KULTAINEN 60-LUKU JA VIIKKO 16

Pojat nukkuvat niin koitan nyt tässä makkarakeiton tekemisen lomassa vähän kertomusta kirjoittaa.



Eli menin silloin tiistaina 11.4 sovitusti Kättärille taas sinne käyrälle. Mies ja poitsu olivat mukana ja tarkoitus oli suunnata sen jälkeen kauppaan. Olin aika pitkään käyrällä ja just siinä loppuvaiheessa siinä tuli sydänääniin jokin notkahdus. Mahdollisesti se saattoi olla jokin rekisteröintivirhe, mutta lääkäri ei sitä varmaksi voinut sanoa. Hetken hän siinä pohti ja sitten ilmoitti, etät olis parempi jos jäisinkin samantein sisälle ja aloitettaisiin tablettikäynnistys iltapäivällä. Lähetin miehen ja pojan kotiin ja menin uudelleen käyrälle. Ei mennyt kuin hetki kun lääkäri tuli ja halusi tehdä sisätutkimuksen. Sen tehtyään hän vain tuumasi, että lähdeppä samantein synnytyssaliin niin puhkaistaan kalvot. Siinä tuli sitten hieman hoppu soitella miehelle ja muille läheisille, että se onkin menoa nyt.



Kahden maissa puhkaistiin kalvot. Vauvan pää oli vielä niin ylhäällä, että en saanut nousta seisomaan ettei napanuora luiskahda ulos eli makuuhommiksi sitten meni tuo aloitus. Edellisessä synnytyksessä mulle oli tosi vaikee saada epiduraalia ja nyt anestesialääkäri lupasi tulla sen katetrin jo valmiiksi laittamaan. Kun se oli viiden maissa laitettu, aloitettiin oksitosiinitippa jotta saatais suppareita aikaseks kun ei muuten ollut mitään tapahtunut. Toiseen käteen meni 100ml sokeriliuosta ja se oksitosiini toiseen käteen. Olipa siinä sitten kiva makoilla kun ei edes vessaan saanu mennä ja oli pakko tehdä alusastialle. Lapsivettäkin lorahteli ihan tasaisin väliajoin. Ja pissatti niin maan hiivatin usein kun molempiin käteen nestettä lorotettiin.



Ei alkanut sitten supparit oksitosiinitipankaan avulla ja niin siinä sitten kävi, että edelleen makoiltiin ja tippa suljettiin yöksi. Mies lähetettiin kotiin nukkumaan ja mä koitin nukkua synnytyssalissa joka oli melko vaikeeta. Tunnin välein vessahätä ja edelleen ylösnousukielto. Oli kuulkaa pitkä yö ja aina katselin monitorista kun uusia synnyttäjiä näytti olevan käyrällä (kaikkien salien käyrät näkyvät joka huoneessa) ja ties kuinka monta synnytystä oli senkin yön aikana.



Aamulla ysin maissa oli kierto ja sisätutkimuksessa todettiin että oli avautunut sentin lisää eli oltiin neljässä sentissä. Sitten vaan tippa auki ja sain jopa onneksi luvan nousta ylös. Ei mennyt kun kymmenen minuttiia kun säännölliset supparit alkoivat, joskin ne olivat vielä ihan tehottomia eikä olleet kipeämpiä kuin menkkakivut. Puolen päivän maissa oli jo tuskaiset olot, mutta edelleenkin edistystä tapahtui melko hitaasti. Hetken päästä kivut yltyivät ja oksentelin kaiken kun oli niin paha olla. Yhdeltä vihdoin sain epiduraalin siihen edellisenä päivänä laitettuun katetriin. Siitä alkoi sitten autuus ja hetken päästä en enää tuntenut kipua lainkaan. Tippaa vielä kovennettiin ja sitten jossain vaiheessa alkoi sellaista kevyttä painetta tuntua. Puoli kolmen maissa tehtiin sisätutkimus ja olin täysin auki. Oli lupa ponnistaa sitten kun tuntuisi siltä. Hetken keräsin voimia ja kun aloin ponnistamaan niin täysin rauhallisesti ja kivuttomasti kolmessa minuutissa ponnistin pikkumiehemme ulos.



Fiilis oli aivan mahtava. Ensimmäistä kertaa voin sanoa synnyttäneeni ilman kipua. Pari tuntia oli kyllä yhtä helvettiä, mutta loppuvaihe oli aivan ihanaa. Voisin siis mennä vaikka joka vuosi synnyttämään jos se menis aina samalla lailla. Nyt sattui vaan just oikeaan saumaan se epiduraali joten hyvä niin.



Siinä tuo kertomus lyhykäisyydessään... Nyt kipaisen keittopuuhiin ja palaan jatkamaan kirjoittelua kohta. Tähän en uskalla enää jatkaa ettei lennä teksti bittiavaruuteen kun liikaa kirjoittelee.



T. Vaahtis

Heissan!



Mukava lukea tuota Vaahtiksen synnärikertomusta, ai että kun toivoo että itselle kävisi synnytyksen suhteen yhtä hyvä tuuri. Mutta taitaa olla turha toivoa näin esikoisen kanssa.



Minä olen koko aamupäivän juossut rästiin jääneitä asioita hoitamassa,nyt kun viimeinen tentti sitten ohi niin voi pikkuhiljaa alkaa keksittyä oikeasti muihin hommiin,tosin vielä yksi 15sivuinen essee pitäisi kirjoitella,mutta se tentin rinnalla helppo juttu.



Eilen illalla käytiin miehen kanssa lyhyellä " hiipimis" lenkillä ja siellä alkoi niin armottomasti supistella, että ajattelin että vauva syntyy just,tuntui ettei supistukset sitten loppuillasta laukea ollenkaan..no aamulla olo kuitenkin ihan hyvä.

Kävin sitten myös aamulla neuvolassa,kun pitää tuota pissaa ja verenpainetta mitata joka viikko- ja voi rähmät!!!!! Kun vähensivät kuukausi sitten verenpainelääkettä matalien paineiden ja sykkeen vuoksi, niin paineet sitten pikkuhiljaa hiissautuneet ylöspäin ja nyt jo sillä tasolla, että kohta aletaan puhua ennakoivista raskausmyrkytys oireista, voi rähmä!!!!minä hiukan silloin kapinoin sitä lääkkeen laskua, mutta eipä sitä lääkäreiden kanssa voi lähteä asioista kinaamaan:/// Nyt sitten saan juosta terkkarin verenpaineen itsemittauspisteessä päivittäin,kun omaa mittaria ei ole...ja sehän se vasta verenpainetta nostaakin!!!



No onneksi kohta ystävätär tulossa kylään niin saan hiukan harmia purettua hänelle myös...



Tuah rv 30+2

Helou ja torstaita!

Täältä tulee romaanimuotoista ajatuksenvirtaa, lukekaa, jos jaksatte.....



Kiitos Vaahtikselle synnäriraportista ja muille tasapuolisesti moikkamoikkaa!



Täällä laiskottaa!!!

Olen yksin kotona, pojat hoidossa ja mies töissä ja mitään en ole saanut aikaan ja kello on jo kaksi! Mahtavaa! Osaan laiskotella!!

Tai olen etsinyt netistä pojille käytettyjä pyöriä ja lukennut puutarhalehtiä ja nettaillut siellä sun täällä...



Jymy ja Bonita - se on(kohan) teistä jompikumpi seuraava, ehkäpä jo tänään on Jymyllä lähtö... koskaan ei voi tietää : - ))



Meilläkin ollaan siis täysi-aikaisia, eli 39.viikko menossa. Missään ei tunnu eikä mitään kuulu, että mikäs tässä. Paitsi välillä niitä puukoniskuja niveliin. Tiistaina olin neuvolassa, mulla taas paino ei nouse, mutta tuskimpa tuo haittaa kun edellisistä synnytyksistä on tosiaan tuota ylimääräistä jäänyt melkein se 10kg. Terkka oli vähäsen sitä mieltä, että vauva olisi laskeutunut, mutta ei voinut olla varma. Mitään painon tunnetta tahi kookospalloa en kyllä tunne. Sykkeet 140 tienoolla ja taitaa tila käydä vauvalla vähiin sillä se hirmuinen mylläys ja kylkiin monottaminen on vähentynyt. Mikä on tylsää, sillä välillä tulee niitä ärsyttäviä " milloinsenytviimeksiliikkuikaan, liikkuikose" feeliksiä ja sitten pitää syödä suklaata ja tsekata makuullaan, jotta tuleeko niitä liikkeitä...



rautaa piti alkaa taas syömään, oli laskenut 120:n ja alemmas ei kuulemma tarvitse pudota.



Joo suklaata vain tästä syystä... heh heh



Sokerirasituksesta - mulle siis tehtiin testit jo aikoja sitten, koska edellinen lapsi oli suuri (4300g) ja se mikälie dpi? rasvaprossani on keskiarvoa suurempi. Eli mielestäni olen hieman keskiarvoa paksumpi, mutta en hurjasti. No yksi niistä arvoista oli karvan verran kohollaan, joten mulle suositeltiin diettaamista. Mullakin pissa oli ja on ollut kokoajan sokruista puhdas. MUtta diettiä siis varmuuden varalta ja vauvan syntymänjälkeisen voinnin takaamiseksi. Eli joku jo kirjoitti, että jos äidillä on taipumusta siihen, että verensokeri heittelee kovasti voi vauvalla olla sama onkelma syntymän jälkeen ja sitten hän voi vähän huonommin kuin tasasokerisempi vauva. No, ensin pidin tiukkaa diettiä, mutta sitten se siitä on lipsahtanut kyllä pullan ja suklaan syöntiin takaisin. Ja arvot ovat olleet mittauksissa ihan hyvät, että jostakin syystä siinä rasituksessa yksi arvo heitti punaiselle.



No olen silti yrittänyt syödä niin vähän kuin mahdollista valkoisia hiilareita ja vaihtanut mehukeitot sokerittomaan kuten myös jukurtit, leivän rukiiseksi ja niin edelleen. Ja tärkeää on, ettei syömätauot veny niin pitkäksi, jotta verensokeri painuu alas ja sitten kun syö tulee huimat nousut. Näillä on pärjätty ja koska painoakaan ei ole tullut liikaa lisää en ole asiasta sen enempää huolehtinut. Toki ensi viikolla joudun/pääsen toiseen ylimääräiseen ultraan ja syntymätapa-arvioon, jotta selviää, onko tämä tyyppi pusattavissa alakautta.



Jotta ÄitiMiia, eiköhän sullakin homma mene ihan ookoo ja varmuuden varalta sokrujasi syynätään! Sitäpaitsi, painoarvot ovat arvioita!



Mulla on kyllä hyvät merkit ilmoilla! Tiistaina oli p a k k o pestä ikkunat (klassinen synnytyksenlähenemisoire) tosin vain ulkopuolelta ja alakerrasta. Talvivaatteita olen myös pessyt ja muutenkin huhkinut. Eilen pääsin tuulettumaan ja kävin kampaajalla laittamassa tukan kuntoon. Seuraavan kerran sinne pääsee vissiin... abaut puolen vuoden päästä? Muistin myös ostaa miehelle makeet kengät hääpäivälahjukseksi, sillä viime vuonna UNOHDIN (nii-in, minäkin kysyn, miksi? miten ihmeessä? ) ensimmäisen hääpäivämme ja tästä syystä kuulemma miehen ei tarvitse kymmeneen vuoteen muistaa hääpäivää ja toinen kymmenen vuotta menee niin, että riittää kun muistaa, mutta mitään lahjuksia ei tarvitse ostaa. Ja minulla ei ole mahdollisuuksia nalkuttaa asiasta. No pakko kai se on näihin ehtoihin suostua, kun tuli tehtyä tuo kardinaalimunaus vuosi sitten....



Pääsiäinen meni... meillä oli poikien 4v synttärit ja minä olen sellainen juhlastressaaja, että tiistaina oli koko porukka " krapulassa" - lapset sokerihumalan ja riehumisen vuoksi ja minä puunaamisen ja laittamisen vuoksi. Ja vieraita ei ollut kuin kaverini kaksosineen ja veli vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Mitäköhän sitten, kun on syytä alkaa järkätä " oikeita" lastenjuhlia kymmenine pikku vieraineen ja satoine desibeleineen....



vielä yksi kommentti, joka varmaankin paljastaa vain ikävästi sen, miten kummallisia tyyppejä me olemme - liittyen isovanhempiin.... olen itse aina ollut huono pitämään yhteyttä äitiini, siis niin, että soittelu kerran viikossa tuntuu paljolta... ja mies on omien vanhempiensa kanssa samaa sortimenttia. no - nyt kävi niin, että jemmasimme tosi pitkään tätä vauva-uutista, ihan varmuuden varalta ja työkuvioideni vuoksi. Noo.... lisäksi miehen veli vaimoineen sai tuossa vuoden aluksi vauvan ja heidän ensimmäisenään se oli tietenkin iso juttu. Niimpä ei missään vaiheessa tuntunut " oikealta" keulia mukaan kisaan kun he kertoivat odotuksesta jotta " btw meille tulee kanssa keväällä neljäs" , jotekinkin tuntui, että se olisi heidän uutistaan jotenkin " vähentänyt" . Joten kävi niin, että mies ei ollut vielä vuoden alussakaan saanut kerrottua vanhemmilleen, että meillä ollaan taas paksuna. Olivat meillä loppiaisena kylässä koko porukka ja mulla tiukka äitiysfarkkumekko päällä ja maha selvä pömpötys. Mutta kukaan ei kysele mitään, eikä mekään saada sanotuksi tosiaan siihen odotuskeskusteluun omia uutisiamme... siitä tuli jo meille sellainen vitsi, että soitetaan sitten laitokselta, jotta poika tuli!



kumma kyllä ( :-D ) miehen vanhemmat ja sisarukset eivät ottaneet asiaa yhtään vitsin kannalta kun olivat jostain joku aika sitten kautta rantain saaneet kuulla, että meille tulee vauva... loukkaantuivat mokomat. Siinä sai selitellä, että kun omasta mielestä tässä nyt ei ollut mitään uutisoitavaa, että se vaan jotekin jäi tekemättä.... että meillä on saanut kyllä olla raskaana ihan omissa rauhoissa ja oloissa!

Mutta nyt lähden tekemään jotakin järkevää tämän nettihäiriköinnin sijaan ja lähetän virtuaalisupistuksia niitä halajaville



mirjami, jotakuinkin 38 ja risat

Kiitos Vaahtikselle synnytyskertomuksesta :o) Ihan miellyttävältä kokemukselta kuulosti kaiken kaikkiaan.



Toivottavasti Äitimiian sokerihuolet olis kuitenkin turhia... Nuo kokoarviot ovat tosiaan arvioita ja mulla ne on AINA heittäneet hurjasti! Poikamme piti olla kaksi viikkoa ennen syntymää 1,6kg, mutta oli syntessään vajaa 1,3kg. Tytöistä arvioitiin 2,5kg ja olivat lähemmäs 4kg molemmat...



Ja toivottavasti Tuahin verenpaineet saataisiin kohdalleen ilman raskausmyrykytysuhkaa!



Jymyn tilanne kuulostaa jännittävältä :o) Pidetään peukkuja, että nyt olis tosi kyseessä! Saas nähdä, kuka onkaan seuraava vauvauutisten kertoja!!



Meidän piti mennä tänään kaverin luo kylään, mutta mokoma ilmoittikin lähtevänsä Jorviin synnyttämään ;o) Hänellä oli la vappuna, joten ei tuo nyt tietysti suuri yllätys ollut. Nyt sitten odotellaan sieltä vauvauutisia!



Ja Jymylle: KYLLÄ paino_voi_nousta_kilon_viikossa... Nimimerkillä kokemusta on jo viidennestä raskaudesta :o) Sillä mulla viikoilla 18-20 paino nousi yhteensä 4kg ja nyt TAAS viime viikkoina on tullut reilu kilo lisää viikossa!!! Sormukset mahtuu hyvin sormiin eikä turvotusta ole muutenkaan, kaikki on tuossa lantion seudulla ja ihan silkkaa läskiä... Onneksi mä lihon aina vain raskausaikana, joten se sitten sulaa nätisti pois aina raskautta seuraavan vuoden aikana. Nyt siis kotivaaka näyttää 11kg:n lisäystä lähtöpainoon... Ja tiedossa on, että sama tahti jatkuu loppuun saakka...Kohta olen samoissa painoissa miehen kanssa. Mutta tosiaan loppuviikoinahan kyllä tulee ihan nestettäkin ja painonnousu voi selittyä vain silläkin.



Lähetelkäähän te kaikki pieniviikkoiset nuo supparinne noille loppupään menijöille, jotta saadaan taas vauvauutisia!



Tinka + Nuppu rv 27+5

Mitäköhän sille Äitimiialle tänään kuuluu? Uutisia oottelemme!



Ja tosiaan, kiitos Vaahtikselle synnäristoorista! Vaikka yölliset alusastiat ja muut oli varmaan ällö kokemus, loppu oli kuitenkin ihana! Ite toivon just tota, että ponnistamisvaiheeseen sais jotain kivunlievitystä. Ilman mitään se oli ainakin viimeks ihan en-sano-mitä.



Mä siivosin tänään ton varaston tosta. Uskomatonta, että siellä voi taas seistä ja ottaa jopa pari askelta! Kaupungissa piipahdin syömässä lounasta (paikallisessa Sokoksessa on aika hyvä kotiruokalounas kohtuuhintaan) ja marketissa ostamassa safkaa perheelle.



Vessassa juokseminen jatkuu, suppareista ei tietookaan. Mä olen jo ihan saletti, että te kaikki muut, raskausviikkojen määrästä riippumatta, käytte hakemassa nyyttinne ennen mua! Mitenkähän vaan meikäläisen joulusiivouskin tällä mahalla sujunee?

t. kypsynyt Bonita

Älä nyt Bonita mitään jouluja mieti, etköhän sä jo vappuna heittele serpentiinejä pikkuinen kainalossa.



Vaahtiksella oli mielenkiintoinen synnytysstoori, miten ne onkin niin kiinnostavia, kun itsellä on vielä edessäpäin.

Tuosta epiduraalista sanoisin, kun kolmeen synnytykseen olen sen saanut, niin siinä on tärkeä juuri se ajoitus. Mä en varmaan kahteen synnytykseen olis tarvinnu, mut hiivatti kun siinä vaiheessa ei tiennyt kauanko vielä joutuu kärvistelemään. Niin siis se ei varmaan kerinnyt vaikuttaa enää, kun aloin melkein heti saatuani sen ponnistaa. No mun mielestä ponnistusvaihe ei ole ollut kovin kivulias ja viimeisin synnytys sujui ihan ilokaasun voimalla ja toivon että tämä seuraava olis samanlainen. Kun isäntäkin oli sitä mieltä, että hänkin olisi siitä suoriutunut. (Näkis vaan)



Mulla on nyt kuulkaa sellainen hytinä et Jymy on päässyt tositoimiin.

Lupasivat sääukotkin onneksi viikonlopulle parempaa ilmaa, että on sitten mukavampi pienen kanssa.

Täällä nimittäin tänään on taas saatu vettä ja räntää. Minä kuitenkin urheasti puutarhahommia tein, eli kalkkia viskelin pitkin pihaa.



Mä en tajuu mikä näitä meidän nuorimpia vaivaa, kun minä tulen koneelle, niin ne viskelee vaatteet päältään ja nyt toinentunki syliin istumaan ja toinen huitelee ties missä. Täytynee ryhtyä toimenpiteisiin.



Tsemppiä kaikille, Meriaani rv 27+4

että sokeriarvot olivat kunnossa, että ei se koko niistä johdu.



Nyt painun nukkumaan.



äitimiia rv 33+5

Voi että mullakin oli sellaiset tutinat, että viime yönä se syntyy. Illalla hinasin sairaalakassin ja froteepyyhkeen eteisen tuolille. Ja siel ne vieläkin odottaa aikaa parempaa.... Aaltomaisuudesta ei enää tietoakaan. Musta tuntuu myös, että tämä tyypp ei synny ikinä. En kyllä usko, jos joku nyt rupeaa selittämään, että kyllä ne kaikki ennemmin tai myöhemmin! ;-D



Vielä siitä läskijutusta. Jos 20kg tulee painoa lisää raskauden aikana, niin onhan siinä kilokaupalla myös laardiosastoa. Mutta oon ihan vakuuttunut, että se tavara kertyy pikku hiljaa muun ohessa. Jos nimittäin meinaa viikossa saada aikaiseksi kilon läskiä, niin pitäisi saada 9000kcal ylimääräistä samana aikana. Ainakin multa sellainen satsi olis varsinainen akrobaattitemppu, kun närästää jokaikinen suupala ja sisuskalut on ihan lytyssä.



Kahdella ekalla kerralla en tainnut varsinaisesti läskistyä yhtään, mutta viimeksi ja nyt on kyllä tullut pehmustettakin ihan riittävästi. Vaikka en oo mitenkään erikoisesti lisännyt tai epäterveellistänyt syömistä. Ihmiskroppa on vaan aika taitava ottamaan energiat talteen mahdollista myöhempää tarvetta varten. - - - Sen verran otan sanojani takaisin, että voihan joku kyetä vetelemään sen tarvittavan 9000 ekstrakaloria, mutta ei se painonnousu sitten varmaan ihan yllättämään pääse....



Hyvä juttu se, että Äitimiian sokerit on kunnossa. Ja hei, onnea nyt jo tuhat kiloa; ylihuomenna sulle tulee 34 viikkoa täyteen, hieno suoritus!!! :-D



Painoarvioista. Ne voi tosiaan heitellä ihan käsittämättömästi, vaikka touhu on olevinaan tosi tarkkaa ja tieteellistä. Just toissapäivänä kävi kaveri kylässä, jonka kohta 2-vuotiaan tytön synnytystä edeltävä samana päivänä annettu painoarvio oli 3500g ja tosiasiaksi paljastui sitten 4200g. Mulla taas on aina arvioitu vähän yläkanttiin.



Se niissä arvioissa myös ihmetyttää, kun hyvin varhaisilla viikoilla (esim np-ultrassa) tehdään millimetrimittauksia, ja sitten korjataan laskettua aikaa niiden mukaan. Meidän kolmosen kanssa tehtiin viikolla 14 mittaus, jonka perusteella l.a.:ta aikaistettiin peräti 10 vuorokaudella! Eikä siinä auttanut mitkään mun änkytykset, että moinen ei oo todellakaan mahdollista (tiesin meidän olemattomien aktiviteettien päivämäärät ihan täsmälleen...). Synnytyksen jälkeen kyllä kaikki pystyi näkemään, että ei tuokaan poju mikään täysiaikainen ollut vaan pari kolme viikkoa ennenaikainen.



Tämän romaanin lopuksi kiitos Vaahtikselle synnytyskertomuksesta ja muillekin ihanille aktiivisille kirjoittajattarille kiinnostavista viesteistä. On niin mukava tulla koneelle, kun löytyy paljon luettavaa! :))



Tsemppiä kaikille,

t. Jymy 38+6

No täällähän se Jymy vielä...ukko jätti tänään koneen kotiin, niin piti heti tulla katsomaan, että kuuluuko mitään. Onhan tuo jo aika lupaavaa, nuo aaltomaiset supparit kuitenkin.



Mä olen nukkunut vain muutaman tunnin viime yönä, kun se ykätauti on sitten iskenyt pariin tenavaan. 1,5-vuotiaalta meni onneks eilisen aikana jo ohi, mutta 3 vuotias ykäili koko yön ja nyt vielä aamulla.

Kangassohvaa on tullut hinkattua erinäisillä pesuaineilla, että jos jollakin on jotain vinkkiä kuinka oksennuksenhajun saa pois, niin kiitos!



Joo, ehkä palailen noihin aamutoimiin niin kauan kuin virtaa riittää.

Koittaakaahan ottaa rauhallisesti, huomenna saadaan nauttia auringonpaisteesta.

Meriaani rv 27+5

Heips!



Eipä ole oksennushajuille mitään vinkkiä. Meillä ei ole onneksi pitkään aikaan voitu pahoin muualle kuin pyttyyn, joten ei ole jäänyt noita kikkoja mieleen. Siinä taudissa ikävää on juuri se haju joka jää leijumaan ja houkuttelee helposti uutta settiä kehiin.



Meillä on kans tuo edellinen vauva ollut " yliaikainen" neuvolan mielestä. Syntyi 41+1, mutta itse kyllä tiedän, ettei ollut yliaikainen, tai siis eihän ne vielä tuossa vaiheessa ole yliaikaisia, mutta tiedätte kyllä, mitä tarkoitan... Harmi vain, etten laittanut mihinkään ylös sitä hedelmöittymispäivää, en siis osaa sanoa, että millä viikoilla hän syntyi. Raskaustestikään ei reagoinut ihan alussa, joten arvioi ei ollut mielestäni kohdallaan.



Toivottavasti Äitimiia saa lisää tietoa lääkäreiltä vauvan kokoa koskien. Hyvä juttu kuitenkin, ettei niitä hälyttäviä sokeriarvoja sitten löytynytkään. Ehkäpä kyseessä on sittenkin vain jokin laskuvirhe? Jokin selitys varmasti löytyy, eipä ruveta turhaan huolestumaan...



Lähden tästä nappaamaan jotain suuhuni, jotta jaksan kipaista kaupungille. Jotain asiaa minulla oli sinne olevinaan.



Kevis 34+4

Voi Jymy, luulin jo, että olisit eilen päässyt eroon meistä ;o) (=odotuspuolesta)



Meriaanin lapsille paranemissäteitä, ei paljon kadehdita teidän sairastelunne. Koko perheen kiertävä vatsatauti on mun painajaiseni!!



Hienoja uutisia äitimiian sokereista!!



Ja Jymylle vileä laardeista ;o) Kun tulee 22kg 24 viikossa, niin mun mielestäni sitä tulee lähes 1000kg/viikko, välillä vähän vähemmän ja välillä huimasti enemmän, ainakin tällä matikalla (ja mä olen muuten lukenut lukiossa pitkän matikan ;o) ). Kaloreita en ole ikinä laskenut, joten niistä en kyllä tiedä mitään, mutta jotain tuonne aina jämähtää... Viimeksi taisi sairaalaan jäädä vain 7kg... Ja uskokaa tai älkää, mutta ihmiset yrittävät vielä väittää, ettei mulla ole kuin tuo maha... Eikä sekään ole koskaan ollut mikään valtava. En sitten tiedä, mihin ne laardit piiloutuu, taitaa olla aika tiukkaa tavaraa ;o)



Tinka + Nuppu rv 27+6

Täällä Jymykin siis vielä luuraa, meitsikin jo alkoi eilen ounastella, että oisko... No, ennemmin tai myöhemmin! Kyllä se Jymy kumminkin niin taitaa olla, että meistäkään ei tule niitä maailman ekoja, joille se tenava on masuun jäänyt, vaikka sitä onkin tunnepuolella tällä hetkellä vaikea uskoa.



Mun eilisilta oli ihan kaamea nukkumaan mennessä. Tama sai jonkun ihan täydellisen sätkyn tai energiakohtauksen ja veti sellasta rumbaa mun rakon päällä yli tunnin, että sain nousta sängystä kahden minuutin välein vessaan lirittämään miniannoksia. Että meni hermo! Sattuikin niin himskatisti, ihan kuin joku oli terävällä tikulla suoraan rakkoon tökkinyt!



Mutta sitten alkoi irrota limaa, joten oiskohan se tulppa sieltä nyt sitten lopullisesti lähtenyt. Sitä tulikin yön aikana kiitettävä määrä. Mietin jo, että onko kaikki limatulpasta vai oliko mukana myös sellasta lähes nestemäistä valkovuotoa, josta olen lukenut. Mene ja tiedä.



Tänä aamuna tullut muutama kipeempi suppari. Elän toivossa jälleen!



Äitimiia, miten ihanaa, että sokerit oli kunnossa! Et oliskaan kyllä enää sitä riesaa totisesti ansainnut.



Meriaanin yrjöilevälle perheelle pikaista paranemista! Me ollaan yhden ainoon kerran oltu koko jengi yhtaikaa siinä taudissa, mut onneksi silloinkin niin, että me vanhemmat oltiin pahimmassa vaiheessa vasta kun muksut alkoi jo vähän toipua. Muistan, kun maattiin miehen kanssa yhdessä viltin alla sohvalla horkassa, suurinpiirtein varpaat toistemme suussa, ja kaikki matot oli rullattu veke (kakkonen yrjöili mihin sattui) ja nojatuolit ym. pehmusteet peitetty lakanoilla. Eipä paljon naurattanu.



Mulla on ollut kyllä nyt eilisaamusta asti vähän sellanen tulenko-kipeeksi-vai-enkö-tule -olo, vähän viluttaa ja kurkkuun välillä vihlaisee. Toivon hartaasti, että pääsen synnärille täysissä ruumiin voimissa! (niitten sielun voimien kanssa on vähän niin ja näin... :-D)

t. Bonita 39+6

Aamupäivää kaikille!



Varoitus!!Tämä teksti on sitten täyttä itsesäälistä omaa napaa!!



Täällä taas takana yksi lähes nukkumaton alkuyö,hipsuttelin viimeyönä vielä klo:3 aikaan jalkeilla, olin käynyt wc:ssä varmaan 20krt ja koko kropassa sellainen " levottomat jalat" olotila, etten kertakaikkiaan voinut olla vuoteessa,nyt sitten olo sen mukaisen tahmea:-))Miehellä lyhyt työpäivä ja kohta kotiutuu patistelemaan liikkeelle ja ihmettelemään että hyvänen aika mikset nuku yöllä:-/// Täytyy tunnustaa etten minä ole vielä saanut edes päivävaatteisiin siirryttyä..Mitä jos ei tänään siirtyisikään päivään vaan viettäisi " petipäivän" kun ulkonakin harmaa ja tihkuinen keli.

Minusta alkaa tuntua,kun viimepäivät olo ollut niin takkuista että alan olla tosi kateellinen Jymylle ja Bonitalle,kun teillä jo kuitenkin todennäköisesti nyytti sylissä seuraavan parinviikon sisällä.Minusta tuntuu tällä hetkellä etten millään jaksaisi enää " odottaa" yhtään viikkoa!!! Onneksi kuitenkin tuo oksetustauti ei taida levitä netin välityksellä, sillä se täältä enää sitten puuttuukin....

Plääh nyt en muuta jaksa...



Tuah rv 30+3

Voi Tuah ja Meriaani ja kaikki muutkin itse/lähipiirin huonosti voivat... Koittakaa kestää!



Kävin äsken pihalla hinaamassa kaiken maailman pöllejä ja rimoja kasaan, kun kekseliäät vekarat on rakennelleet niistä talven mittaan erilaisia linnoituksia ja muita rakennelmia. Ja kas, kun lumi suli alta, niin nyt on sitten piha ihan kauheana kaatopaikkana. Sitten otin vielä haravan esiin ja kuopsutin vähän. Koko homman ideana oli siis saada lähtölupa Jorviin vielä tän päivän aikana! Mutta ehkä tuloksena on vain kipeä ristiselkä... :/



Täällä tää vielä inttää. Kyllä sulla Tinka on vaan jotain piilonestettä!!! Niin mullakin!!! Ei se läskii _voi_ olla, eihän!!! ;-D (Huomaatteko että nyt päästiin mun pakkomielteeseen käsiksi... vanha anorektikko täällä yrittää perustella omia järkyttäviä painonnousujaan. :)



Voi Bonita, jospas se olis limatulppaa! :-D Mä oon hulluna tarkkaillut vessapaperia että olisko jotain limaista mutta ei... pelkkkää valkovuotoa vaan ja aika hitosti sitä. (No johan on taas jutut... ;)



Enkä mä sitä paitsi halua teistä odotus-kultseista eroon, ihan vaan tästä omasta mahastani.... Takuulla tulen kummittelemaan tälle palstalle heti kun sairaalasta kotiudutaan!



Kohta on kaivettava se Bonitan ässä hihasta, vaikka vanha Tappara-fani olenkin. ;) Kun muu ei näy auttavan. Sitä paitsi luulen, että meidän musta hevonen tässä synnytyssumassa onkin Mirjami! Kaikki luulee että se on allekirjoittanut kun lähtee ekana laitokselle. Taitaa vaan mun kohdalla olla paljon melua tyhjästä....



Telkkarista on unohtunut sanoa, että ei sitäkään tartte enää sitten tuijottaa, kun Kyläsairaala häippäs. En mä jaksa mitään pukudraamaa käydä kattomaan korvikkeena. :P



Hauskaa päivänjatkoa ja voimia kaikille vaivaisille

t. Jymy 38+6 edelleen

Eli Jymy tai Bonita, mennään nyt ihan vaan kiltisti järjestyksessä tämä homma loppuun asti :-))))



Olis niin nastaa, jos lapsen syntymä-aika olisi 040506 kuten viimeisin la-arvio osoittaa, mutta tuskimpa täsmäsynnytykset onnistuvat muualla kuin jenkkilässä! Pojilla on vaan 4v tsekki 2. pvä, että ajattelin olla siellä yhtenä kappaleena avustavana henkilönä mukana...



Jos tsekkaillaan kiukkuisuusbarometriä, niin meikä olisi ihan valmis laitokselle vaikka jo tänään. Eilen oli niin musta torstai, ettei mitään rajaa. Lannistuu pienistä vastoinkäymisistä kuten siitä, että käytetyt lastenpyöräkaupat menevät mönkään ja töistä lähettelevät veemäisiä posteja ja painostavat vielä väsäämään yhden muistion ennen jakautumista eikä millään kiinnostaisi...



No tänään jo paremmilla buugeilla. Paitsi, että laiskottelut jäivät sikseen, kun piti hakea lapset pois hoidosta. Pienin yrjösi aamutuimaan, mutta ehkäpä perhepäivis oli tarjonnut sille jotain pilaantunutta aamiaista kun ihan normaalisti jaksaa tuossa leikkiä ja kelmeillä... toivotaan, että oksutauti kiertää meidän kaukaa!



Jymylle ja Bonitalle sairaalakassinkäyttöonnea ja Äitimiialle onnea normaalisokruista - muille kärsivällistä mieltä ja odotusta...



-m-

Kylläpäs meillä on hiljaista, pojat nukkuu ja isäntä on renkaita vaihtamassa ja autoa muutenkin puunaamassa. Mä tietty heti hyödynnän tän vapaan ajan istumalla tässä masiinan ääressä. Voi kunpa olis vielä levyllinen suklaata vaan kun ei oo. Kipaisenpas äkkiä katsomaan jos yksi magnum-puikko sattuisi olemaan vielä pakkasessa.



Juu olihan siellä joten kirjoittaminen sujuu nyt hyvää jädeä mutustellen. Mä oon kans kovasti jännänny, että kuka teistä seuraavana lähtee synnyttämään. Itsellä kävi kans mielessä, että josko se musta hevonen olis kuitenkin mirjami. Jännäks käy... Luulen kuitenkin, että viikonlopun aikana joku teistä kolmesta seuraavasta ehdokkaasta lähtee nyyttiänsä hakemaan.



Mä olin kans ihan pettynyt kun se kyläsairaala loppu. En sitä mitenkään niin kovin aktiivisesti jostain kumman syystä ehtinyt seuraamaan, mutta mieluummin sitä katsoisi kun sitä uutta joten olen visusti pitänyt telkan kiinni aamuisin. Eipä sitä iltaisinkaan montaa sellast ohjelmaa tule mitä tulis katottua. Jostain ihme syystä mä oon jääny jumiin siihen näkijään joka tulee maanantaisin ja sit satuhäät pitää katsoo joka perjantai. Eipä muut niin kovin pakollisia ohjelmia ole, mut noi yritän aina ehtiä kattomaan.



Käytiin muuten eilen hakemas meille ne tuplarattaat. Tein superhyvän löydön vauvan osto- ja myyntipalstalta jaa saatiin tosi siistit orat mun mielestä huokeeseen hintaan. Niissä oli ainakin hinta-laatusuhde kohdillaan. Jos toi aurinko nyt rupeis kunnolla täällä paistamaan niin sen verran lähdetään niitä testaamaan, että käydään tossa tien toisella puolen olevassa kaupassa. Jos sais viikonlopuks ruoat haettua ja mielenterveyskin pysyy hyvänä kun ei koko aikaa olla tääl neljän seinän sisällä.



Hyvä, että äitimiian sokerit olivat kunnossa. Nyt on must ihanaa kun mun ei enää tarvitse mittailla niitä eikä vahtia jokaista suupalaa minkä suuhunsa pistää. Olis niin kvia vielä yks lapsi jossain vaiheessa tehdä (aikaahan vielä on vaikka kuinka), mutta sillon kyl haluaisin, että näiden sokereiden kans ei olis ongelmia. Tarkottaa varmaan sitä, että pitäis melkoista dieettiä pitää ja koittaa saada monta monituista kiloa karistettua. Toisaalta onhan sitä valmiiks sen verran, että siinä karistettavaa piisais.



No nyt menee ihan hassujen kirjoittamiseks joten taidan siirtyä kahvinkeittopuuhiin. Olis tuolla yks ihana viinerikin, mutta sen jätän nyt suosiolla väliin ja taidan nauttia vaan yhden ruisleipäviipaleen (on vähän nälkäinen olo). On sitten kivempi syödä koko perhe ruoka yhdessä joten saa ootella siihen asti kun murkkuneiti pyyhkäsee koulusta ja musikaaliharkoista ja mies sieltä autonpuunaamisreissulta.



Viikonloppuja kaikille ja niitä vauvauutisia kovin odotellaan joten koittakaahan joku nyt päästä hakureissulle.



Vaahtis ja sakki

Kylläpäs te loppua lähentelevät pidätte meitä jännityksessä :o) Jospa se oliskin nyt Bonita, joka on lähdössä... Oli niin lupaavat limakertomukset :o) Vaikka MINÄ en niistä tiedä mitään kun ole koskaan " synnyttänyt" siis vain sektiolla. Tuossa sektiossa menettää nämä kaikki jännitysmomentit! Onko se sitten hyvä vai huono juttu?



Eilisessä päivässä oli kyllä jotain vikaa. Minäkin olin todella pahalla tuulella ja kaikki pienetkin vastoinkäymiset masensivat. En löytänyt mistään mun ja tyttären ohuempia ulkoiluvaatteita ja olin jo ihan varma, että olin vahingossa lahjoittanut ne muuton myötä UFF:lle. Illalla sitten onneksi kekkasin, että meillä olikin yksi vaaterekki ulkovarastossa ja sieltä onneksi löytyivät :o)



Jymy ja muut, joilla on pieni edellinen lapsi. Missä he nukkuvat? Meillä on nyt pari iltaa yritetty siirtää tuota nykyistä kuopusta (1v5kk) samaan huoneeseen isosiskon kanssa ja kerrossängyn alapetille. Se ei viihdy siellä kuin 15sek ja sitten kampeaa pois. Omaan pinnikseensä (joka on siis meidän huoneessa) se nukahtaa ihan itsekseen. Ollaan ajateltu tuon pinniksenkin siirtämistä isosiskon huoneeseen, mutta siellä on niin ahdasta, ettei se oikein mahdu :o(



Muut lapset on siirretty aina paljon aikaisemmin pois meidän huoneesta, mutta näin vanhemmiten sitä on tullut niin hempeämieliseksi, ettei olla vielä raaskittu " luopua" tuosta pikkuisesta :o) Joten hyviä siirtovinkkejä otetaan vastaan. Isosisko jo kovasti odottelee nukkumisseuraa :o)



Meillä on pullo Febreze-hajunpoistosuihketta, kävisköhän se oksennukselle ja sohvalle? Ainakin kenkiin ja mattoihin sitä voi suihkuttaa.



Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille kultaisille!



Tinka 27+6

En mä pysty keskittymään mihinkään, niin tulinpas taas tsekkaamaan onko kukaan kirjoittanut mitään, ja olihan niitä viestejä taas! :) voi olla että jää tää juttu kesken, kun on tuo nuorimmainen mukana, mut yritetään kumminkin.



Tinkalle nukkumisjärjestelyistä. Me siirrettiin kuopuksen pinnasänky helmikuun lopulla ' isojen' poikien huoneeseen. Se homma oli aika jännityksen täyteinen, koska herra ei ollut kertaakaan nukkunut koko yötä omassa sängyssään, vaan aina jossain vaiheessa oli ollut pakko ottaa kainaloon. Laitettiin rullapatja siihen sängyn viereen, ja ajateltiin, että ukko siellä sitten nukkuukin hänen vieressään seuraavat puoli vuotta.



Mutta ihmeiden aika ei ole ohi! Parin ekan yön jälkeen heppu veteli täysiä öitä siellä omassa sängyssään, poikien huoneessa. Nyt on tarvinnut käydä vain välillä vähän silittelemässä jos on levoton. Ja nukahtaakin jo itsekseen, kunhan vähän aikaa siellä meistä jompikumpi pötköttelee katsomassa että herra rauhoittuu. Ja isotveljetkin on tottuneet hommaan niin, etteivät innostsa pikkuveikkaa kukkumaan vaan osaavat olla riittävän hiljaa omissa sängyissään.



Ja vauvaa varten mä vuokrasin viime viikolla sen vaavi-sängyn, kun meillä ei ollut muuta vauvansänkyä kuin se pinnis. Lastensänkyyn ajattelin tuon kolmosen tupata joskus loppukesästä kun vaavi-sänky jää vauvalle pieneksi.



Että tämmöinen menestystarina meillä! :-) Meidän kaikki heput on olleet huonoja nukkujia joten ollaan ihan äimänä miten tää näin helposti kävi.



nyt hiljenee tämä kone, hyvää viikonloppua, aurinko paistaa! :-D



Jymy

Samaan aikaan kirjoitan tänne ja ukolle ostoslistaa tekstarilla. Älkää ihmetelkö jos jossain välis lukee makkaraa.



Kiitos Tinkalle vinkistä, laitoin sen hajunsyöjän jo listalle, onkohan sitä prismoissa?

Kiitos myös kaikille paranemissäteistä, ne varmaan auttoivat, koska kukaan ei ole enää yrjöillyt ja koko poppoo oli jopa vähän aikaa ulkona. Ihana ilma, sain petivaatteet ulos ja lakanat sinne kuivumaan.



Mä kävin yks päivä tuolla vauvapuolella katsomassa, että kuinka vilkasta siellä mahtaa olla, niin silloin ainakin näytti aika hiljaiselta. Siis tää 60-luvun porukka. Tietty kai se aika on sit vielä enempi kortilla, mutta kiva olis jos olis sit yhtä vilkasta kuin täällä.



Jaa, pakko kait se on mennä taas keittiötä siivoamaan ja pyykkiä ripustamaan. Miks meillä ei oo kotiapulaista, en ymmärrä!!

Jakselkaa t:Meriaani

Heissan!



Niin se vain kulunut tämäkin päivä iltaan, vaikka aamupäivällä olo tuntui aikas epätoivoiselta. Olen täällä nyt" leskenä" , kun mies lapsineen lähti kilpailumatkalle huomiseen saakka. Joten lämmittelin uutukaista saunaamme ja nautiskelin yhden siiderin:-)alkoholittoman tosin, mutta tuo Kopparberg`n alkoholiton päärynä light sidu on tosi" aidon" makuista,oletteko maistaneet? Siinä alkoholia vain alle 0.02% eli vähemmän kuin itse tehdyssä vappu simassa, joten voi ilman omatunnontuskia " rentoutusmielessä" :-))yhden nauttiakin..se on kai se psykologinen vaikutus..

Toivottavasti ensi yönä uni olisi seurana, että tarvitse kukkua, tosin nyt kun on yksin ei häiritse ketään jo kukkuu vaikka koko yön..



Hyvä juttu että äitimiian sokrut oli kunnossa.



Toivotaan, että Jymy ja Bonita ja oliko Mirjami?pääsisivät jo itse asiaan:-)))Mutta jos ei vielä lykästä tänä viikonloppuna niin jaksamisia.



Kun ollut puhetta tuosta vatsan koosta, täytyy sanoa että en tiedä riittääkö mittanauhassa pituus minun raskauden loppuun saakka, eilen mies mittaili vatsaan ympärykstä kun valittelin elefanttioloa ja mitta oli 122cm,jössus!!pankaas paremmaks näillä viikoilla....



Hyvää viikonloppua kaikille!!!

Tuah rv 30+3