Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostaako teitä OIKEASTI kavereidenne jutut?
05.02.2018 |
Olen pohtinut, olenko jotenkin liian itsekäs ja pyörinkö liikaa oman napani ympärillä (jossain määrinhän se on vaan normaalia, että ihmistä kiinnostaa eniten omat juttunsa, tekemisensä ja mietteensä) mutta missä kulkee raja?
Jos mietitte kavereitanne, ystäviänne, tuttujanne, työkavereita ym. teille puhuvia ihmisiä, kuinka monen jutut noin keskimäärin ovat sellaisia jotka teitä oikeasti kiinnostavat? Joita jaksatte ajatuksella kuunnella, tai jopa odotatte että pääsette taas kuulemaan tämän ihmisen kuulumisia/mielipiteitä/juttuja?
Itse olen mielestäni hyvä ja maltillinen kuuntelija, mutta olen vain kohteliaisuussyistä sitä, ainakin selkeästi enimmän osan ajasta.
Yleisesti kenenkään jutut eivät liiemmin kiinnosta minua. Varsinkin jos puhuvat, vatvovat, niitä samoja juttuja uudestaan ja uudestaan. Usein jopa mielessäni tuskastelen ja odotan että pääsen tilanteesta pois eikä tarvitsisi enää jatkaa epäkiinnostavien juttujen kuuntelemista ja voisi lopettaa kiinnostuneelta näyttelemisen.
Mietin vain, onko tämä yleistäkin vai onko olemassa ihmisiä jotka jaksavat useimmiten aidosti kuunnella mielenkiinnolla toisia?
Ps. En oleta omienkaan asioideni olevan toisten mielestä kovin kiinnostavia.
Kommentit (28)
Olen aika samanlainen tässä asiassa kuin sinä. Aika harvojen ihmisten asiat kiinnostavat minua. Ja tiedän, että minun asiani eivät monia kiinnosta. Olen tilanteeseen tyytyväinen. Koitan osata käyttäytyä tavallisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta puhuen ei kiinnosta. Aika harvan ihmisen asiat kiinnostaa. Mutta toisaalta en edes jaksa ylläpitää kaverisuhteita, ei vain kiinnosta.. Viihdyn paremmin yksikseni ja miesystävän seura täyttää sosiaaliset tarpeeni.
Osaan kuunnella muita mutten osaa reagoida toisten juttuihin. Tuntuu vain ilkeältä vastata "okei" kaikkeen, joten en edes yritä enää
Mua ei oikeasti kiinnosta kenenkään jutut. Ei taida olla ihme, että ei ole yhtään kavereita ollut lukion jälkeen..
N24
Tottakai lähimmäisten (perhe, suku) sekä ystävien asiat, pienetkin, kiinnostavat.
Sitten on sellaisia lähinnä kavereiden kavereita, työkavereita, miehen sukulaisia joiden kanssa on oltava vähän pakosti sosiaalinen ainakin joissain tilanteissa. Olen suorapuheinen ihminen (mutta en pyri tahallani loukkaamaan ketään) joten yleensä keskeytän ihmisen heti jos keskustelu siirtyy esimerkiksi hänen lapsensa harrastukseen tai kumminkaiman synnytykseen. Sellaiset asiat ei kiinnosta minua pätkääkään ja säästäköön juttunsa sellaisille jotka näistä asioita haluavat kuulla. Samoin miehen perhe tietää, että minulle on ihan turha puhua esimerkiksi uskonnosta (olen ateisti, he hartaita kristittyjä) koska se keskustelu ei oikein johda muuhun kuin mielipahaan (heidän mielipahaansa).
Jatkokysymys:
Vinkkejä siihen, miten oppisi oikeasti kiinnostuneeksi toisten jutuista?
Olisihan se ihanaa olla aidosti toisista kiinnostunut ihminen. Ja se kuuntelijan rooli ei olisi niin raskas, kun teeskentely jäisi pois?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mua oikeasti kiinnostaa ihmisten elämät (tämä koskee niitä ihmisiä, joiden kanssa puhutaan vain henkilökohtaisista asioista). Kiinnostaa myös keskusteleminen fiksujen ihmisten kanssa. Jos joku on vaikka alalla, josta en tiedä mitään, on kiinnostavaa kuulla siitä ja esittää kysymyksiä. Mutta ei muakaan kiinnosta sellaiset ihmiset, jotka aina vatvovat samoja asioita.
#1
Ehkä kahden ihmisen jutut kiinnostaa. Muut ovat sellaista pakollista. Varsinkaan hyvän päivän tuttavien jutut ei kiinnosta, vaikka jotkut niistä jaksavat joka kerta puhuakin ummet ja lammet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ei oikeasti kiinnosta kenenkään jutut. Ei taida olla ihme, että ei ole yhtään kavereita ollut lukion jälkeen..
N24
Olin tulossa sanomaan samaa - ei kiinnosta mutta ei ole kyllä turhaan kavereitakaan.
Olen hyvin samanlainen.
Ei voisi vähempää kiinostaa muiden asiat, sillä usein ihmisten jutut pyörivät niissä samoissa pienissä kuvioissa vuodesta toiseen.
Ketuttaa kun jotkut soittelevat ja kyselevät mitä kuuluu. Vastata nyt kerta toisensa jälkeen, sitä samaa ja niin kuuluu todennäköisesti sinullekin, viestittäen samalla, v..ttuako minulle soittelet samanlaisia, ilman asiaa olevia puheluita kerta toisensa jälkeen.
Yhtä vähän kuin minua kiinnostaa muiden elämä, yhtä vähän muut ovat kiinnostuneita omastani.
Leikitään jotain sosiaalisia pelejä ja ollaan mukamas näennäiskiinnostuneita toisten elämästä.
Ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ratkaisu tähän ongelmaan on se, etten ole facebookissa, whatsuppissa, instassa, twitterissä tai missään muussa some-ryhmässä tai seuraa sellaisia. Säästyy aika paljolta ja voi keskittyä olennaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävien jutut kiinnostaa. Mutta ei ystävikseni ole valikoitunutkaan sellaisia, joiden jutut ei kiinnostaisi. Läheisten jutut kiinnostavat ihan vain siksi, että he ovat läheisiä ja asiat, joista puhuvat, ovat heille tärkeitä. Muiden kuten työkavereiden jutut kiinnostavat joskus ja joskus taas on sellainen aihe (esim autot), joka ei kiinnosta lainkaan. Jaksan kuitenkin kuunnella tarvittavan ajan heidänkin juttujaan.
Ystävien asiat kiinnostavat mutta kiinnostus lakkaa, jos sitä samaa asiaa saa kuulla kerrasta toiseen.
Sama myös työpaikalla. Yleensä jutut kiinnostavat, kunhan ne eivät toistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse käsken aika suoraankin samoja asioita vatvovia vaihtamaan puheenaihetta tai ei vaan huvita puhua tai tavata ollenkaan. Ei minulla ole mitään erityistä tarvetta teeskennellä kiinnostunutta. Kavereita riittää enemmänkin kun ehtii muutenkaan seurata jo ihan vain sillä etten siedä roskaporukkaa.
Ehkä nimenomaan siksi se seura kelpaa kun tietää ettei ainakaan muna kautta joudu tapaamaan tai näkemään paskanjauhaajia.
Välillä kiinnostaa, välillä ei.
En tiedä mikä on vialla.. tuntuu että oon ihan irrallinen kaikista ja ihmiset vaa ahdistaa. Ystävien kaa on kiva jutella mut eniten nautin siitä että molemmat puhuu yhtenäisessä flowssa kuin että joutuu kuuntelee jotain monologia.
Kiinnostaa netistä luettuna, ei kasvokkain.
Vierailija kirjoitti:
Mun ratkaisu tähän ongelmaan on se, etten ole facebookissa, whatsuppissa, instassa, twitterissä tai missään muussa some-ryhmässä tai seuraa sellaisia. Säästyy aika paljolta ja voi keskittyä olennaiseen.
Eli av:hen? En mäkään käytä noita someja, mutta ei säästy yhtään aikaa kun roikun mm. täällä.
Vierailija kirjoitti:
Jatkokysymys:
Vinkkejä siihen, miten oppisi oikeasti kiinnostuneeksi toisten jutuista?
Olisihan se ihanaa olla aidosti toisista kiinnostunut ihminen. Ja se kuuntelijan rooli ei olisi niin raskas, kun teeskentely jäisi pois?Ap
Oletko empaattinen ihminen?
Jos olet, voit yrittää herättää kiinnostustasi sillä ajatuksella, että vierustoverin asia on hänelle itselleen tärkeä. Olisi varmaan sinustakin ilahduttavaa, jos vierustoveri reagoisi kiinnostuneena - jopa lisäkysymyksillä - siihen, kun kerrot silmät loistaen karvanassustasi/lapsestasi tms.
Minulle tämä toimii, vaikken jaksakaan kiinnostua muista ihmisistä ja vielä vähemmän heidän sanomisistaan. Itse asiassa, tapaan kyllä mielelläni uusia ihmisiä, mutta en jaksaisi kuunnella heidän asioitaan. :'D
Mua kiinnostaa puhua jostain oikeista aiheista. Ei sinänsä kiinnosta jotkut tylsähköt kuulumiset ja arkiasiat.
Kyllä. Mutta ei mulla ole sellaisia hyviä ystäviä, jotka vatvoisivat niitä samoja juttuja. Sellaisista ihmisistä ei tulisi ystäviäni. Keskustellaan sekä henkilökohtaisista että yleisistä asioista.