Onko itsemurha rohkea teko vai pelkurin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin jo taoppanut itseni monta kertaa, mutta ei ole rohkeus riittänyt. Nyt en enää voi, kun olen vastuussa toisesta ihmisestä.

En taitaisi uskaltaa tappaa itseäni kuin käsiaseella suoraan päähän ampumalla monen promillen kännissä jossa olen jo sammumispisteessä, painasin vaan liipasinta kun menisin "nukkumaan"..

Mutta tätä ongelmaakaan ei ole kun ei ole asetta, enkä sellasta "hulluna" saakaan.

Eikö olekin hyvä asia, tuo meidän tiukka aselakimme .

Se suojaa siis sinuakin -itseltäsi.

Miten se on hyvä? Nyt hän kärsii aamusta iltaan joka ikinen päivä. Mitä hyvää siinä on?

Moni haluaa viedä muita mukanaan tilanteessa jossa on itse valmis lähtemään. Yksilön kärsimys on pieni haitta siihen riskiin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Täyden mäntin, idiootin ja tollon teko.

Eikö ole hyvä että poistuvat joukostamme?

Rohkeus on liian positiivinen sana, mutta vaatihan se kanttia tappaa itsensä. Toisaalta kuoleminen on helpompaa kuin eläminen, joten itsemurha on tavallaan luovuttamista. Itsekin olen itsemurha-ajatuksien kanssa kamppaillut ja aina ihmetellyt kun sanotaan, että sen voi tehdä myös hetken mielijohteesta. Mulle se on jotenkin käsittämätön ajatus. Mä tulen aina pähkäilyjeni jälkeen siihen tulokseen, että en voi tehdä sitä. Se olisi liian surullinen loppu elämälleni sekä kohtuutonta läheisilleni. Ja loppuhan on muutenkin tulossa joka tapauksessa tulevaisuudessa.

riskit minimoidaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin jo taoppanut itseni monta kertaa, mutta ei ole rohkeus riittänyt. Nyt en enää voi, kun olen vastuussa toisesta ihmisestä.

En taitaisi uskaltaa tappaa itseäni kuin käsiaseella suoraan päähän ampumalla monen promillen kännissä jossa olen jo sammumispisteessä, painasin vaan liipasinta kun menisin "nukkumaan"..

Mutta tätä ongelmaakaan ei ole kun ei ole asetta, enkä sellasta "hulluna" saakaan.

Eikö olekin hyvä asia, tuo meidän tiukka aselakimme .

Se suojaa siis sinuakin -itseltäsi.

Miten se on hyvä? Nyt hän kärsii aamusta iltaan joka ikinen päivä. Mitä hyvää siinä on?

Moni haluaa viedä muita mukanaan tilanteessa jossa on itse valmis lähtemään. Yksilön kärsimys on pieni haitta siihen riskiin nähden.

Jokaisen ihmisen elämä on vain hänen päätettävissä.

Sitä paitsi on naurettavaa valittaa jos yksinäinen tekee itsemurhan. Sillä ne "läheiset" ei ole koskaan hänestä välittänytkään sillä muuten hän EI olisi yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukapa tästä maailmasta ei haluaisi lähteä, jos se niin helppoa olisi. Eli kyllä se aikamoista rohkeutta vaatii jättäytyä junan alle, ottaa kourallinen pillereitä, mennä hirteen.. varsinkin toi hirteen meneminen ihmetyttää, miten joku pystyy kun tietää että siinä niska venähtää, hyi olkoon, varmaan oikein rusahtaa,,

Ei välttämättä rusahda,jos e ole tiputusta tarpeeksi.

Useimmiten rimpuilevat tuskissaan ja tukehtuvat pian siihen.

Niin, se tukehtuminen voi kestää todella kauan jos et kuristu kunnolla. Jos köysi kävisi kaulan verisuoniin silloin tajuttomuus veisi taivaaseen käytännössä katsoen jo sekunneissa.

Vierailija kirjoitti:

Rohkeus on liian positiivinen sana, mutta vaatihan se kanttia tappaa itsensä. Toisaalta kuoleminen on helpompaa kuin eläminen, joten itsemurha on tavallaan luovuttamista. Itsekin olen itsemurha-ajatuksien kanssa kamppaillut ja aina ihmetellyt kun sanotaan, että sen voi tehdä myös hetken mielijohteesta. Mulle se on jotenkin käsittämätön ajatus. Mä tulen aina pähkäilyjeni jälkeen siihen tulokseen, että en voi tehdä sitä. Se olisi liian surullinen loppu elämälleni sekä kohtuutonta läheisilleni. Ja loppuhan on muutenkin tulossa joka tapauksessa tulevaisuudessa.

Mitä ne läheiset on eteesi tehnyt?

Minusta on naurettavaa että esim. suuresta köyhyydestä kärsivä tekee itsemurhan ja sitten joku tulee valittamaan että mitäs läheiset?

Mitä ne läheiset on tehnyt sen yksilön köyhyyden eteen? Onko ne antanut hänelle rahaa jotta hän ei olisi köyhä? Jos ei niin miksi yksilöä pitäisi pätkääkään kiinnostaa niiden "läheisien" ajatukset ja ongelmat?

Rohkean ihmisen teko, mutta katson asiaa värittyneesti. Itse nimittäin yritän tätä rohkeutta kerätä, sillä joka päivä ajatus on se, että parempi olisi olla kuollut. Ehkä se rohkeuden puutekin on tekosyy jatkaa elämistä, vaikka elämä lähes kokonaan paskaa onkin. 

En tiedä, mutta typerä teko se on. Elämä on tärkein asia mikä meillä on ja sen antaminen pois on käsittämättömän typerää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rohkeus on liian positiivinen sana, mutta vaatihan se kanttia tappaa itsensä. Toisaalta kuoleminen on helpompaa kuin eläminen, joten itsemurha on tavallaan luovuttamista. Itsekin olen itsemurha-ajatuksien kanssa kamppaillut ja aina ihmetellyt kun sanotaan, että sen voi tehdä myös hetken mielijohteesta. Mulle se on jotenkin käsittämätön ajatus. Mä tulen aina pähkäilyjeni jälkeen siihen tulokseen, että en voi tehdä sitä. Se olisi liian surullinen loppu elämälleni sekä kohtuutonta läheisilleni. Ja loppuhan on muutenkin tulossa joka tapauksessa tulevaisuudessa.

Mitä ne läheiset on eteesi tehnyt?

Minusta on naurettavaa että esim. suuresta köyhyydestä kärsivä tekee itsemurhan ja sitten joku tulee valittamaan että mitäs läheiset?

Mitä ne läheiset on tehnyt sen yksilön köyhyyden eteen? Onko ne antanut hänelle rahaa jotta hän ei olisi köyhä? Jos ei niin miksi yksilöä pitäisi pätkääkään kiinnostaa niiden "läheisien" ajatukset ja ongelmat?

Mun tapauksessa tarkoitan läheisillä äitiäni, joka on ainoana ihmisenä koskaan todella välittänyt musta ja yrittänyt olla tukena. En vaan halua särkeä hänen sydäntään.

Vaikea kysymys. Itse en pystyisi tekemään koska katson että kun olen tehnyt lapsia niin minulla on vastuu siitä että olen heille äiti niin pitkään kunnes kuolen vanhuuteen, sairauteen tms.

Mutta jos lapsilleni tapahtuisi jotain, silloin en tiedä olisiko minulla enää rohkeutta elää.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta typerä teko se on. Elämä on tärkein asia mikä meillä on ja sen antaminen pois on käsittämättömän typerää. 

Ainoastaan jos se elämä tuo ne asiat mitä ihminen elämältä odottaa.

Elämän ei pidä olla kärsimystä eikä jatkuvaa selviytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täyden mäntin, idiootin ja tollon teko.

Eikö ole hyvä että poistuvat joukostamme?

Peukku ironialle ja sarkasmille.

En ikinä ymmärrä miksi itsemurhan tekeviä sanotaan itsekkäiksi tai pelkureiksi, ensinnäkin ihminen joka noin ajattelee on itse itsekäs jos ei ymmärrä minkälaista on elää mielenterveysongelmien kanssa, ei ole tarpeeksi tukea, eikä voimaa. Ihmiset ovat laumaeläimiä joten tottakai ihminen tarvitsee elääkseen ja onnellisuuteen joskus toista ihmistä. Itse en ole ollut itsemurhahakuinen mutta olen ollut lievästi masentunut ja yksinäinen nuori, ymmärrän kuinka paljon kipua se tekee omalle mielelle. En halua edes kuvitella miltä hyvin masentuneelta ihmiseltä tuntuu jo jos vain lievä masennus vie kaikki värit ja voimat elämästä. Suomesta en pidä juuri sen takia koska ihmiset eivät lähesty toisiaan helposti, on vaikea saada ystäviä ja avautua ongelmista. Suomessa ei kuunnella eikä välitetä, mielestäni ihminen joka ei välitä, yritä ymmärtää tai auta on pelkuri ja heikko enemmänkin.

Riippuu siitä, mitä uskoo kuoleman jälkeen tapahtuvan.

Jos uskoo helvettiin, niin se on rohkean teko.

Pelkuruutta on sulkea silmänsä toisen ahdingolta ja sitten jeesustella ratkaisua.

Älä tuomitse muita jos et itse ole kokenut syvää henkistä tuskaa.

Ei ole kumpaakaan. Ei se ole sellainen teko jota on mitään järkeä arvottaa tällä asteikolla.

Rohkeana sitä pitävät itsemurhasta haaveilevat, jotka eivät ole vielä saavuttaneet riittävää epätoivoa. Pelkuruudeksi haukkuminen on melko läpinäkyvää tökeröä mielipidevaikuttamista itsemurhia vastaan. Kumpikin kanta kumpuaa puhtaasti tunteista eikä kummassakaan ole järjen hiventä.

Itsemurha on tragedia. Mutta vielä toteutuneita itsemurhia suurempi tragedia ovat ne sadat miljoonat ihmiset jotka tälläkin hetkellä kokevat elämänsä taakaksi eivätkä elämisen arvoiseksi. Niin kauan kuin heidän auttamisestaan ei olla kiinnostuneita, ihan turha tuomita itsemurhiakaan. Itsemurha voi olla täysin rationaalinen ja ihmisen kannalta paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla itsetuhoisuus liittyy ainakin väsymykseen ja häpeään. Mielenterveysongelmat yhdistettynä pitkäaikaistyöttömyyteen aiheuttaa suunnattoman pahan olon. En vain tunne itseäni riittävän arvokkaaksi elääkseni. Pelkästään kaupassa käyminen saattaa hävettää.

Tämä on menestyjien maailma, ja kun on itse tippunut kärryiltä, niin itsemurha tuntuu ainoalta ratkaisulta. Ei minulle vain ole täällä paikkaa.

Se nyt on selvää, että tulevaisuudessa minunlaisiani halveksitaan ja kuritetaan vain enemmän.

Tämä on se juttu myös mulla. Olen niin väsynyt ja kadottanut halun elää :( itseni lisäksi masentaa ja tekee jatkuvan surun myös omien sisarusten ongelmat. Syyllisyys siitä että en voi tarjota omalle lapselleni sitä mitä tahtoisin ja kokisin hänen ansaitsevan on myös todella vaikea asia. En ikinä uskonut että elämästä tulisi näin vaikeaa :(( olen myös itse sairastunut luultavasti tästä jatkuvasta stressistä. Ilman omien vanhempien apua en enää selviäisi.

Kummallisimpia ovat ihmiset, jotka haukkuvat luukuilta eläviä luusereita, mutta kun nämä luuserit tajuavat itsekin olevansa arvotonta yhteiskunnan pohjasakkaa ja tappavat itsensä, niin senkin jälkeen heitä haukutaan

Itsemurha on umpikujaan ajautuneen ihmisen hätähuuto. Kun voimat loppuu ja maailma tuntuu kaatuvan päälle ihminen haluaa hallita edes jotain asiaa elämässään ja omasta hengestään voi yleensä päättää itse.