Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kellään materialismi elämäntapana?
06.02.2018 |
Harvahan sitä myöntää, mutta edelleen on paljon ihmisiä, jotka mittaavat itseään ja pärjäämistään suhteessa muihin ympäriille haalitun materiaalin määrällä tai siihen liittyvällä statuksella.
Sanotaanhan, että on mukavampi itkeä hienossa urheiluautossa kuin pyörän satulassa, mutta onko materiaali tuonut teille pysyvää onnea ja oletteko koskaan tyytyväisiä vai tuleeko aina sellainen tunee, että pitää haalia jotain enemmän?
Kommentit (16)
Eiköhän nyt lähes jokainen nainen siihen sorru, viimeistään miestä valitessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kenellä täällä ei muka olis?! 😜
Oli joskus. Tulot nousivat opiskelujen jälkeen ja saimme lapsen. Piti ostella kaikkea kivaa. Piti alkaa keräämään Muumipyyhkeitä (ostin aina uuden erilaisen kun löytyi), kivoja alustoja ja pöytäliinoja, lapselle dvd, kivoja lelukoreja, vaatteita (näitä eniten) ja lakanoita ym kaikille. Kyllähän noista loppujen lopuksi kertyi hurjia määriä kun aina jotain kivaa löytyi..
Nyt olen ostolakossa ja käytämme pois entiset, ennenkuin mitään lisää ja vain tarpeeseen osteetaan. Edes kirppareilla en enää keirtele, ettei tartu mukaan näitä "Kun halvalla saa".
Tosin tajusin sen, että ostelin tavaraa vaan, koska siitä tuli se hetken ilo ja onni, sisällä oli jotain tyhjää ja siksi tuhlasin. Ei meillä siis mikäön hoarder kämppä kuitenkaan onneksi ole, tajusin ajoissa vähentää. Mutta etenkin lastenvaatteet ovat edelleen heikko kohta, niitä on kiva ostaa. Mutta pakko pitää paussia.
Keep up with the Joneses.
Kun joku vaihtaa naapurustossa autoa, niin rupeaa muillakin vaihtumaan.
Pihagrillit kasvavat naapurien mukaan ja ruohonleikkureilla kilpaillaan.
Ihan normimeiningiltä kuulostaa. Elämäntapahipit taitavat olla pieni vähemmistö.
Perinteisesti tekniikalla kilpailu on nähty positiivisena asiana, mutta ulkonäköön panostaminen on ollut turhaa ja tuomittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Materialismi elämäntapana toimii vain jos muut reagoivat ja yrittävät pysyä siinä mukana. Jos naapuri hankkii uudenkarhean pirssin, hanki itse siihen viereen vielä nykyistäkin ruosteisempi mossa...
kaikki pikku blogistit ym niiden seuraajat ainakin, täysin elämästä vieraantunutta porukkaa, tuijotellaan vain merkkituotteisiin ja elämä tuntuu olevan pinnallista krääsänpalvontaa ja sitten asetellaan tätä krääsää kuvattavaksi ja halutaan että muut krääsänpalvojat ihailee.
Täytyy kyllä ihmetellä että miten ihminen repii elämänhalunsa jostain käsiveskasta.. asuuko materialistin sielu kenties siellä käsilaukun, kengän, astian, auton yms sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keep up with the Joneses.
Kun joku vaihtaa naapurustossa autoa, niin rupeaa muillakin vaihtumaan.
Pihagrillit kasvavat naapurien mukaan ja ruohonleikkureilla kilpaillaan.Ihan normimeiningiltä kuulostaa. Elämäntapahipit taitavat olla pieni vähemmistö.
Vain heikolla itsetunnolla varustettuna käy noin. Minua ei kiinnosta naapureiden pihagrillit, uudet autot tai veneet.
Esim teetätin vanhaan autooni auton arvoa kalliimman rempan vaikka käteisellä lähtisi uusi keskimääräinen isompi farkku vaikka heti - siksi että satun pitämään kärryni ominaisuuksista eikä vastaavaa pakettia saa enää uutenakaan kun menivät pilaamaan kärryni uudemman mallin "liialla sähköllä".
Raha tuo turvallisuutta, hyvässä asunnossa on mukavaa asuta ja autolla kiva ajaa. Lomilla on mielenkiintoista käydä maailman eri kolkissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveisiä minimalisteille kirjoitti:
Raha tuo turvallisuutta, hyvässä asunnossa on mukavaa asuta ja autolla kiva ajaa. Lomilla on mielenkiintoista käydä maailman eri kolkissa.
Mutta se ei ole materialismia, jos auton hankkii sitä varten että pääsee siirtymään helpommin paikasta toiseen. Tai että asunto on hyvä ja toimiva, eikä kylmä ja pimeä loukko. Ja matkailu maailman eri kolkissa, onko se materialismia?
Ostan vaatteita joka kuukausi. Onko se materialismia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostan vaatteita joka kuukausi. Onko se materialismia?
Riippuu siitä, ostatko tarpeeseen vai pelkästään ostamisen ilosta.
Kun vihdoin oli rahaa, aloin ostamaan kaikkea haaveilemaani. Ei mennyt kauaakaan, kun tuli stoppi. Kun on esimerkiski tarpeeksi monta mieleistä paitaa, ei mikään kaupassa enää houkuttele. On jotenkin kylläinen olo ostamisen suhteen. Käytköhän muille näin?
On mulla varmaan jollain tapaa. Mutten hanki materiaa näyttämisen halusta vaan omaksi iloksi. Premium- ja luksustavarat ovat mielenkiintoisia ja levollisuutta lisääviä, matkustaminen piristää, liikuntapalvelut tuovat hyvää mieltä, raha rauhoittaa etenkin osakkeissa kun tietää että kohta taas kilahtaa lastenhoitotilille lisää eikä tarvitse taaskaan maksaa palkasta lasten kuluja ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiritomba kirjoitti:
Ja kenellä täällä ei muka olis?! 😜
Opettele kirjoittamaan! 🙊
Eikö aika vasta ollut jostain blogistista, joka havahtui tuhlailuunsa ja oli paikkaillut tyhjyyden tunnetta materiaalilla?
varmaan suurimmalla osalla