Lue keskustelun säännöt.
”Ihana” varhaiskasvatustyöni
Burnedoutbutfighting
07.02.2018 |
Olen opiskellut 5 vuotta tätä alaa, jotta tulisin niin hyväksi lastentarhanopettajaksi kuin mahdollista... oli (OLI!) intohimoa ja kaikkee..
Olen ollut töissä 1,5 vuotta nyt. 27v parhaassa työiässä oleva mitta täysin kulutettu.
Tämän yhden päivän aikana olen kuullut olevani:
- joku, jolla ei ole aivoja (vaki-sijainen)
- kokematon tyttö (asiakas)
- lehmä ja ruma apina (lapsi jota hoidan/opetan)
- tytteli joka ei osaa pukea lasta tarpeeksi lämpimästi (asiakas)
- niin epävarma (kollega)
Ja nämä nyt mitä tähän päivään mahtui.
On toki ihania kommentteja ja pyrin näkemään vain ne, mutta joskus liika on liikaa. Eikö? Onko muilla kokemusta :(
Tälläkin viikolla olen tehnyt ylitöitä joka päivä.. pidän itseäni tunnollisena ja hyvänä työntekijänä vaikka arki yrittää väittää toisin...
Sydäntä särkee..
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ottaa itteensä "itsevarman lähihoitajan" kommenteista.
On aivan normaalia ottaa itseensä lähimmänä työkaverin kommenteista. Työtä tehdään tiimissä ja yhteen hiileen on pakko puhaltaa, että homman saa toimimaan. Se, että työkaveri sanoo joksikin "jolla ei ole aivoja" on todella julmaa kiusaamista. Samoin "niin epävarma" on todella kova kommentti päiväkotimaailmassa, jossa kyseisen ilmauksen esittäjä yleensä pitää itsevarmuutta lähes samana asiana kuin ammattitaitoa.
Niin, olet osittain oikeassa. Silti, eihän "päiväkodin täti" ole mikään oikea työ, mikä vaatisi ammattitaitoa. Voihan siivoojakin olla itsevarma.
En ymmärrä, mikä on kommenttisi pointti.
Kirjoitit, että epävarmaksi kutsuminen on kova kommentti päiväkotimaailmassa, ja tarkoittaa siellä lähes samaa asiaa kuin ammattitaito.
Kommenttini pointti oli se, etten pidä "päiväkodin tätiä" minään ammattitaitoa vaativana työnä. Se on vähän sama asia kuin siivooja. Voi olla "Itsevarma siivooja" tai "itsevarma lähihoitaja" ilman, että olisi ammattitaitoinen, mutta tää on ihan ympäripyöreetä, koska alun alkaen mikään noista töistä ei vaadi ammattitaitoa...Eli, voit olla itsevarma, mutta silti ihan paska. ;)
Ihan millä alalla tahansa voi olla itsevarma ja silti ihan paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- syömään tai maistamaan pakottamalla
- pakottamalla lasta istumaan sellaisen toisen lapsen vieressä joka kiusaa (fyysisesti)
- makuuttamalla isojakin lapsia jopa 2 tuntia sängyssä, jotta kahvitauot voi pitää (rangaistuksena olen nähnyt esimerkiksi kylmällä lattialla makuuttamisen, jos lapsi on äännellyt, kun uni ei tule)
- nauramalla lapsen ulkonäölle, "piilov*ttuilua*, "Mikä se tämä tässä on sinun päässä?" (pilkallisella äänensävyllä) ja naurua päälle, jne.
- pakottamalla ujoja lapsia esiintymään vaikka itkun kanssa
- kuuluttamalla ja kailottamalla erilaisia lasten herkkiä asioita käytävillä, toisten aikuisten ja lasten kuullen
- käskemällä lapsia kulkemaan tietty käytävänpätkä uudestaan, jos ei ollut tarpeeksi rauhallista (aivan sama asia kuin häpeänurkkaus) "OTAPA PETTERI UUDESTAAN!!!!" karjutaan ja kaikki tuijottaa niin kuan kunnes "KÄVELY ONNISTUU!". Saatetaan myös pistää koko ryhmä odottamaan, kunnes tämä yksi "torvi" onnistuu käyttäytymään odotetulla tavalla.
- puhutaan rumasti lapsen perheestä, nauraen "Söittekö pizzaa tänä aamuna?" (tukevalle lapselle) "Sinä et sitten ota lisää ruokaa tänään."
- Tiuskitaan, äksyillään ja retuutetaan lapsia turhan kovakouraisesti (mustelmia, jne.)
Mitäs vielä? Toiset alan ammattilaiset jatkakoon.
Pitäisikö tämä tulkita niin, että haluaisit luopua mm. seuraavista asioista:
- lapset opetetaan maistamaan kaikenlaisia ruokia
- henkilökunta saa pitää TESsin mukaiset kahvitaukonsa
- sisällä juoksemisen kielto
Mietin myös, että oletko tiedostanut vaikkapa sen, ettei lapsi häpeä asioita samalla tavoin kuin aikuinen? Se, että muu ryhmä vaikkapa saa aikuisten puheista kuulla lapsen pissanneen housuunsa ei välttämättä ole tälle mikään häpeä.
Ei pitäisi tulkita noin. Miksi niin kuvittelet?
1. Erilaisten ruoka-aineiden maistattaminen ei tapahdu käskystä tai pakottamalla.
2. TESin mukaan henkilökunnalle kuuluu 10 min kahvitauko päivässä. Sen ehtii ja voi pitää, vaikka lapsia ei makuuta sängyssä.
3. Sisällä saa nykyään juosta päiväkodeissa, joissa ollaan huomattu, että haavereita ei satu jousten yhtään sen enempää. Toisekseen, juoksemisesta ei tule rangaista "kävelyttämällä". Nöyryyttäminen ei ole sopiva keino opettaa lasta. Pedagogisesti taitava työntekijä keksii muita keinoja opettaa sisällä kävelemistä, jos se on välttämätöntä eikä asiasta yställisesti muistuttaminen tehoa.
Viimeiseen kommenttiisi: Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle henkilökohtaisia rajoja. Se tapahtuu siten, että aikuinen auttaa niiden luomisessa, eikä revittele lapsen asioilla.
1. Vapaaehtoisuus on toki maistamisessa etusijalla, mutta joutuu siinä joskus pakkoakin käyttämään jotta se onnistuu käytännössä.
2. Kun yhdistetään kahvitauot, kirjalliset työt, askartelujen valmistelut, palaverit ym. ja varsinkin, jos siihen laitetaan vielä tavallista vilkkaampi lapsiryhmä lisämausteeksi (jonka vahtiminen ei välttämättä edes päiväunilla onnistu vain yksinäiseltä henkilöltä) niin ei niitä asioita vaan saa hoidettua ilman pitkää "pakkomakuutusta".
3. Sisällä juokseminen ei ole turvallista, koska tilat ovat ahtaat eikä juokseva lapsi pysty pysäyttämään itseään ajoissa, jos tielle tulee jotain yllättävää (kuten aukeava ovi tai toinen ihminen). On myös vaikea nähdä kävelemään määräämistä minään nöyryyttämisenä, ja siksi toisekseen se on opettavainen rangaistus (toisin kuin useimmat muut rangaistusvaihtoehdot) kun se on suorassa yhteydessä siihen mitä lapsi teki väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- syömään tai maistamaan pakottamalla
- pakottamalla lasta istumaan sellaisen toisen lapsen vieressä joka kiusaa (fyysisesti)
- makuuttamalla isojakin lapsia jopa 2 tuntia sängyssä, jotta kahvitauot voi pitää (rangaistuksena olen nähnyt esimerkiksi kylmällä lattialla makuuttamisen, jos lapsi on äännellyt, kun uni ei tule)
- nauramalla lapsen ulkonäölle, "piilov*ttuilua*, "Mikä se tämä tässä on sinun päässä?" (pilkallisella äänensävyllä) ja naurua päälle, jne.
- pakottamalla ujoja lapsia esiintymään vaikka itkun kanssa
- kuuluttamalla ja kailottamalla erilaisia lasten herkkiä asioita käytävillä, toisten aikuisten ja lasten kuullen
- käskemällä lapsia kulkemaan tietty käytävänpätkä uudestaan, jos ei ollut tarpeeksi rauhallista (aivan sama asia kuin häpeänurkkaus) "OTAPA PETTERI UUDESTAAN!!!!" karjutaan ja kaikki tuijottaa niin kuan kunnes "KÄVELY ONNISTUU!". Saatetaan myös pistää koko ryhmä odottamaan, kunnes tämä yksi "torvi" onnistuu käyttäytymään odotetulla tavalla.
- puhutaan rumasti lapsen perheestä, nauraen "Söittekö pizzaa tänä aamuna?" (tukevalle lapselle) "Sinä et sitten ota lisää ruokaa tänään."
- Tiuskitaan, äksyillään ja retuutetaan lapsia turhan kovakouraisesti (mustelmia, jne.)
Mitäs vielä? Toiset alan ammattilaiset jatkakoon.
Pitäisikö tämä tulkita niin, että haluaisit luopua mm. seuraavista asioista:
- lapset opetetaan maistamaan kaikenlaisia ruokia
- henkilökunta saa pitää TESsin mukaiset kahvitaukonsa
- sisällä juoksemisen kielto
Mietin myös, että oletko tiedostanut vaikkapa sen, ettei lapsi häpeä asioita samalla tavoin kuin aikuinen? Se, että muu ryhmä vaikkapa saa aikuisten puheista kuulla lapsen pissanneen housuunsa ei välttämättä ole tälle mikään häpeä.
Ei pitäisi tulkita noin. Miksi niin kuvittelet?
1. Erilaisten ruoka-aineiden maistattaminen ei tapahdu käskystä tai pakottamalla.
2. TESin mukaan henkilökunnalle kuuluu 10 min kahvitauko päivässä. Sen ehtii ja voi pitää, vaikka lapsia ei makuuta sängyssä.
3. Sisällä saa nykyään juosta päiväkodeissa, joissa ollaan huomattu, että haavereita ei satu jousten yhtään sen enempää. Toisekseen, juoksemisesta ei tule rangaista "kävelyttämällä". Nöyryyttäminen ei ole sopiva keino opettaa lasta. Pedagogisesti taitava työntekijä keksii muita keinoja opettaa sisällä kävelemistä, jos se on välttämätöntä eikä asiasta yställisesti muistuttaminen tehoa.
Viimeiseen kommenttiisi: Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle henkilökohtaisia rajoja. Se tapahtuu siten, että aikuinen auttaa niiden luomisessa, eikä revittele lapsen asioilla.
1. Vapaaehtoisuus on toki maistamisessa etusijalla, mutta joutuu siinä joskus pakkoakin käyttämään jotta se onnistuu käytännössä.
2. Kun yhdistetään kahvitauot, kirjalliset työt, askartelujen valmistelut, palaverit ym. ja varsinkin, jos siihen laitetaan vielä tavallista vilkkaampi lapsiryhmä lisämausteeksi (jonka vahtiminen ei välttämättä edes päiväunilla onnistu vain yksinäiseltä henkilöltä) niin ei niitä asioita vaan saa hoidettua ilman pitkää "pakkomakuutusta".
3. Sisällä juokseminen ei ole turvallista, koska tilat ovat ahtaat eikä juokseva lapsi pysty pysäyttämään itseään ajoissa, jos tielle tulee jotain yllättävää (kuten aukeava ovi tai toinen ihminen). On myös vaikea nähdä kävelemään määräämistä minään nöyryyttämisenä, ja siksi toisekseen se on opettavainen rangaistus (toisin kuin useimmat muut rangaistusvaihtoehdot) kun se on suorassa yhteydessä siihen mitä lapsi teki väärin.
1. Missään nimessä pakkoa _ei_ tule käyttää syömisessä ja maistamisessa. Varhaiskasvatuksen uudet ruokasuositukset velvoittavat jokaista päiväkotia, ja siellä todetaan, kuinka tärkeää on tehdä ruokailutilanteista miellyttäviä, ja ruokien maisteluun kannustetaan ja rohkaistaan, ei missään nimessä pakoteta.
2. Työtiimin organisointitaidoissa on jotain vikaa, jos kahvitaukoja ei saada pidettyä ilman, että lapsia makuutetaan pitkiä aikoja.
3. Tietenkään ahtaissa tiloissa juokseminen ei ole mahdollista, mutta taitava pedagogi ei rankaise juoksemisesta vaan ratkaisee asian toisella tavalla, esim. järjestämällä energiselle lapselle jonkin toisen paikan, jossa saa liikkua ja purkaa energiaa.
Toivottavasti et ole päiväkodissa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- syömään tai maistamaan pakottamalla
- pakottamalla lasta istumaan sellaisen toisen lapsen vieressä joka kiusaa (fyysisesti)
- makuuttamalla isojakin lapsia jopa 2 tuntia sängyssä, jotta kahvitauot voi pitää (rangaistuksena olen nähnyt esimerkiksi kylmällä lattialla makuuttamisen, jos lapsi on äännellyt, kun uni ei tule)
- nauramalla lapsen ulkonäölle, "piilov*ttuilua*, "Mikä se tämä tässä on sinun päässä?" (pilkallisella äänensävyllä) ja naurua päälle, jne.
- pakottamalla ujoja lapsia esiintymään vaikka itkun kanssa
- kuuluttamalla ja kailottamalla erilaisia lasten herkkiä asioita käytävillä, toisten aikuisten ja lasten kuullen
- käskemällä lapsia kulkemaan tietty käytävänpätkä uudestaan, jos ei ollut tarpeeksi rauhallista (aivan sama asia kuin häpeänurkkaus) "OTAPA PETTERI UUDESTAAN!!!!" karjutaan ja kaikki tuijottaa niin kuan kunnes "KÄVELY ONNISTUU!". Saatetaan myös pistää koko ryhmä odottamaan, kunnes tämä yksi "torvi" onnistuu käyttäytymään odotetulla tavalla.
- puhutaan rumasti lapsen perheestä, nauraen "Söittekö pizzaa tänä aamuna?" (tukevalle lapselle) "Sinä et sitten ota lisää ruokaa tänään."
- Tiuskitaan, äksyillään ja retuutetaan lapsia turhan kovakouraisesti (mustelmia, jne.)
Mitäs vielä? Toiset alan ammattilaiset jatkakoon.
Pitäisikö tämä tulkita niin, että haluaisit luopua mm. seuraavista asioista:
- lapset opetetaan maistamaan kaikenlaisia ruokia
- henkilökunta saa pitää TESsin mukaiset kahvitaukonsa
- sisällä juoksemisen kielto
Mietin myös, että oletko tiedostanut vaikkapa sen, ettei lapsi häpeä asioita samalla tavoin kuin aikuinen? Se, että muu ryhmä vaikkapa saa aikuisten puheista kuulla lapsen pissanneen housuunsa ei välttämättä ole tälle mikään häpeä.
Ei pitäisi tulkita noin. Miksi niin kuvittelet?
1. Erilaisten ruoka-aineiden maistattaminen ei tapahdu käskystä tai pakottamalla.
2. TESin mukaan henkilökunnalle kuuluu 10 min kahvitauko päivässä. Sen ehtii ja voi pitää, vaikka lapsia ei makuuta sängyssä.
3. Sisällä saa nykyään juosta päiväkodeissa, joissa ollaan huomattu, että haavereita ei satu jousten yhtään sen enempää. Toisekseen, juoksemisesta ei tule rangaista "kävelyttämällä". Nöyryyttäminen ei ole sopiva keino opettaa lasta. Pedagogisesti taitava työntekijä keksii muita keinoja opettaa sisällä kävelemistä, jos se on välttämätöntä eikä asiasta yställisesti muistuttaminen tehoa.
Viimeiseen kommenttiisi: Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle henkilökohtaisia rajoja. Se tapahtuu siten, että aikuinen auttaa niiden luomisessa, eikä revittele lapsen asioilla.
1. Vapaaehtoisuus on toki maistamisessa etusijalla, mutta joutuu siinä joskus pakkoakin käyttämään jotta se onnistuu käytännössä.
2. Kun yhdistetään kahvitauot, kirjalliset työt, askartelujen valmistelut, palaverit ym. ja varsinkin, jos siihen laitetaan vielä tavallista vilkkaampi lapsiryhmä lisämausteeksi (jonka vahtiminen ei välttämättä edes päiväunilla onnistu vain yksinäiseltä henkilöltä) niin ei niitä asioita vaan saa hoidettua ilman pitkää "pakkomakuutusta".
3. Sisällä juokseminen ei ole turvallista, koska tilat ovat ahtaat eikä juokseva lapsi pysty pysäyttämään itseään ajoissa, jos tielle tulee jotain yllättävää (kuten aukeava ovi tai toinen ihminen). On myös vaikea nähdä kävelemään määräämistä minään nöyryyttämisenä, ja siksi toisekseen se on opettavainen rangaistus (toisin kuin useimmat muut rangaistusvaihtoehdot) kun se on suorassa yhteydessä siihen mitä lapsi teki väärin.
1. Sinusta siis päiväkodissa uusien makujen (yam yam ;) ) maistattaminen on tärkeämpää kuin se, että ruokailun aikana on positiivinen ja hyvä ilmapiiri? Minä olen sitä mieltä, että jos houkuttelemalla, rohkaisemalla ja kannustamalla ei saa lasta ylittämään omia pelkojaan, niin ei niitä tarvitsekaan tuossa asiassa ylittää.
2. Sitten ne kirjalliset työt, askarteluvalmistelut yms. jätetään vain tekemättä. Lasten hyvinvointi ja asiallinen kohtelu on aina ensisijaista. Jos lapsiryhmä on tosiaan niin vilkas, että yksi aikuinen ei riitä valvomaan, niin sitten täytyy ryhmän koko pedagogiikkaa miettiä uudelleen, lopettaa se "vilkkautta hillitsevä makuuttaminen" ja "askartelut" ja laittaa lapset vaikka pelaamaan jalkapalloa.
3. Sääntö kävellä ei tietenkään ole mikään rangaistus (joskin aika hyödytön sääntö yleensä). Sen sijaan se, että lapset palautetaan esim. takaisin käytävän päähän uudelleen kävelemään se sama matka, jonka hän jo julki, on erittäin nöyryyttävää. Se on vähän sama asia kuin sinulle sanottaisiin teidän talon palaverissa, että vakavalla naamalla, että kävelepä sisällä uudestaan tuosta ovesta ja ota vähän kauniimpi hymy naamallesi. Täällä ollaan positiivisia. Ja muut siinä sitten odottaa, että palaveri pääsee alkamaan, sinä poistut ja tulet takaisin muiden katsellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- syömään tai maistamaan pakottamalla
- pakottamalla lasta istumaan sellaisen toisen lapsen vieressä joka kiusaa (fyysisesti)
- makuuttamalla isojakin lapsia jopa 2 tuntia sängyssä, jotta kahvitauot voi pitää (rangaistuksena olen nähnyt esimerkiksi kylmällä lattialla makuuttamisen, jos lapsi on äännellyt, kun uni ei tule)
- nauramalla lapsen ulkonäölle, "piilov*ttuilua*, "Mikä se tämä tässä on sinun päässä?" (pilkallisella äänensävyllä) ja naurua päälle, jne.
- pakottamalla ujoja lapsia esiintymään vaikka itkun kanssa
- kuuluttamalla ja kailottamalla erilaisia lasten herkkiä asioita käytävillä, toisten aikuisten ja lasten kuullen
- käskemällä lapsia kulkemaan tietty käytävänpätkä uudestaan, jos ei ollut tarpeeksi rauhallista (aivan sama asia kuin häpeänurkkaus) "OTAPA PETTERI UUDESTAAN!!!!" karjutaan ja kaikki tuijottaa niin kuan kunnes "KÄVELY ONNISTUU!". Saatetaan myös pistää koko ryhmä odottamaan, kunnes tämä yksi "torvi" onnistuu käyttäytymään odotetulla tavalla.
- puhutaan rumasti lapsen perheestä, nauraen "Söittekö pizzaa tänä aamuna?" (tukevalle lapselle) "Sinä et sitten ota lisää ruokaa tänään."
- Tiuskitaan, äksyillään ja retuutetaan lapsia turhan kovakouraisesti (mustelmia, jne.)
Mitäs vielä? Toiset alan ammattilaiset jatkakoon.
Pitäisikö tämä tulkita niin, että haluaisit luopua mm. seuraavista asioista:
- lapset opetetaan maistamaan kaikenlaisia ruokia
- henkilökunta saa pitää TESsin mukaiset kahvitaukonsa
- sisällä juoksemisen kielto
Mietin myös, että oletko tiedostanut vaikkapa sen, ettei lapsi häpeä asioita samalla tavoin kuin aikuinen? Se, että muu ryhmä vaikkapa saa aikuisten puheista kuulla lapsen pissanneen housuunsa ei välttämättä ole tälle mikään häpeä.
Ei pitäisi tulkita noin. Miksi niin kuvittelet?
1. Erilaisten ruoka-aineiden maistattaminen ei tapahdu käskystä tai pakottamalla.
2. TESin mukaan henkilökunnalle kuuluu 10 min kahvitauko päivässä. Sen ehtii ja voi pitää, vaikka lapsia ei makuuta sängyssä.
3. Sisällä saa nykyään juosta päiväkodeissa, joissa ollaan huomattu, että haavereita ei satu jousten yhtään sen enempää. Toisekseen, juoksemisesta ei tule rangaista "kävelyttämällä". Nöyryyttäminen ei ole sopiva keino opettaa lasta. Pedagogisesti taitava työntekijä keksii muita keinoja opettaa sisällä kävelemistä, jos se on välttämätöntä eikä asiasta yställisesti muistuttaminen tehoa.
Viimeiseen kommenttiisi: Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle henkilökohtaisia rajoja. Se tapahtuu siten, että aikuinen auttaa niiden luomisessa, eikä revittele lapsen asioilla.
1. Vapaaehtoisuus on toki maistamisessa etusijalla, mutta joutuu siinä joskus pakkoakin käyttämään jotta se onnistuu käytännössä.
2. Kun yhdistetään kahvitauot, kirjalliset työt, askartelujen valmistelut, palaverit ym. ja varsinkin, jos siihen laitetaan vielä tavallista vilkkaampi lapsiryhmä lisämausteeksi (jonka vahtiminen ei välttämättä edes päiväunilla onnistu vain yksinäiseltä henkilöltä) niin ei niitä asioita vaan saa hoidettua ilman pitkää "pakkomakuutusta".
3. Sisällä juokseminen ei ole turvallista, koska tilat ovat ahtaat eikä juokseva lapsi pysty pysäyttämään itseään ajoissa, jos tielle tulee jotain yllättävää (kuten aukeava ovi tai toinen ihminen). On myös vaikea nähdä kävelemään määräämistä minään nöyryyttämisenä, ja siksi toisekseen se on opettavainen rangaistus (toisin kuin useimmat muut rangaistusvaihtoehdot) kun se on suorassa yhteydessä siihen mitä lapsi teki väärin.
1. Sinusta siis päiväkodissa uusien makujen (yam yam ;) ) maistattaminen on tärkeämpää kuin se, että ruokailun aikana on positiivinen ja hyvä ilmapiiri? Minä olen sitä mieltä, että jos houkuttelemalla, rohkaisemalla ja kannustamalla ei saa lasta ylittämään omia pelkojaan, niin ei niitä tarvitsekaan tuossa asiassa ylittää.
2. Sitten ne kirjalliset työt, askarteluvalmistelut yms. jätetään vain tekemättä. Lasten hyvinvointi ja asiallinen kohtelu on aina ensisijaista. Jos lapsiryhmä on tosiaan niin vilkas, että yksi aikuinen ei riitä valvomaan, niin sitten täytyy ryhmän koko pedagogiikkaa miettiä uudelleen, lopettaa se "vilkkautta hillitsevä makuuttaminen" ja "askartelut" ja laittaa lapset vaikka pelaamaan jalkapalloa.
3. Sääntö kävellä ei tietenkään ole mikään rangaistus (joskin aika hyödytön sääntö yleensä). Sen sijaan se, että lapset palautetaan esim. takaisin käytävän päähän uudelleen kävelemään se sama matka, jonka hän jo julki, on erittäin nöyryyttävää. Se on vähän sama asia kuin sinulle sanottaisiin teidän talon palaverissa, että vakavalla naamalla, että kävelepä sisällä uudestaan tuosta ovesta ja ota vähän kauniimpi hymy naamallesi. Täällä ollaan positiivisia. Ja muut siinä sitten odottaa, että palaveri pääsee alkamaan, sinä poistut ja tulet takaisin muiden katsellessa.
1. No se sitten johtaa siihen, että osa ei suostu maistamaan oikein mitään uutta.
2. Pitkä päiväuniaika ei ole epäasiallista kohtelua tai uhkaa lasten hyvinvointia.
3. Tuo ei ole toimiva vertaus, koska lapsi ei yksinkertaisesti koe sitä tuolla tavoin. Ylipäätään on vaarallista lähteä tuollaisten vertausten tielle, koska se johtaa aika äkkiä siihen, että lapsella on aikuisen oikeudet mutta lapsen velvollisuudet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1.Meidän ryhmässämme ei ole IKINÄ pakko maistaa. Toki kannustamme, kehumme, mallinnamme, voimme käyttää tarrataulua pakottamatta, kehottaa haistamaan ruokaa jos ei uskalla maistaa. Kai tiedät että lapselle kuuluu myös se leipä/jälkiruoka vaikka ei maistaisikaan pääruokaa? Se on lapsen OIKEUS. Usein tarjoan lapselle sitren 2 lasia maitoa ja 2 leioää jos ei maista ruokaa jottei jää nälkä kurnimaan. Näillä positiivisin keinoin, pakottamatta usea aluksi nirso lapsi on alkanut maistella eri ruokia kun on ollut siihen valmis. Ruokatraumoja ei ole tehty meidän ryhmässämme, päinvastoin.
2.Meillä 3-5-v.kuuntelevat levolla sadun ja sitten voi nousta ne ketkä eivät nuku/halua enää levätä.Tällä ajalla saamme hyvin 10 min kahvitauot vuoroteltua.Askartelut, vasut ja muut suunnittelu suunnittelemme erikseen työvuorolistaan merkityllä suunnitteluajalla.
3.Oletko tietoinen uusista liikuntasuosituksista lapsille? Sisällä pitäisi saada juosta (toki turvallisuus huomioiden, esim.ei ruokailutilanteessa tai kovin ahtaassa tilassa).
t.lto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- syömään tai maistamaan pakottamalla
- pakottamalla lasta istumaan sellaisen toisen lapsen vieressä joka kiusaa (fyysisesti)
- makuuttamalla isojakin lapsia jopa 2 tuntia sängyssä, jotta kahvitauot voi pitää (rangaistuksena olen nähnyt esimerkiksi kylmällä lattialla makuuttamisen, jos lapsi on äännellyt, kun uni ei tule)
- nauramalla lapsen ulkonäölle, "piilov*ttuilua*, "Mikä se tämä tässä on sinun päässä?" (pilkallisella äänensävyllä) ja naurua päälle, jne.
- pakottamalla ujoja lapsia esiintymään vaikka itkun kanssa
- kuuluttamalla ja kailottamalla erilaisia lasten herkkiä asioita käytävillä, toisten aikuisten ja lasten kuullen
- käskemällä lapsia kulkemaan tietty käytävänpätkä uudestaan, jos ei ollut tarpeeksi rauhallista (aivan sama asia kuin häpeänurkkaus) "OTAPA PETTERI UUDESTAAN!!!!" karjutaan ja kaikki tuijottaa niin kuan kunnes "KÄVELY ONNISTUU!". Saatetaan myös pistää koko ryhmä odottamaan, kunnes tämä yksi "torvi" onnistuu käyttäytymään odotetulla tavalla.
- puhutaan rumasti lapsen perheestä, nauraen "Söittekö pizzaa tänä aamuna?" (tukevalle lapselle) "Sinä et sitten ota lisää ruokaa tänään."
- Tiuskitaan, äksyillään ja retuutetaan lapsia turhan kovakouraisesti (mustelmia, jne.)
Mitäs vielä? Toiset alan ammattilaiset jatkakoon.
Pitäisikö tämä tulkita niin, että haluaisit luopua mm. seuraavista asioista:
- lapset opetetaan maistamaan kaikenlaisia ruokia
- henkilökunta saa pitää TESsin mukaiset kahvitaukonsa
- sisällä juoksemisen kielto
Mietin myös, että oletko tiedostanut vaikkapa sen, ettei lapsi häpeä asioita samalla tavoin kuin aikuinen? Se, että muu ryhmä vaikkapa saa aikuisten puheista kuulla lapsen pissanneen housuunsa ei välttämättä ole tälle mikään häpeä.
Ei pitäisi tulkita noin. Miksi niin kuvittelet?
1. Erilaisten ruoka-aineiden maistattaminen ei tapahdu käskystä tai pakottamalla.
2. TESin mukaan henkilökunnalle kuuluu 10 min kahvitauko päivässä. Sen ehtii ja voi pitää, vaikka lapsia ei makuuta sängyssä.
3. Sisällä saa nykyään juosta päiväkodeissa, joissa ollaan huomattu, että haavereita ei satu jousten yhtään sen enempää. Toisekseen, juoksemisesta ei tule rangaista "kävelyttämällä". Nöyryyttäminen ei ole sopiva keino opettaa lasta. Pedagogisesti taitava työntekijä keksii muita keinoja opettaa sisällä kävelemistä, jos se on välttämätöntä eikä asiasta yställisesti muistuttaminen tehoa.
Viimeiseen kommenttiisi: Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle henkilökohtaisia rajoja. Se tapahtuu siten, että aikuinen auttaa niiden luomisessa, eikä revittele lapsen asioilla.
1. Vapaaehtoisuus on toki maistamisessa etusijalla, mutta joutuu siinä joskus pakkoakin käyttämään jotta se onnistuu käytännössä.
2. Kun yhdistetään kahvitauot, kirjalliset työt, askartelujen valmistelut, palaverit ym. ja varsinkin, jos siihen laitetaan vielä tavallista vilkkaampi lapsiryhmä lisämausteeksi (jonka vahtiminen ei välttämättä edes päiväunilla onnistu vain yksinäiseltä henkilöltä) niin ei niitä asioita vaan saa hoidettua ilman pitkää "pakkomakuutusta".
3. Sisällä juokseminen ei ole turvallista, koska tilat ovat ahtaat eikä juokseva lapsi pysty pysäyttämään itseään ajoissa, jos tielle tulee jotain yllättävää (kuten aukeava ovi tai toinen ihminen). On myös vaikea nähdä kävelemään määräämistä minään nöyryyttämisenä, ja siksi toisekseen se on opettavainen rangaistus (toisin kuin useimmat muut rangaistusvaihtoehdot) kun se on suorassa yhteydessä siihen mitä lapsi teki väärin.
1. Sinusta siis päiväkodissa uusien makujen (yam yam ;) ) maistattaminen on tärkeämpää kuin se, että ruokailun aikana on positiivinen ja hyvä ilmapiiri? Minä olen sitä mieltä, että jos houkuttelemalla, rohkaisemalla ja kannustamalla ei saa lasta ylittämään omia pelkojaan, niin ei niitä tarvitsekaan tuossa asiassa ylittää.
2. Sitten ne kirjalliset työt, askarteluvalmistelut yms. jätetään vain tekemättä. Lasten hyvinvointi ja asiallinen kohtelu on aina ensisijaista. Jos lapsiryhmä on tosiaan niin vilkas, että yksi aikuinen ei riitä valvomaan, niin sitten täytyy ryhmän koko pedagogiikkaa miettiä uudelleen, lopettaa se "vilkkautta hillitsevä makuuttaminen" ja "askartelut" ja laittaa lapset vaikka pelaamaan jalkapalloa.
3. Sääntö kävellä ei tietenkään ole mikään rangaistus (joskin aika hyödytön sääntö yleensä). Sen sijaan se, että lapset palautetaan esim. takaisin käytävän päähän uudelleen kävelemään se sama matka, jonka hän jo julki, on erittäin nöyryyttävää. Se on vähän sama asia kuin sinulle sanottaisiin teidän talon palaverissa, että vakavalla naamalla, että kävelepä sisällä uudestaan tuosta ovesta ja ota vähän kauniimpi hymy naamallesi. Täällä ollaan positiivisia. Ja muut siinä sitten odottaa, että palaveri pääsee alkamaan, sinä poistut ja tulet takaisin muiden katsellessa.
1. No se sitten johtaa siihen, että osa ei suostu maistamaan oikein mitään uutta.
2. Pitkä päiväuniaika ei ole epäasiallista kohtelua tai uhkaa lasten hyvinvointia.
3. Tuo ei ole toimiva vertaus, koska lapsi ei yksinkertaisesti koe sitä tuolla tavoin. Ylipäätään on vaarallista lähteä tuollaisten vertausten tielle, koska se johtaa aika äkkiä siihen, että lapsella on aikuisen oikeudet mutta lapsen velvollisuudet...
1. Olen eri mieltä. Minäkin maistan uusia makuja, eikä kukaan minua pakota. Ei ne lapset sen kummempia siinä suhteessa ole ja suurin osa on äidinmaidosta päässyt eteenpäin, ihan ilman pakottamista.
2. Pitkä päiväuniaika ei ole, mutta paikoillaan makuuttaminen on.
3. Ööö.. en ymmärrä mistä puhut. Kyllä lapsella on ihan samanlainen oikeus tulla kohdelluksi asiallisesti kuin aikuisillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- syömään tai maistamaan pakottamalla
- pakottamalla lasta istumaan sellaisen toisen lapsen vieressä joka kiusaa (fyysisesti)
- makuuttamalla isojakin lapsia jopa 2 tuntia sängyssä, jotta kahvitauot voi pitää (rangaistuksena olen nähnyt esimerkiksi kylmällä lattialla makuuttamisen, jos lapsi on äännellyt, kun uni ei tule)
- nauramalla lapsen ulkonäölle, "piilov*ttuilua*, "Mikä se tämä tässä on sinun päässä?" (pilkallisella äänensävyllä) ja naurua päälle, jne.
- pakottamalla ujoja lapsia esiintymään vaikka itkun kanssa
- kuuluttamalla ja kailottamalla erilaisia lasten herkkiä asioita käytävillä, toisten aikuisten ja lasten kuullen
- käskemällä lapsia kulkemaan tietty käytävänpätkä uudestaan, jos ei ollut tarpeeksi rauhallista (aivan sama asia kuin häpeänurkkaus) "OTAPA PETTERI UUDESTAAN!!!!" karjutaan ja kaikki tuijottaa niin kuan kunnes "KÄVELY ONNISTUU!". Saatetaan myös pistää koko ryhmä odottamaan, kunnes tämä yksi "torvi" onnistuu käyttäytymään odotetulla tavalla.
- puhutaan rumasti lapsen perheestä, nauraen "Söittekö pizzaa tänä aamuna?" (tukevalle lapselle) "Sinä et sitten ota lisää ruokaa tänään."
- Tiuskitaan, äksyillään ja retuutetaan lapsia turhan kovakouraisesti (mustelmia, jne.)
Mitäs vielä? Toiset alan ammattilaiset jatkakoon.
Pitäisikö tämä tulkita niin, että haluaisit luopua mm. seuraavista asioista:
- lapset opetetaan maistamaan kaikenlaisia ruokia
- henkilökunta saa pitää TESsin mukaiset kahvitaukonsa
- sisällä juoksemisen kielto
Mietin myös, että oletko tiedostanut vaikkapa sen, ettei lapsi häpeä asioita samalla tavoin kuin aikuinen? Se, että muu ryhmä vaikkapa saa aikuisten puheista kuulla lapsen pissanneen housuunsa ei välttämättä ole tälle mikään häpeä.
Ei pitäisi tulkita noin. Miksi niin kuvittelet?
1. Erilaisten ruoka-aineiden maistattaminen ei tapahdu käskystä tai pakottamalla.
2. TESin mukaan henkilökunnalle kuuluu 10 min kahvitauko päivässä. Sen ehtii ja voi pitää, vaikka lapsia ei makuuta sängyssä.
3. Sisällä saa nykyään juosta päiväkodeissa, joissa ollaan huomattu, että haavereita ei satu jousten yhtään sen enempää. Toisekseen, juoksemisesta ei tule rangaista "kävelyttämällä". Nöyryyttäminen ei ole sopiva keino opettaa lasta. Pedagogisesti taitava työntekijä keksii muita keinoja opettaa sisällä kävelemistä, jos se on välttämätöntä eikä asiasta yställisesti muistuttaminen tehoa.
Viimeiseen kommenttiisi: Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle henkilökohtaisia rajoja. Se tapahtuu siten, että aikuinen auttaa niiden luomisessa, eikä revittele lapsen asioilla.
1. Vapaaehtoisuus on toki maistamisessa etusijalla, mutta joutuu siinä joskus pakkoakin käyttämään jotta se onnistuu käytännössä.
2. Kun yhdistetään kahvitauot, kirjalliset työt, askartelujen valmistelut, palaverit ym. ja varsinkin, jos siihen laitetaan vielä tavallista vilkkaampi lapsiryhmä lisämausteeksi (jonka vahtiminen ei välttämättä edes päiväunilla onnistu vain yksinäiseltä henkilöltä) niin ei niitä asioita vaan saa hoidettua ilman pitkää "pakkomakuutusta".
3. Sisällä juokseminen ei ole turvallista, koska tilat ovat ahtaat eikä juokseva lapsi pysty pysäyttämään itseään ajoissa, jos tielle tulee jotain yllättävää (kuten aukeava ovi tai toinen ihminen). On myös vaikea nähdä kävelemään määräämistä minään nöyryyttämisenä, ja siksi toisekseen se on opettavainen rangaistus (toisin kuin useimmat muut rangaistusvaihtoehdot) kun se on suorassa yhteydessä siihen mitä lapsi teki väärin.
1. Sinusta siis päiväkodissa uusien makujen (yam yam ;) ) maistattaminen on tärkeämpää kuin se, että ruokailun aikana on positiivinen ja hyvä ilmapiiri? Minä olen sitä mieltä, että jos houkuttelemalla, rohkaisemalla ja kannustamalla ei saa lasta ylittämään omia pelkojaan, niin ei niitä tarvitsekaan tuossa asiassa ylittää.
2. Sitten ne kirjalliset työt, askarteluvalmistelut yms. jätetään vain tekemättä. Lasten hyvinvointi ja asiallinen kohtelu on aina ensisijaista. Jos lapsiryhmä on tosiaan niin vilkas, että yksi aikuinen ei riitä valvomaan, niin sitten täytyy ryhmän koko pedagogiikkaa miettiä uudelleen, lopettaa se "vilkkautta hillitsevä makuuttaminen" ja "askartelut" ja laittaa lapset vaikka pelaamaan jalkapalloa.
3. Sääntö kävellä ei tietenkään ole mikään rangaistus (joskin aika hyödytön sääntö yleensä). Sen sijaan se, että lapset palautetaan esim. takaisin käytävän päähän uudelleen kävelemään se sama matka, jonka hän jo julki, on erittäin nöyryyttävää. Se on vähän sama asia kuin sinulle sanottaisiin teidän talon palaverissa, että vakavalla naamalla, että kävelepä sisällä uudestaan tuosta ovesta ja ota vähän kauniimpi hymy naamallesi. Täällä ollaan positiivisia. Ja muut siinä sitten odottaa, että palaveri pääsee alkamaan, sinä poistut ja tulet takaisin muiden katsellessa.
1. No se sitten johtaa siihen, että osa ei suostu maistamaan oikein mitään uutta.
2. Pitkä päiväuniaika ei ole epäasiallista kohtelua tai uhkaa lasten hyvinvointia.
3. Tuo ei ole toimiva vertaus, koska lapsi ei yksinkertaisesti koe sitä tuolla tavoin. Ylipäätään on vaarallista lähteä tuollaisten vertausten tielle, koska se johtaa aika äkkiä siihen, että lapsella on aikuisen oikeudet mutta lapsen velvollisuudet...
1. Mielestäsi siis tärkeintä on se, että lapsi maistaa kaikkea - keinolla millä hyvänsä? Lapset on mahdollista opettaa monipuolisiksi ruokailijoiksi ilman pakottamista, mutta se vaatiikin aikaa, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä lasta kohtaan, ja siihen eivät ilmeisesti kaikki kasvattajat kykene.
2. Ajattelepas asia näin: esimiehesi käskisi sinut 1-1,5 h ajaksi makaamaan paikallesi patjalle, vaikka olisit aivan virkeä. Pää käskettäisiin pitää tyynyssä ja silmät kiinni, kääntyily ja liikehteminen kiellettäisiin. Ajattele nyt uudestaan - onko lasten pakkomakuuttaminen epäasiallista kohtelua vai ei?
3. Oletko koskaan yrittänyt ajatella asioita lapsen näkökulmasta ja miettinyt, miltä lapsesta tuntuu missäkin tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käytit 5 vuotta siihen, minkä me muut teimme 3 vuodessa?
Ketkä "me muut"? Minä olen kasvatustieteen maisteri (lto) ja käytin opintoihini 5 vuotta.
Ei-ap
Suurin osa lastentarhaopettajista, sehän on 3-vuotinen varhaiskasvatuksen kandiohjelma. Toki voi jatkaa maisteriksi, mutta silloin on titteliltään KM ja todellakin turhan pienipalkkaisessa työssä ihan turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin moni asia minkä aikuinen kokisi hyvin nöyryyttäväksi tai asiattomaksi ei ole sitä lapselle. Siksi "ei niin toimittaisi aikuisenkaan kohdalla" ei sinällään ole pätevä argumentti pidättäytyä jostain tekemisestä lapsen kohdalla.
Jos ajatellaan vaikka päiväunia ylipäätään, niin olisi se aikuiselle asiatonta jos joutuisi pakotettuna sänkyyn ja käskettäisiin olla hiljaa ja paikallaan edes puoli tuntia..
Ei sun tuollaista tarvitse hiljaa kuunnella. Sen kun kommentoit takaisin, että sinä teet näin tai sinun näkemyksesi on se ja se ja käytöstapoja, kiitos. Pimppapäitä riittää. Ikävä kyllä monella alalla kunnioitus pitää "ansaita" ts. ottaa luulot pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käytit 5 vuotta siihen, minkä me muut teimme 3 vuodessa?
Ketkä "me muut"? Minä olen kasvatustieteen maisteri (lto) ja käytin opintoihini 5 vuotta.
Ei-ap
Suurin osa lastentarhaopettajista, sehän on 3-vuotinen varhaiskasvatuksen kandiohjelma. Toki voi jatkaa maisteriksi, mutta silloin on titteliltään KM ja todellakin turhan pienipalkkaisessa työssä ihan turhaan.
Juu, titteli voi olla lto KK tai lto KM.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin moni asia minkä aikuinen kokisi hyvin nöyryyttäväksi tai asiattomaksi ei ole sitä lapselle. Siksi "ei niin toimittaisi aikuisenkaan kohdalla" ei sinällään ole pätevä argumentti pidättäytyä jostain tekemisestä lapsen kohdalla.
Jos ajatellaan vaikka päiväunia ylipäätään, niin olisi se aikuiselle asiatonta jos joutuisi pakotettuna sänkyyn ja käskettäisiin olla hiljaa ja paikallaan edes puoli tuntia..
Mistä olet saanut sellaisen käsityksen, että aikuisia ja lapsia saisi kohdella eri tavoin? Miten voi edes ajatella noin, että jokin teko olisisi aikuiselle tehtynä nöyryyttävä, mutta lapselle ei? Tai että lapsi ei kokisi jotakin tekoa nöyryyttävänä, vaikka aikuinen tuntisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erittäin moni asia minkä aikuinen kokisi hyvin nöyryyttäväksi tai asiattomaksi ei ole sitä lapselle. Siksi "ei niin toimittaisi aikuisenkaan kohdalla" ei sinällään ole pätevä argumentti pidättäytyä jostain tekemisestä lapsen kohdalla.
Jos ajatellaan vaikka päiväunia ylipäätään, niin olisi se aikuiselle asiatonta jos joutuisi pakotettuna sänkyyn ja käskettäisiin olla hiljaa ja paikallaan edes puoli tuntia..
Oletko töissä päiväkodissa? Entä olisitko valmis sanomaan näin lapsen vanhemmille? Mitä uskot vanhempien vastaavan?
On totta, että lapsille on eri säännöt kuin aikuisille ja niin pitääkin olla, sillä he eivät ole vielä kykeneviä huolehtimaan itsestään ilman aikuisen harkintaa ja huolenpitoa. Kuitenkin on todella kammottavan kuuloista, että sanot etteivät lapset koe samoja asioita nöyryyttäviksi kuin aikuiset. En kykene keksimään tilannetta, missä olisi mielestäni oikein kohdella lasta tavalla, jonka aikuinen kokisi nöyryyttäväksi. Perustele näkemyksesi, kiitos.
Taas kerran todistettu että naisten paikka ei ole työelämässä. Sinne meni 5 vuotta yliopisto-opintoja veronmaksajien rahoilla aivan hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käytit 5 vuotta siihen, minkä me muut teimme 3 vuodessa?
Ketkä "me muut"? Minä olen kasvatustieteen maisteri (lto) ja käytin opintoihini 5 vuotta.
Ei-ap
Suurin osa lastentarhaopettajista, sehän on 3-vuotinen varhaiskasvatuksen kandiohjelma. Toki voi jatkaa maisteriksi, mutta silloin on titteliltään KM ja todellakin turhan pienipalkkaisessa työssä ihan turhaan.
Juu, titteli voi olla lto KK tai lto KM.
Yksikään tuntemani KM ei ota sitä LTO:ta siihen tueksi ja miksi ihmeessä ottaisikaan. Edes esiopetukseen pätevöitynyt ei korosta sitä alempaa tutkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin moni asia minkä aikuinen kokisi hyvin nöyryyttäväksi tai asiattomaksi ei ole sitä lapselle. Siksi "ei niin toimittaisi aikuisenkaan kohdalla" ei sinällään ole pätevä argumentti pidättäytyä jostain tekemisestä lapsen kohdalla.
Jos ajatellaan vaikka päiväunia ylipäätään, niin olisi se aikuiselle asiatonta jos joutuisi pakotettuna sänkyyn ja käskettäisiin olla hiljaa ja paikallaan edes puoli tuntia..
Oletko töissä päiväkodissa? Entä olisitko valmis sanomaan näin lapsen vanhemmille? Mitä uskot vanhempien vastaavan?
On totta, että lapsille on eri säännöt kuin aikuisille ja niin pitääkin olla, sillä he eivät ole vielä kykeneviä huolehtimaan itsestään ilman aikuisen harkintaa ja huolenpitoa. Kuitenkin on todella kammottavan kuuloista, että sanot etteivät lapset koe samoja asioita nöyryyttäviksi kuin aikuiset. En kykene keksimään tilannetta, missä olisi mielestäni oikein kohdella lasta tavalla, jonka aikuinen kokisi nöyryyttäväksi. Perustele näkemyksesi, kiitos.
Ylipäätään lähes koko toiminta päiväkodissa olisi aikuiselle hyvin nöyryyttävää jos hänet siihen pakotettaisiin. Lapset ovat erilaisia kuin aikuiset muutenkin kuin siltä osin, että he ymmärtävät asioita huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin moni asia minkä aikuinen kokisi hyvin nöyryyttäväksi tai asiattomaksi ei ole sitä lapselle. Siksi "ei niin toimittaisi aikuisenkaan kohdalla" ei sinällään ole pätevä argumentti pidättäytyä jostain tekemisestä lapsen kohdalla.
Jos ajatellaan vaikka päiväunia ylipäätään, niin olisi se aikuiselle asiatonta jos joutuisi pakotettuna sänkyyn ja käskettäisiin olla hiljaa ja paikallaan edes puoli tuntia..
Ethän sinä ole päiväkodissa töissä? Ethän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- syömään tai maistamaan pakottamalla
- pakottamalla lasta istumaan sellaisen toisen lapsen vieressä joka kiusaa (fyysisesti)
- makuuttamalla isojakin lapsia jopa 2 tuntia sängyssä, jotta kahvitauot voi pitää (rangaistuksena olen nähnyt esimerkiksi kylmällä lattialla makuuttamisen, jos lapsi on äännellyt, kun uni ei tule)
- nauramalla lapsen ulkonäölle, "piilov*ttuilua*, "Mikä se tämä tässä on sinun päässä?" (pilkallisella äänensävyllä) ja naurua päälle, jne.
- pakottamalla ujoja lapsia esiintymään vaikka itkun kanssa
- kuuluttamalla ja kailottamalla erilaisia lasten herkkiä asioita käytävillä, toisten aikuisten ja lasten kuullen
- käskemällä lapsia kulkemaan tietty käytävänpätkä uudestaan, jos ei ollut tarpeeksi rauhallista (aivan sama asia kuin häpeänurkkaus) "OTAPA PETTERI UUDESTAAN!!!!" karjutaan ja kaikki tuijottaa niin kuan kunnes "KÄVELY ONNISTUU!". Saatetaan myös pistää koko ryhmä odottamaan, kunnes tämä yksi "torvi" onnistuu käyttäytymään odotetulla tavalla.
- puhutaan rumasti lapsen perheestä, nauraen "Söittekö pizzaa tänä aamuna?" (tukevalle lapselle) "Sinä et sitten ota lisää ruokaa tänään."
- Tiuskitaan, äksyillään ja retuutetaan lapsia turhan kovakouraisesti (mustelmia, jne.)
Mitäs vielä? Toiset alan ammattilaiset jatkakoon.
Pitäisikö tämä tulkita niin, että haluaisit luopua mm. seuraavista asioista:
- lapset opetetaan maistamaan kaikenlaisia ruokia
- henkilökunta saa pitää TESsin mukaiset kahvitaukonsa
- sisällä juoksemisen kielto
Mietin myös, että oletko tiedostanut vaikkapa sen, ettei lapsi häpeä asioita samalla tavoin kuin aikuinen? Se, että muu ryhmä vaikkapa saa aikuisten puheista kuulla lapsen pissanneen housuunsa ei välttämättä ole tälle mikään häpeä.
Ei pitäisi tulkita noin. Miksi niin kuvittelet?
1. Erilaisten ruoka-aineiden maistattaminen ei tapahdu käskystä tai pakottamalla.
2. TESin mukaan henkilökunnalle kuuluu 10 min kahvitauko päivässä. Sen ehtii ja voi pitää, vaikka lapsia ei makuuta sängyssä.
3. Sisällä saa nykyään juosta päiväkodeissa, joissa ollaan huomattu, että haavereita ei satu jousten yhtään sen enempää. Toisekseen, juoksemisesta ei tule rangaista "kävelyttämällä". Nöyryyttäminen ei ole sopiva keino opettaa lasta. Pedagogisesti taitava työntekijä keksii muita keinoja opettaa sisällä kävelemistä, jos se on välttämätöntä eikä asiasta yställisesti muistuttaminen tehoa.
Viimeiseen kommenttiisi: Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle henkilökohtaisia rajoja. Se tapahtuu siten, että aikuinen auttaa niiden luomisessa, eikä revittele lapsen asioilla.
1. Vapaaehtoisuus on toki maistamisessa etusijalla, mutta joutuu siinä joskus pakkoakin käyttämään jotta se onnistuu käytännössä.
2. Kun yhdistetään kahvitauot, kirjalliset työt, askartelujen valmistelut, palaverit ym. ja varsinkin, jos siihen laitetaan vielä tavallista vilkkaampi lapsiryhmä lisämausteeksi (jonka vahtiminen ei välttämättä edes päiväunilla onnistu vain yksinäiseltä henkilöltä) niin ei niitä asioita vaan saa hoidettua ilman pitkää "pakkomakuutusta".
3. Sisällä juokseminen ei ole turvallista, koska tilat ovat ahtaat eikä juokseva lapsi pysty pysäyttämään itseään ajoissa, jos tielle tulee jotain yllättävää (kuten aukeava ovi tai toinen ihminen). On myös vaikea nähdä kävelemään määräämistä minään nöyryyttämisenä, ja siksi toisekseen se on opettavainen rangaistus (toisin kuin useimmat muut rangaistusvaihtoehdot) kun se on suorassa yhteydessä siihen mitä lapsi teki väärin.
Jos olet päiväkodissa töissä, niin katso peiliin, hengitä syvään ja mieti, pitäisikö vaihtaa alaa. Juuri sun kaltaisten hoitajien takia mun ja monen muunkin päiväkotiaika oli p**seestä. Ja ei, en unohda sitä ikinä. Eikä ne lapset joita sä tällä hetkellä hoida, nekään ei unohda. Mietipä sitä vaikka ensi yönä.
Ei pitäisi tulkita noin. Miksi niin kuvittelet?
1. Erilaisten ruoka-aineiden maistattaminen ei tapahdu käskystä tai pakottamalla.
2. TESin mukaan henkilökunnalle kuuluu 10 min kahvitauko päivässä. Sen ehtii ja voi pitää, vaikka lapsia ei makuuta sängyssä.
3. Sisällä saa nykyään juosta päiväkodeissa, joissa ollaan huomattu, että haavereita ei satu jousten yhtään sen enempää. Toisekseen, juoksemisesta ei tule rangaista "kävelyttämällä". Nöyryyttäminen ei ole sopiva keino opettaa lasta. Pedagogisesti taitava työntekijä keksii muita keinoja opettaa sisällä kävelemistä, jos se on välttämätöntä eikä asiasta yställisesti muistuttaminen tehoa.
Viimeiseen kommenttiisi: Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle henkilökohtaisia rajoja. Se tapahtuu siten, että aikuinen auttaa niiden luomisessa, eikä revittele lapsen asioilla.