Kiinnostaako teitä OIKEASTI kavereidenne jutut?

Kiinnostaa. Minulla on pieni ystäväpiiri, jossa jaetaan ilot ja surut ja ruoditaan yhteiskunnalliset tapahtumat jne. Yksi poikkeus on: yhden ystäväni käsitys kuulumisten vaihdosta on, että hän paasaa tunnin tai kahden ajan kaikki työpaikkansa viimeaikaiset tapahtumat. Kuuntelen puolella korvalla, ei kiinnosta pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkokysymys:

Vinkkejä siihen, miten oppisi oikeasti kiinnostuneeksi toisten jutuista?

Olisihan se ihanaa olla aidosti toisista kiinnostunut ihminen. Ja se kuuntelijan rooli ei olisi niin raskas, kun teeskentely jäisi pois?

Ap

Oletko empaattinen ihminen?

Jos olet, voit yrittää herättää kiinnostustasi sillä ajatuksella, että vierustoverin asia on hänelle itselleen tärkeä. Olisi varmaan sinustakin ilahduttavaa, jos vierustoveri reagoisi kiinnostuneena - jopa lisäkysymyksillä - siihen, kun kerrot silmät loistaen karvanassustasi/lapsestasi tms.

Minulle tämä toimii, vaikken jaksakaan kiinnostua muista ihmisistä ja vielä vähemmän heidän sanomisistaan. Itse asiassa, tapaan kyllä mielelläni uusia ihmisiä, mutta en jaksaisi kuunnella heidän asioitaan. :'D

Sori että vastaan, mutta en koe tarvitsevani kenenkään tekoempatiaa tai -myötäinnostusta asioihini. Jos ei kiinnosta, voin olla hiljaa - eiAp

Onkohan tämä, että muiden asiat eivät kiinnosta, kovin yleistä? Jos on niin yleistä kuin tässä ketjussa, eipä ihme, miksi mä oon niin suosittu ihminen. Joskus ihmetyttää, miksi ihmiset tuppaavat mun seuraan, mutta ehkä se on tämä, että mua aidosti kiinnostaa se, mitä toiset ihmiset sanova.

#1

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä, että muiden asiat eivät kiinnosta, kovin yleistä? Jos on niin yleistä kuin tässä ketjussa, eipä ihme, miksi mä oon niin suosittu ihminen. Joskus ihmetyttää, miksi ihmiset tuppaavat mun seuraan, mutta ehkä se on tämä, että mua aidosti kiinnostaa se, mitä toiset ihmiset sanova.

#1

Ehkä näin on.. itsellenikin olisi seuraa/kuulumisiensa kertojia enemmän kuin haluaisin, ja varmaa osaksi juuri siksi että osaan näytellä kiinnostunutta. Eli teen jo kuten joku ehdottikin, kyselen lisäkysymyksiä ja nyökyttelen hymyillen, jos joku vaikka puhuu innoissaan koirastaan. Vaikka oikeasti mua ei todellakaan vois vähempää kiinnostaa ja koen tämän kiinnostunutta näyttelemisen erittäin uuvuttavana.

Ap

No siksi olen varmaan yksin jäänytkin, kun en viitsi käyttää harvoja omia iltoja mihinkään tyhjänpäiväisten juttujen kuuntelemiseen. Olen liiankin kriittinen, kärsimätön ja vaativa juttujen suhteen. Tiedän sen, enkä pidä sitä hyvänä ominaisuutena, mutta en voi sille mitään. En jaksa kuunnella yksityiskohtaista matkaselostusta lähtien välilaskuista ja hotellihuoneen kuvailusta, jne. En myöskään jaksa keskustella kovin kauaa samasta asiasta, esim. jonkun lapsesta, treenaamisesta, työstä tai aktiivimallista. Puheenaiheet pitää olla vaihtelevia ja ajatus kasassa niin, että turha jää pois. Sekin turhauttaa, jos keskustelussa ei päästä koskaan kovin syvälle, vaan se on alusta loppuun asti kevyttä rupattelua maailmasta, jossa mikään ei ole huonosti. Keskustelu väsyttää minua ja jo tunnin kuluttua alan kiermurrella penkissäni miettien pakotietä tilanteesta. Myös keskustelu, jossa ei voi jakaa mitään, koska toisen arvot ja tavoitteet on todella kaukana omista, turhauttaa. Tai jos tietää, että toisen persoona on sellainen, että hän taklaa kaiken tai tulkitsee negatiivisesti, mitä minä sanon ja ajattelen, niin eipä paljon toisenkaan jutut silloin kiinnosta. En jaksa kuunnella myöskään ihmistä, joka omaa kokemattomuuttaan asettaa itsensä toisten yläpuolelle tai on manipuloiva. On myös paljon ihmisiä, joiden seurassa viihtyisin oikein hyvin, mutta he ovatkin yleensä hyvin suosittuja eikä aikaa uusille kavereille, eli minulle ole. Siksi olenkin yksin.

Osa jutuista kiinnostaa, osa ei, mutta kohteliaasti silti kuuntelen ja yritän tarpeen tullen sitten vaihtaa vaivihkaa puheenaihetta. Se on kyllä rasittavaa, kun toiset jankkaavat samoja juttuja, joihin en voi sanoa kuin ne samat vastaukset ja neuvot. Otan asian kuitenkin niin, että varmaan mulla on joskus itselläkin tylsät jutut tai jauhan jostain mieltä painavasta asiasta liikaa (huomaamattani, vaikkei tarkoitus tietysti ole), mutta ei kukaan ole siitä mullekaan valittanut.

Minua ei kiinnosta kenenkään asiat. Ei edes omani, siis sillä tavalla että niistä haluaisin keskustella. En ymmärrä ihmisiä joiden keskustelu pyörii jatkuvasti vain omien asioiden ympärillä. Minua kiinnostaa keskustella asioista yleisellä tasolla. Ihmiset kiinnostavat minua psykologisena ja sosiologisena ilmiönä, mutta heidän arkensa on aivan erityisen pitkästyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiinnosta kenenkään asiat. Ei edes omani, siis sillä tavalla että niistä haluaisin keskustella. En ymmärrä ihmisiä joiden keskustelu pyörii jatkuvasti vain omien asioiden ympärillä. Minua kiinnostaa keskustella asioista yleisellä tasolla. Ihmiset kiinnostavat minua psykologisena ja sosiologisena ilmiönä, mutta heidän arkensa on aivan erityisen pitkästyttävää.

rauhotu siinä edgelord