Pidättekö hyvänä ystävänä sellaista, joka ei juuri kerro elämästään muuta kuin tavatessa?
Ei juuri kerro eikä kysy kuulumisia jos sattuu viestittelemään, puhuu vain nähdessä. Muut hyvät ystävät kertovat tärkeät asiansa mulle heti, mutta tämä yksi tuntuu kummalliselta... Voi olla tapa mutta tuntuu etten ole niin tärkeä kun kuulumisia ei samanlailla vaihdeta.
Kommentit (4)
En pidä ystävääsi outona, olen itse samanlainen.
Minun on vaikea puhua asioistani ja puhun asioistani vain kohdatessa, kun tilanne on kertomiselle otollinen. Saan kyllä itse ystäviltäni viestejä heille tapahtuneista asioista ja vastaan aina viesteihin. En vain osaa toimia itse samoin, enkä ole koskaan pitänyt sitä tarpeellisena. Kotona puhun avoimesti miehelleni, mutta minulla ei ole tarvetta kuuluttaa kaikkia tapahtumia heti ystävilleni. Kerron sitten tavatessa.
Ihan normimeininkiä. Ei minuakaan huvita istua puhelinta näyttämässä puoli tuntia, jotta voin ilmoittaa asiasta x kaikille kavereille, kun asian voi yhtä hyvin kertoa naamatusten kun seuraavan kerran näkee.
Vierailija kirjoitti:
En pidä ystävääsi outona, olen itse samanlainen.
Minun on vaikea puhua asioistani ja puhun asioistani vain kohdatessa, kun tilanne on kertomiselle otollinen. Saan kyllä itse ystäviltäni viestejä heille tapahtuneista asioista ja vastaan aina viesteihin. En vain osaa toimia itse samoin, enkä ole koskaan pitänyt sitä tarpeellisena. Kotona puhun avoimesti miehelleni, mutta minulla ei ole tarvetta kuuluttaa kaikkia tapahtumia heti ystävilleni. Kerron sitten tavatessa.
Kuulostat mun ystävältä. En tarkoita että hän on huono ystävä, mutta mun on vaikea uskoa että olisin hänelle niin kovin tärkeä, välillä tuntuu jopa vieraalta kun en tiedä hänen asioista mitään. Kunnes nähdään. Olen niin tottunut toisenlaisiin ystäviin. Yritän opetella, mutta haastavaa uskoa että olen kovin tärkeä.
ap
Grii gruu! Ny vaikee kysymysss kaikki on erilaisia. Taitaa olla sen tapa. En tiiä...
Zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz
Kunpa mulla olis kavereita.