Lue keskustelun säännöt.
Ystävätön avioeron myötä
Yksinäinen
04.02.2018 |
Avioeron myötä jäin ilman ystäviä. Parisuhteesa olevat ystäväni ja kaverini eivät haluaa enää olla tekemisissä minun kanssa, sillä olen eronnut miehestäni. Eivät vastaa viesteihin eikä puheluuni. Näkevätkö minua uhkana aviomiehilleen vai mistä voisi olla kyse? Viihdyn sinkkuna enkä ole etsimässä miestä ja he tietävät sen. On ikävää ystäviäni :(.
Onko samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (25)
En usko, että olet pitänyt niin paljon yhteyttä ystäviisi ennen eroa, kuin nyt eron jälkeen haluaisit pitää. Olet yksin ja asia korostuu sinun elämässäsi. Ystävilläsi on edelleen parisuhteet ja perheet. Heidän elämänsä ei ole muuttunut. Heillä ei ole aikaa antaa enempää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tero kirjoitti:
Niillä on muutakin tekemistä. Koet asian vaan tuolleen, koska nyt sinulla on aikaa enemmän. Aikaisemmin sun kaikki aika meni oman miehesi kanssa, joten sinulla ei ollut aikaa ajatella asiaa. Nyt kaipaat seuraa, joten tunnet tolleen. Kaverisi myös ovat aivan eri tilanteessa, koska ovat parisuhteessa. Usein ihmiset hakeutuvat kaltaistensa pariin ja sinua pidetään friikkinä johtuen siitä, että sinulla ei ole puolisoa. Sun pitää hakea sinkkuseuraa, jotka voivat samaistua sinuun ja sinä heihin.
Meneekö näin vain? Kai mun pitää sittenkin alkaa hankia sinkkukavereita. Harmittaa todella menettää pitkäaikaisia ystäviä :'(
Vierailija kirjoitti:
En usko, että olet pitänyt niin paljon yhteyttä ystäviisi ennen eroa, kuin nyt eron jälkeen haluaisit pitää. Olet yksin ja asia korostuu sinun elämässäsi. Ystävilläsi on edelleen parisuhteet ja perheet. Heidän elämänsä ei ole muuttunut. Heillä ei ole aikaa antaa enempää sinulle.
En mä kyllä ole niin iksinääni. Mulla on kolme teiniä kotona. Yksi muutti jo omilleen muutama vuotta sitten.
En mä vaatinutkaan ystäviäni hirveästi heidän aikaansa minulle, aina olemme tavanneet heidän ehdoilla ja aikataulujen mukaan. Mä on se sen sijaan, joka on ollut aina heidän käytettävissä aina: lastensa hoidossa, viranomaisten asioinnissa avustamassa, lasten tapahtumissa vahtimassa lapsiaan ym.
Mutta olkoon, ystävyyttä ei voi pakottaa.
Mulla oli aivan sama tilanne kun erosin. Ne pitkä-aikaisimmat lapsuuden ystävät alkoivat ’hylkimään’ ja ilman mitään syytä. Erosimme mieheni kanssa suhteellisen sopuisasti, tosin ero oli enemmän minun tahtoni, joten ehkä sitten minä olin se ’syyllinen’ ja mieheni ’uhri’ ja siksi minulle ei paljon sympatiaa herunut. Olimme esimerkiksi aina ennen viettäneet perheiden kesken vappua yhdessä, mutta nyt laittaessani viestiä että lapset ovat minulla vapun ja mielellämme tekisimme jotain taas, niin sieltä tuli vaan viestiä kaikenlaisista suunnitelmista eikä yhtään kutsua.
Nyt yksi näistä ystävistä on eronnut (mies löysi uuden) ja mieleni tekisi kostaa se, miten yksin jäin silloin kun itse erosin. Toistaiseksi olen kuitenkin yrittänyt nousta tilanteen yläpuolelle ja käyttäytyä niin kuin todellisen ystävän pitäisi. Sympatiaa en kyllä hirveästi pysty tuntemaan kun itse jäin niin yksin silloin kun erosin.
Suosittelen tosiaan etsimään uusia ystäviä, samassa tilanteessa olevat ystävät auttavat pahimman läpi.
Pahoittelen kirjoitusvirheistä. Muutin Suomeen aikuisiässä miehen (nyt exä) perään.
-Ap