Mikä ihme siinä on, ettei suoraan

eli siis jos mä saan viestin niin vastaan mahdollisimman pian mut välillä omiin viesteihin ei saa toiselta mitään vastausta. Muutenkin tuntuu et tosiaan on itse se joka aina ottaa yhteyttä tuttuihin päin muuten saisi olla ihan rauhassa :-(

minä olen ruvennut nyt tekemään niin, että laitan ystävättärille yhteisviestin, jossa kerron kuulumisiani ja kyselen sitten (osoitan mielenkiintoa, toim. huom.) vähän jokaiselta jotain henkilökohtaisestikin. Sitten vastausviestejä saa noin parilta ystävältä, loput ei inahda mitään. Tai saattavat inahtaa sitten parin kun päästä, mikä tietysti on ihan hyvä, että edes inahtavat. Mutta onko teillä siis yleensä niin kiire arjessanne, ettette ehdi paria riviä raapia kyselevälle ystävälle? Puhumattakaan nyt siis sellaisesta tilanteesta, että tiedustelet jotakin akuuttia molempia koskevaa asiaa, johon ei (jopa useista, kamoon!) kyselyistä huolimatta saa vastausta.

Tosi hankalaa yrittää keksiä jonkin ytimekkään tiivistelmän siihen mitättömän pieneen tekstariin.



Suoraan kysymykseen toki vastaan aina.

tilanteessa ottaisin sen tekstarinkin! Sähkistä nyt yleensä käytetään, kun soitteluhan nyt sitten on taas ihan oma ongelmansa, vaikka Skype ja kaikki on keksittykin. Minä päättelen kohta, että se vastapuoli on joko hautautunut mainospostin alle tai sitten sitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta pätkän vertaa.



Ap