolla edestakaisin väliä koti- hoivapaikka- koti- kauppa- eläinlääkäri- hoivapaikka jne.

Ei tarvitse. Sulla on teini-ikäisiä lapsia, niille voi myös antaa vastuuta esim kaupassa käynnistä.

Vierailija

Olen sairauslomalla, joten aikaa on. Itsen hoitaminen on nolla, mutta olen ajatellut että tämä on nyt minun työsarkani ja teen sen kunnialla loppuun. Toivon vain niin paljon ettei isä eikä kukaan kärsi, kipulääkitystä on juuri eilen lisätty.
Eläinlääkäri on myös automatkan päässä, tyttökoira jolla juoksu loppunut pari viikkoa sitten. Vien tietysti lääkärille, ei ole vielä vastannut soittoihini.
Joku ehkä ihmettelee kun kirjoitan koirasta, se on vain iso lohtu minulle yön pitkinä, unettomina tunteina.
Kiitos sanoistanne. ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja pitää suhata autolla edestakaisin väliä koti- hoivapaikka- koti- kauppa- eläinlääkäri- hoivapaikka jne.

Ei tarvitse. Sulla on teini-ikäisiä lapsia, niille voi myös antaa vastuuta esim kaupassa käynnistä.


Kauppaan on matkaa, onneksi tekevät ruokaa ja siivoavat, puhumme ja halaamme myös paljon. ap

Vierailija

Oletko ainoa lapsi isällesi? Entä äitisi elääkö hän? Jos on muita sukulaisia kannattaa jakaa " päivystämiset" sairaan ja kuolevan luona. Voimia jaksamiseen.

Vierailija

Urheasti olet pyörittänyt arkeasi. Tärkeää on myös, että jaksat olla isäsi vierellä hänen sairastaessaan. Ihanaa, että sinulla on osallistuvat teinit.
Yritä saada myös rentouttavia hetkiä hektiseen vaiheeseen. Yritä syödä terveellisiäkin aineksia, ettei huono ravinto kuormita elimistöäsi entistä enemmän.

Onko sinulla läheistä tai muuta ihmistä, jolle voisit jakaa raskasta taakkaasi? Puhuminenkin ja ymmärtäväinen tuki tukee jaksamista.
Sairaslomakin on mahdollisuus helpottaa kuormaa.

Voimia kovasti isän elämän loppuvaiheisiin. Nyt on raskas ja tiukka vaihe. Jokaisella vuorollaan. Suru auttaa luopumaan.
Lämmin halaus 💚

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oletko ainoa lapsi isällesi? Entä äitisi elääkö hän? Jos on muita sukulaisia kannattaa jakaa " päivystämiset" sairaan ja kuolevan luona. Voimia jaksamiseen.

Kiitos. Minulla on sisko, mutta hän asuu aika kaukana, kuten äitikin. Täällä ei ole muita. ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Urheasti olet pyörittänyt arkeasi. Tärkeää on myös, että jaksat olla isäsi vierellä hänen sairastaessaan. Ihanaa, että sinulla on osallistuvat teinit.
Yritä saada myös rentouttavia hetkiä hektiseen vaiheeseen. Yritä syödä terveellisiäkin aineksia, ettei huono ravinto kuormita elimistöäsi entistä enemmän.

Onko sinulla läheistä tai muuta ihmistä, jolle voisit jakaa raskasta taakkaasi? Puhuminenkin ja ymmärtäväinen tuki tukee jaksamista.
Sairaslomakin on mahdollisuus helpottaa kuormaa.

Voimia kovasti isän elämän loppuvaiheisiin. Nyt on raskas ja tiukka vaihe. Jokaisella vuorollaan. Suru auttaa luopumaan.
Lämmin halaus 💚


❤️ Kiitos. ap

Vierailija

Teinit pystyy hoitamaan kaikki kotiin liittyvät asiat: siivoukset, kaupassakäynnit, ruoanlaiton ym. Autolla eivät voi ajaa.

Delegoi, sehän on sun homma.

Kuoleva omainen on nyt tärkein, kaikki muu on toisarvoista. Surutyöhön auttaa, että on tehnyt parhaansa.

Vierailija

Onko koira osoittanut muuten huonoa oloa? Tulee mieleen ihan juoksujen loppuun liittyvä erikoisuus, virtsatessa jos uikuttaa, niin ehkä virtsatien tulehdus. Silloin siitä selviää antibiooteilla. Ystäväsi jää sinulle kyllä. En ihmettele lainkaan, että koiran kuolema tässä tilanteessa olisi ihan liikaa.

Tulee mieleen hieronta ja kasvohoito. Fyysinen jäkki pois. Sen verran aikaa on. Isäsi kiputilannetta selkeästi seurataan tiukasti, ei hän taida kärsiä. 

Ja jälkihoitona: terapiaa, sellaista lyhyttä (esim. viisi kertaa), jolla traumaattinen ja tiukka tilanne käsitellään ja saat eväitä surun käsittelyyn, siihen varsinaiseen surutyöhön. 

Diakoni voisi auttaa tiukimpaan rahatilanteeseen. Ja halutessasi voisit keskustella jaksamisestakin (oletan, että tulosi ovat "liian" suuret sosiaalitukeen ja se prosessi kestää). Eivät ne siellä seurakunnassa Raamatulla iske päähän, ihan saat puhua mistä haluat. Tietenkin jos sinulla on kristillinen elämänkatsomus, sielunhoidollisista keskusteluista voisi olla näissä elämän rajatilanteissa suurta lohtua. Ja apua saa nopeasti. Myös hoitopaikasta voi tiedustella sairaalapastoria, jos se tuntuu hyvältä.

Vierailija

Tsemppiä. Toivottavasti on joku ihan ulkopuolinenkin kenelle voit puhua. Oletko koittanut melatoniineja nukahtamista helpottamaan. Monilla niistä on apua.
Koita löytää joku purkamiskeino, tosin sitähän tänne kirjoittaminenkin varmasti oli.

Hyvä, että teillä puhutaan ja halataan. Voimaa ja pieniä ilonpisaroita jaksamiseen.

Vierailija

Sain juuri koiralle apteekkiin antibiootit ja huomisaamulle ell-ajan. Kohta sän luo taas.
ap

Vierailija

Omaa jaksamista on myös kuunneltava. Emme käy mummon luona hoivakodissa joka päivä. Tosin hän on myös muistisairas niin ei kärsi siitä kun ei muista kuka kävi ja koska. Moni asuu kaukana läheisistä eikä edes voi nähdä usein välimatkan takia joten turhaa tunnet huonoa omaatuntoa jos nyt et ihan joka päivä jaksa. Ei isäsikään halua että vedät itsesi ihan piippuun.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla