Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka häpeävät (iki)sinkkuuttaan?
08.02.2018 |
Olen ollut koko surkean, yksinäisen elämäni sinkku. Ikää 29 vuotta. Olen lähestynyt miehiä ja muutaman kerran ollut tosi ihastunutkin, mutta miehet eivät ole kiinnostuneet musta. Tietääkseni yksikään mies ei ole koskaan ollut ihastunut muhun. Häpeän tätä valtavasti. Ympärilläni kaikilla on mies ja perhe, jotkut hyppivät suhteesta suhteeseen, ja mä en saa edes sitä ensimmäistä suhdetta. Varsinkin äitini kyselee jatkuvasti millon minä alan seurustelemaan ja miksei mulla ole miestä. Kertoo tämän myös tyyliin kaikille vastaantuleville että mä en ole koskaan seurustellut. Esim vähän aikaa sitten olimme kynsihoidossa ja piti tälle kynsinaisellekkin kertoa miten mä olen 29 vuotias enkä ole koskaan seurustellut! :( Tuntuu että äitini mielestä tärkein asia naisen elämässä on saada mies ja tunnen olevani täysin epäonnistunut ihmisenä kun en saa parisuhdetta.
Kommentit (15)
Täällä ihan sama tilanne ikää ja yksipuolisia ihastumisia myöten. :( Onneksi sentään vanhempani ovat olleet hienotunteisia, epäilivät varovasti lesboksi joskus vajaa 10v sitten mutta sen jälkeen ovat jättäneet rauhaan.
Kaikkein masentavinta on ollut nettideiteillä kun on kysytty viimeisimmästä parisuhteesta ja ei ole kehdannut valehdellakaan, eipä kuulu siitä miehestä enää mitään. Liian epäilyttävää että näin vanha nainen on täysin kokematon/kelpaamaton.
No, kai yksin oleminen on parempi vaihtoehto kuin todella huono suhde. Kyllä se aurinko vielä meidän ikisinkkujenkin risukasaan paistaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan sama tilanne ikää ja yksipuolisia ihastumisia myöten. :( Onneksi sentään vanhempani ovat olleet hienotunteisia, epäilivät varovasti lesboksi joskus vajaa 10v sitten mutta sen jälkeen ovat jättäneet rauhaan.
Kaikkein masentavinta on ollut nettideiteillä kun on kysytty viimeisimmästä parisuhteesta ja ei ole kehdannut valehdellakaan, eipä kuulu siitä miehestä enää mitään. Liian epäilyttävää että näin vanha nainen on täysin kokematon/kelpaamaton.
No, kai yksin oleminen on parempi vaihtoehto kuin todella huono suhde. Kyllä se aurinko vielä meidän ikisinkkujenkin risukasaan paistaa. :)
Mulla myös kaverit ja äiti kysyneet suoraan olenko lesbo :( Minkä mä sille voin että en saa miestä? En voi pakottaa ketään olemaan mun kanssa. -Ap
ot, kertokaa epäilijöille, että lesbotkin seurustelevat, jos sopivan ihmisen löytää.
Olen 22 vuotia mies ja ikineitsyt. Vielä pari vuotta sitten tämä ei tuntunut miltää, mutta nykyään häpeän silmät päästäni ikineitsyyttä.
Tosi tympeää käytöstä äidiltäsi, siitä olen pahoillani puolestasi. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin sinkku 25v asti. Voin sanoa, että ei se seurustelu nyt niin herkkua ole. Onhan siinä puolensa, mutta kuin tottuu elämään ja tekemään asiat miten itse haluaa, ei ole helppoa kun vieressä on aina joku.
Olen hieman vanhempi nainen. Minulla on aviomies ja nuoruusaikoina yksi seurustelusuhde. Mutta, ei minuunkaan kukaan ole koskaan ihastunut. Ensimmäinen "seurustelusuhde" oli sellainen ajautumisvahinko. Silloinen poikaystäväni kertoi naureskellen sen joskus itsekin, että ei hän ollut ajatellut sitä minään varsinaisena seurusteluna. Minulla oli heikko itsetunto, ja halusin leikkiä täysillä ja esittää muille, että kelpasin.
Nykyisen aviomieheni myös nappasin nuorena. Hän oli sellainen ujo ja otettavissa. Mutta ei hänkään ole koskaan minuun ollut ihastunut. En suosittele tällaista. Ehkä jotkut meistä elävät elämän onnellisempina yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vähän kurjaa että joillakuilla on tarve tulla sinkkujen ketjuun kertomaan seurustelustaan ja että ei se aina niin herkkua ole. Vähän sama kuin lapsettomien vertaistukiketjuun tulisi joku voivottelemaan että ei se lasten saaminen niin kivaa välttämättä ole harkitkaa vielä.
Single on kaikesta selittelystä huolimatta oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hieman vanhempi nainen. Minulla on aviomies ja nuoruusaikoina yksi seurustelusuhde. Mutta, ei minuunkaan kukaan ole koskaan ihastunut. Ensimmäinen "seurustelusuhde" oli sellainen ajautumisvahinko. Silloinen poikaystäväni kertoi naureskellen sen joskus itsekin, että ei hän ollut ajatellut sitä minään varsinaisena seurusteluna. Minulla oli heikko itsetunto, ja halusin leikkiä täysillä ja esittää muille, että kelpasin.
Nykyisen aviomieheni myös nappasin nuorena. Hän oli sellainen ujo ja otettavissa. Mutta ei hänkään ole koskaan minuun ollut ihastunut. En suosittele tällaista. Ehkä jotkut meistä elävät elämän onnellisempina yksin.
Miksi olet suhteessa jos siinä ei ole tunteita? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Single on kaikesta selittelystä huolimatta oma valinta.
Ööh? Kyllä mä ainakin haluaisin olla suhteessa. Rakkautta kun ei vaan voi pakottaa. Sellaiseen suhteeseen taas en lähtisi missä ei rakkautta ole. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Single on kaikesta selittelystä huolimatta oma valinta.
No kerropa miten voi vaan valita olevansa parisuhteessa? Siihen kun tarvitaan se toinen ihminen.
Sivulliset ajattelevat sinkuista lähinnä etteivät he ole löytäneet sitä mieleistään partneria. Ei sinkkuudessa ole mitään hävettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ei se miehen "löytäminen ja saaminen" oo oikeasti kovin tärkeä asia. Paljon tärkeämpää on saada oma elämä muuten kuntoon, tai ainakin mulle on tässä vaiheessa ollut kun nuoruudessa ollut erilaisia vaikeuksia ja ihan viime vuosina vielä ahdistusta oman paikkansa löytämisestä. Oon siis saman ikäinen nainen kuin sä, eikä mullakaan oo koskaan ollut vakavaa suhdetta, jotain kevyempiä tapailuja kyllä joskus. Oon välillä ihan vaan kiitollinen ja iloinen siitä että kun tulen illalla kotiin niin saan olla ihan itsekseni rauhassa ja olla just niin kuin tykkään. Nykyään oon niin vannoutunut Vanhapiika että en oikein edes haluaisi kovin "julkista ja vakavaa" suhdetta vaan haluan pitää nämä miessuhdeasiat omana tietonani koska eihän ne nyt oikeasti kenellekään muulle kuulukaan. Tämä kai siksi että mua on alkanut ärsyttää se että siihen pariutumiseen tosiaan tuntee, tai on tuntenut, välillä sellaista ulkoista painetta.
Täällä yksi! kohta 25 ikää ja aina ollut sinkku.
T: yksinäinen mies