Uusi vauva esikoisen kuoleman jälkeen
Esikoisemme, ainoa lapsemme kuoli vakavaan sairauteen alle 2-vuotiaana muutama vuosi sitten. Menimme asiasta mieheni kanssa tietenkin täysin pirstaleiksi pitkäksi aikaa ja olemme edelleenkin, eihän tuosta voi koskaan toipua. Olemme kuitenkin oppineet elämään asian kanssa ja vajaa vuosi sitten alkoikin kyteä ajatus toisesta lapsesta. Nyt olen viidennellä kuulla raskaana ja kaikki on sujunut hyvin. Olin asiasta ensin todella onnellinen, mutta nyt olen alkanut tuntea ahdistusta. Mietin koko ajan, että eihän tämä vauva voi olla niin ihana ja ainutlaatuinen kuin kuollut esikoisemme. Vertaan vauvaa koko ajan esikoiseen, vaikka en ole päässyt edes tutustumaan häneen vielä. Pelkään, että "petyn" vauvaamme ja en tunne häntä kohtaan yhtä suurta rakkautta kuin esikoisemme. Olen neuvolan kautta päässyt puhumaan asiasta psykologille, mutta tuntuu etten saa sieltä oikein mitään apua tähän olotilaan. Onko täällä ketään, kuka on ollut samassa tilanteessa?
Kommentit (5)
Kyllä sitä rakkautta riittää kaikille lapsille.
Terapiasta voisi olla apua? Sinne on vaan vaikea päästä. Uskon että helpottaa kun lapsi syntyy. Itse olen kokenut yhden keskenmenon eikä minulla ole vielä yhtään lasta. Toivottavasti saisimme vielä joskus<3
Itse jattelin kun keskenmeno omalle kohdalle sattui, että luonto kyllä hoitelee tällä tavalla huonosti kehittymään alkaneen sikiön poistamalla sen luonnollisesti. Näin ollen asiaa minun oli helpompi käsitellä vaikka se kipeää teki. Toivotaan että pitkät odotusajat vielä palkitaan sylillisellä rakkautta 💖
Uskon että kaikella on tarkoituksensa vaikka sitä on ihmismielen vaikea välillä ymmärtää 😊
Koetatkohan ap varoa rakastumasta toiseen lapseesi yhtä paljon kuin ensimmäiseen johtuen menettämisenpelosta?
Kuvittelisin että tilanne helpottaa kun vauva on syntynyt ja pääset tutustumaan uuteen vauvaan. Koeta järjestää itsellesi aikaa vain olla vauvan kanssa paljon alkuun. Niin että kerkeätte sylitellä paljon. Tietysti toinen vauva on oma persoonallisuutensa ja aivan eri ihminen kuin esikoinen. Vaatii aikaa tutustua.
Hei!
Onnittelut raskaudestasi!
Olen menettänyt myös esikoistyttären 2kk ikäisenä,toki teillä on muistoja 2vuoden takaa ja on varmasti raskaampaa toipuminen. Varmasti tuo teidän kokemus on ollut järkyttävä. Olen pahoillani siitä :(
Odotan itse myös toista lasta viikkoja kasassa vasta n. 7..tyttäremme kuolemasta aikaa n. 3kk.
Suru on kokoajan vieraanamme mutta se on onneksi muuttanut muotoaan.
Avopuolisoni kanssa onneksi olemme tukeneet toinen toistaminen.
Sain myös keskenmenon vko 13 ennen esikoistamme.
Siksi nyt välillä huolettaa ja voin samaistua sinun olotilaasi. Uskon kuitenkin että kaikki kääntyy vielä hyväksi.