Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Terapeutin sanaton kommunikointi
08.02.2018 |
Minulla on traumatausta ja sen myötä käsittelen (subjektiivisesti) erittäin raskaita aiheita terapiassani. Olen oppinut huomaamaan herästi, jos vastapuolta ei kiinnosta asiani, rasittaa juttuni tai herätän muutoin huonoja fiiliksiä. Tällöin väistän ja katoan. Nyt olen kuitenkin ammattiavun piirissä, terapiani raskaasti kesken ja katoaminen lähes mahdotonta. Terapeuttini on näennäisen kohtelias ja kiinnostunut, mutta ikävä kyllä ammattirooli rakoilee. Yllätän hänet katsomasta minua halveksien ja inhoten - ja ei, en ole vainoharhainen. Ilme muuttuu sutjakasti kun huomaa että ”huomaan”. Tämän lisäksi hän ”peitellysti” haukottelee läpi istuntojeni. Loukkaa ja vi******! Turhauttaa!
Onko muilla kokemusta tuntemuksista että koko touhu on pelkkää teatteria?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Koko elämä on teatteria. Älä roolita itseäsi uhriksi.
En roolita, mutta menneisyydessäni todella olin sellainen. Nyt käsittelen asiaa, eikä homma kyllä parane sillä, että minua lähes ”inhotaan” - ehkä tiedostamatta- hoitavan tahon puolelta. Mitenkään erityisen uhriutuvaa sorttia en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat tuon tietysti terapeutin kanssa puheeksi. "Minusta tuntuu siltä, että..." Ei terapiasi muuten etene.
Terapeuttia on myös ihan sallittua vaihtaa kesken terapian. Ei kaikkien kanssa vain henkilökemiat natsaa. Ota ensin asia puheeksi terapeuttisi kanssa (kuten aiempi kommentoija jo ehdottikin).
Ota puheeksi tai vaihda terapeuttia. Itsellä samankaltainen kokemus, kerroin miltä minusta tuntuu ja vaihdoin terapeuttia. Onko terapeutillasi emdr/traumakoulutus taustalla?
No, totuushan on että terapeutit tekevät työtään rahan takia ihan niinkuin me kaikki muutkin, eivät vilpittömästä auttamisenhalusta.Älä siis odota liikoja.Niin ja voi tietysti olla että terapeuttisi on jotenkin turhautunut eikä arvosta sinua.Toisaalta se voi olla sinun tulkinta tilanteesta.Niillähän voi olla itselläänkin vaikka mitä vaikeuksia omassa elämässä ja se puskee läpi vaikka ei sais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko elämä on teatteria. Älä roolita itseäsi uhriksi.
En roolita, mutta menneisyydessäni todella olin sellainen. Nyt käsittelen asiaa, eikä homma kyllä parane sillä, että minua lähes ”inhotaan” - ehkä tiedostamatta- hoitavan tahon puolelta. Mitenkään erityisen uhriutuvaa sorttia en ole.
Asenteesi on hyvä. Nyt voit valita jatkatko menneisyyden murheissa räpiköimistä vai käännätkö uuden puhtaan sivun ja alat käsikirjoittaa myönteistä tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Otat tuon tietysti terapeutin kanssa puheeksi. "Minusta tuntuu siltä, että..." Ei terapiasi muuten etene.
Näin suosittelen tekemään minäkin. Toki asian ilmaisten rakentavassa hengessä, sillä terapeuttikin on ihminen ja vaikka ammattilaisen pitää ottaa vastaan kaikenlaiset purkaukset ammatillisesti, ei rakentavuus ole potilaankaan puolelta pahitteeksi.
Minulla on takana masennus ja pitkä psykoanalyysi, jossa en kylläkään siis nähnyt terapeuttiani (makasin sohvalla ja terapeuttini istui pääpuolessani tuolilla) mutta muistan ainakin kerran sanoneeni, että "sä voisit ihan yhtä hyvin painaa jotain nappia ja sun tuoli vaan katoaisi lattian läpi 45 minuutiksi." No, kun sen sanoin ääneen, niin myöhemmin sitten siitä ajatuksesta aloin tajuta muita asioita itsestäni. Nyt ajattelen, että kommenttini kertoi enemmän minusta itsestäni kuin terapeutistani.
Minulla oli ollut elämässäni kokemuksia, ettei minua kuultu tai arvostettu, olin "näkymätön." Sen vuoksi aloin helposti tulkita myös muiden ihmisten käyttäytymistä "väärin," eli olin herkempi huomaamaan merkkejä kiinnostuksen vähyydestä, tulkitsemaan haukottelun tylsistymiseksi ja halveksunnaksi ihan vain väsymyksen sijaan jne. Minun oli taas vaikea havaita positiivisen kiinnostuksen merkkejä, tai tulkitsin ne negatiivisiksi. Lisäksi tajusin myös, että aivan kuten terapeuttini kanssas, myös muissa ihmissuhteissani hautasin koko ajan sisääni asioita, joista minun olisi ehkä ollut syytä puhua.
En siis ota kantaa siihen, miten oikeita/vääriä omat tulkintasi ovat, sillä onhan pöllöjä terapeuttejakin. Mutta suosittelen lämpimästi aiheen puheeksi ottamista. Jos terapeuttisi on asiansa osaava ammattilainen, hän kestää myös kritiikkiä ja terapian etenemisen kannalta asian puheeksi ottaminen voi olla kriittisen tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tuntunut tuolta. Mulle osui terapeutti ja noin muutenkin lääkäreitä, jotka ovat suhtautuneet minuun hyvin ja hämmästyksekseni muistaneet hyvin edellisen kerran käsitellyt asiat. Tämän muistamisen ja muutenkin kiinnostuneen ja keskustelevan otteen olen kokenut kannattelevana. Siinä vaiheessa, kun vielä hain terapeuttia, osui semmoisiakin, jotka jo puhelimessa kuulostavat "mä oon vaan täällä töissä, evvk", mutta en sitten semmosia ole edes yhtä kertaa käynyt tapaamassa.
Ehkä terapeutti kärsii unettomuudesta tai uniapneasta ja siksi haukotuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota puheeksi tai vaihda terapeuttia. Itsellä samankaltainen kokemus, kerroin miltä minusta tuntuu ja vaihdoin terapeuttia. Onko terapeutillasi emdr/traumakoulutus taustalla?
Psykoterapeuttikoulutus (kognitiivinen), mutta ei tietääkseni traumakoulutusta. En tiedä onko pointti tässä, mutta tosiaan tuolla yllä annettu ”puhtaan sivun vaihtaminen elämässä” kuulostaa joltakin niin kaukana minun todellisuudestani olevalta ”totuudelta” ja tietämättömyydeltä sekä kokemattomuudelta, että kaikkea ratkaisukeskeistä vältän viimeiseen saakka - epäilen että saavutan sellaisella tasan nopeutetun loppuni.
Yllättävän vaikeaa on ottaa asiaa puheeksi, rakentavastikin, koska kerta toisensa jälkeen olen varmempi ettei terapeutti itse tunnista transferenssia - ja etenkin sitä, että tuo sen näkyvästi julki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat tuon tietysti terapeutin kanssa puheeksi. "Minusta tuntuu siltä, että..." Ei terapiasi muuten etene.
Näin suosittelen tekemään minäkin. Toki asian ilmaisten rakentavassa hengessä, sillä terapeuttikin on ihminen ja vaikka ammattilaisen pitää ottaa vastaan kaikenlaiset purkaukset ammatillisesti, ei rakentavuus ole potilaankaan puolelta pahitteeksi.
Minulla on takana masennus ja pitkä psykoanalyysi, jossa en kylläkään siis nähnyt terapeuttiani (makasin sohvalla ja terapeuttini istui pääpuolessani tuolilla) mutta muistan ainakin kerran sanoneeni, että "sä voisit ihan yhtä hyvin painaa jotain nappia ja sun tuoli vaan katoaisi lattian läpi 45 minuutiksi." No, kun sen sanoin ääneen, niin myöhemmin sitten siitä ajatuksesta aloin tajuta muita asioita itsestäni. Nyt ajattelen, että kommenttini kertoi enemmän minusta itsestäni kuin terapeutistani.
Minulla oli ollut elämässäni kokemuksia, ettei minua kuultu tai arvostettu, olin "näkymätön." Sen vuoksi aloin helposti tulkita myös muiden ihmisten käyttäytymistä "väärin," eli olin herkempi huomaamaan merkkejä kiinnostuksen vähyydestä, tulkitsemaan haukottelun tylsistymiseksi ja halveksunnaksi ihan vain väsymyksen sijaan jne. Minun oli taas vaikea havaita positiivisen kiinnostuksen merkkejä, tai tulkitsin ne negatiivisiksi. Lisäksi tajusin myös, että aivan kuten terapeuttini kanssas, myös muissa ihmissuhteissani hautasin koko ajan sisääni asioita, joista minun olisi ehkä ollut syytä puhua.
En siis ota kantaa siihen, miten oikeita/vääriä omat tulkintasi ovat, sillä onhan pöllöjä terapeuttejakin. Mutta suosittelen lämpimästi aiheen puheeksi ottamista. Jos terapeuttisi on asiansa osaava ammattilainen, hän kestää myös kritiikkiä ja terapian etenemisen kannalta asian puheeksi ottaminen voi olla kriittisen tärkeää.
Kiitos! Arvostan todella että jaoit kokemuksesi! On hyvin mahdollista että minustakin löytyt paljon väärintulkintaa ja tämä ehdottomasti syvän mietiskelyn paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda ihmeessä terapeuttia. Mullakin oli joskus terapeutti, joka ei koskaan muistanut mitään mitä olin aikaisemmilla kerroilla kertonut. Oli todella turhauttavaa kertoa samat asiat uudestaan ja uudestaan. Lisäksi tuli aina reilusti myöhässä ja haukotteli myöskin peitellysti jatkuvasti. Tuntui muutenkin, ettei sitä paljoa kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! Arvostan todella että jaoit kokemuksesi! On hyvin mahdollista että minustakin löytyt paljon väärintulkintaa ja tämä ehdottomasti syvän mietiskelyn paikka.
Kiva jos pystyin olla avuksi! Oma kokemukseni terapiasta oli samankaltainen, mitä itse kuvailet, eli välillä todellakin vitutti ja myös ahdisti, ajoittain jopa enemmän kuin ennen terapian aloitusta. Mieli oli jatkuvassa myllerryksessä, mikä jo itsessään oli uuvuttavaa ja ärsyttävää. Kuitenkin myös positiivisia muutoksia tapahtui ja tapahtuu edelleen. Voi kuulostaa vähän hassulta, mutta nykyisin käyn tavallaan omassa päässäni itseni kanssa samantyyppistä keskustelua, jota kävin aikanaan terapiassa.
Eli jos mulla on joku tunne, saatan kysyä itseltäni, mikä siihen voisi olla syynä tai mistä se alkoi, sitten yleensä etenen siihen, miten asiaa voisi auttaa ja myös sanon itselleni, jos huomaan puhuvani itselleni tavalla, joka on epäkunnioittavaa ja haitallista/vahingollista. Vähän kuin mulla olisi semmoinen toinen "rooli" joka on kuin huolehtiva, lämmin ja ymmärtäväinen isosisko, joka aina haluaa mun parasta ja pitää mun puolia. Se sitten jututtaa sitä toista, joka haluaisi vaan käpertyä peiton alle ja itkeskellä tai muuta.
Lisään vielä, että jos oikeasti tuntuu siltä, että terapeutti on ihan epäammatillinen jatkuvasti, kannattaa miettiä vaihtoa. Ei niitä pelkkiä nihkeitä tunteita pidä jatkua sentään ihan kuukausitolkulla, ainakaan jos uskallat sanoa, että ne johtuvat selkeästi terapeutin käyttäytymisestä. Terapeutitkin saattavat arvostaa palautetta työstään ja osaavat sitten kiinnittää huomiota omaan olemiseensa, sillä erilaiset ihmiset reagoivat eri tavoin. On kuitenkin myös hyvä muistaa, ettei terapeutti sinällään ole muuttamassa asioita kuin taikasauvan iskusta paremmiksi, vaan se vaatii kovaa työntekoa ja omaa halua ottaa todella esiin kipeitä ja ikäviä asioita. Mutta tämän sinä tunnut ymmärtävän todella hyvin. Toivotan onnea ja voimia matkallesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihda ihmeessä terapeuttia. Mullakin oli joskus terapeutti, joka ei koskaan muistanut mitään mitä olin aikaisemmilla kerroilla kertonut. Oli todella turhauttavaa kertoa samat asiat uudestaan ja uudestaan. Lisäksi tuli aina reilusti myöhässä ja haukotteli myöskin peitellysti jatkuvasti. Tuntui muutenkin, ettei sitä paljoa kiinnostanut.
Terapian ja terapeutin irvikuva! Toivottavasti olet jatkossa löytänyt ammattitaitoisen ja välittävän kontaktin.
Pelkäätkö terapeutin suuttuvan tai hylkäävän sinut jos sanot asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Pelkäätkö terapeutin suuttuvan tai hylkäävän sinut jos sanot asiasta?
En pelkää, mutta kuvio kokonaisuutena on suurempi kuin minun ”pelkäämiseni” tai ”hylätyksitulemiseni”. Ahdistaa tietysti myös uuden terapeutin etsintä, kaiken alusta aloittaminen ja jollakin tasolla turha työ - mikäli aavistukseni olisi oikea.
Vierailija kirjoitti:
Koko elämä on teatteria. Älä roolita itseäsi uhriksi.
Hyvin tiivistetty, mitä elämä todella on. Tämä lause pitää muistaa.
Onko terapeutti ainoa ihminen joka kuuntelee sinua?
Onko yhteys vanhempiin kunnossa?
Onko edes pari hyvää ystävää?
Alue: Aihe vapaa
Koko elämä on teatteria. Älä roolita itseäsi uhriksi.