Lue keskustelun säännöt.
Voiko syntyvän lapsen isä vastustaa adoptioon antamista?
04.02.2018 |
Jos äiti päättää antaa lapsensa adoptioon, voiko lapsen isä alkaa tätä vastustaa?
Vaikka ei ole ollut yhtään kiinnostunut raskaudesta, niin voiko sitten vaan kääntää kelkkaa?
Pystyykö tässä tilanteessa isä tunnustamaan isyyden ja saamaan lapsen huoltajuuden halutessaan?
Pari eronnut avoliitosta ja ei ollut naimisissa.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksan elarit ihan mielellään, jos vaan tiedän että lapsesta välitetään ja huolehditaan.
En oikein enää voi väittää etten tietäisi isää, koska sossujen kanssa ollut jo useampi palaveri eron jälkeen.
Abortti ei tullut kyseeseen kun raskaus oli yhdessä toivottu. Ap
Nyt en oikein pysy perässä. Eli toivoitte yhdessä lasta ja raskauduit? Mutta nyt sinä et haluakaan ja mies haluaa pitää hänet? Vai onko kyseessä vain jossittelu, että jos niin kävisi, niin sitten voisi käydä niin?
Tää on sama tyyppi, joka jauhoi sivutolkulla hoidoilla saadusta lapsesta, jota ei halua, koska mies jätti. Perheessä myös 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos äiti väittää, ettei tiedä isää?
Isä voi vaatia geenitestauksen. Ja ei voi antaa lasta adoptoitavaksi, jos isö ei sitä halua. Tällöin isä ottaa lapsen itselleen.
No jos isä ei tiedä koko raskaudesta.
no haloo, jos isä ei edes tiedä koko raskaudesta, niin tuskin isä silloin vastustaa adoptiotakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isällä on oikeus lapseensa. Ja mitä se sua haittais kun haluat lapsesta eroon, että vaikka menisi omalle isälleen tai vaikka tämän sukulaisille?
Eihän sillä toisaalta mitään väliä ja hyvä olisikin niin jotta säilyy toiseen sukuun yhteydet. Mutta epäilen, että saako lapsi siellä tarvitsemaansa välittämistä, koska mies ei ole välittänyt raskaudesta mitään.
Jos isä ottaa lapsen, niin lähteekö sitten synnäriltä idän kanssa ja on hänen luonaan? Vai joutuuko olemaan äidillä niin kauan että isä tunnustaa isyyden? Ap
Synnäriltä sijoitukseen sijaiskotiin niin kauan kunnes isyys on selvitetty. Jos siis äiti ei halua lasta.
Jos isä ei ole ollut kiinnostunut raskausaikana niin tarkoittanee lähinnä sitä ettei ole ollut kiinnostunut tästä äidistä. Tilannehan olisi johtanut helposti siihen että olisi kuitenkin yritetty yhteiselämää perheenä.
Lapsi ilmeisesti vahinko ja isä ei ole halukas perheen perustamiseen kanssasi.
Kyllä oli, tai ainakin esitti halukasta kun yhdessä toivottiin pitkään. Kun viimein tulin raskaaksi, muuttui hyökkääväksi ja vihaiseksi käytökseltään eikä enää kiinnostanut.
Niin, tuo on kyllä totta että jos hän jotenkin näyttäisi että välittää raskaudesta, niin se voisi helposti "lipsua" siihen että yritettäisiin perheenä. Ehkä siis välittää, mutta niitä vihan tunteita minua kohtaan on liikaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos äiti väittää, ettei tiedä isää?
Isä voi vaatia geenitestauksen. Ja ei voi antaa lasta adoptoitavaksi, jos isö ei sitä halua. Tällöin isä ottaa lapsen itselleen.
No jos isä ei tiedä koko raskaudesta.
no haloo, jos isä ei edes tiedä koko raskaudesta, niin tuskin isä silloin vastustaa adoptiotakaan.
Niin, mutta jos äiti väittää ettei tiedä isää ja isä ei tiedä vauvasta, lähdetäänkö hommaa jotenkin selvittämään kuitenkin? Se kai se olennainen kysymys tässä on.
Tottakai voi vastustaa ja silloin vauva menee hänelle, sikäli kun pystyy lasta kasvattamaan toki. Äiti maksaa sitten elarit jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isällä on oikeus lapseensa. Ja mitä se sua haittais kun haluat lapsesta eroon, että vaikka menisi omalle isälleen tai vaikka tämän sukulaisille?
Eihän sillä toisaalta mitään väliä ja hyvä olisikin niin jotta säilyy toiseen sukuun yhteydet. Mutta epäilen, että saako lapsi siellä tarvitsemaansa välittämistä, koska mies ei ole välittänyt raskaudesta mitään.
Jos isä ottaa lapsen, niin lähteekö sitten synnäriltä idän kanssa ja on hänen luonaan? Vai joutuuko olemaan äidillä niin kauan että isä tunnustaa isyyden? Ap
Synnäriltä sijoitukseen sijaiskotiin niin kauan kunnes isyys on selvitetty. Jos siis äiti ei halua lasta.
Jos isä ei ole ollut kiinnostunut raskausaikana niin tarkoittanee lähinnä sitä ettei ole ollut kiinnostunut tästä äidistä. Tilannehan olisi johtanut helposti siihen että olisi kuitenkin yritetty yhteiselämää perheenä.
Lapsi ilmeisesti vahinko ja isä ei ole halukas perheen perustamiseen kanssasi.
Kyllä oli, tai ainakin esitti halukasta kun yhdessä toivottiin pitkään. Kun viimein tulin raskaaksi, muuttui hyökkääväksi ja vihaiseksi käytökseltään eikä enää kiinnostanut.
Niin, tuo on kyllä totta että jos hän jotenkin näyttäisi että välittää raskaudesta, niin se voisi helposti "lipsua" siihen että yritettäisiin perheenä. Ehkä siis välittää, mutta niitä vihan tunteita minua kohtaan on liikaa. Ap
Mutta miksi sinä et nyt sitten halua pitää lasta, jos kerran lasta yhdessä toivoitte? Vain siksi, että tuli ero miehen kanssa? Siksikö haluat antaa aiemmin toivotun lapsen adoptioon? Ehkä hyökkäävyydelle on ollut jokin peruste. Kyllä minäkin olisin vihainen, jos tajuaisin että kumppani onkin noin itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos äiti väittää, ettei tiedä isää?
Isä voi vaatia geenitestauksen. Ja ei voi antaa lasta adoptoitavaksi, jos isö ei sitä halua. Tällöin isä ottaa lapsen itselleen.
No jos isä ei tiedä koko raskaudesta.
no haloo, jos isä ei edes tiedä koko raskaudesta, niin tuskin isä silloin vastustaa adoptiotakaan.
Niin, mutta jos äiti väittää ettei tiedä isää ja isä ei tiedä vauvasta, lähdetäänkö hommaa jotenkin selvittämään kuitenkin? Se kai se olennainen kysymys tässä on.
ei, jos ei ole liitossa. Aika hankalaahan se olisi käytännössä se selvittely, pitäisi kaikki maailman miehet geenitestata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos äiti väittää, ettei tiedä isää?
Mutta entäs jos isä tietää?
Ihan pelkehomnaa lapsen elämällä.
Jos et halua lastasi kasvattaa ja suojata tai et pysty, niin anna isänsä tehdä se.
Voihan joku muukin sukulainen?
Jos ei, niin sitten adoptio
Oikeesti miettikää, nyt on kyse se lapsen elämästä eikä vai jonkun valtasuhteista. Inhottavalta kuulostaa... ihan kuin se Kaisu olisi jokin pelinappula. Kasva ja mieti mikä on oikeasti lapselle paras. Kuka häntä suojelee.
Jos ei ole mitään tunnetta lapseen, ei yhtään tukiverkkoja, eikä mitään resursseja äitinä. Miksi väkisellä pitäisi yrittää? Onhan myös se isä joka toitotti lapsen haluavansa? Miksi sen hylkäämisen jälkeen äidin täytyisi kantaa vastuu jos hänellä ei ole mitään jaksamista tai resursseja? Itsekäs olisin jos pitäisin lapsen, eikä hän saisi mitään lämpöä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos äiti väittää, ettei tiedä isää?
Isä voi vaatia geenitestauksen. Ja ei voi antaa lasta adoptoitavaksi, jos isö ei sitä halua. Tällöin isä ottaa lapsen itselleen.
No jos isä ei tiedä koko raskaudesta.
no haloo, jos isä ei edes tiedä koko raskaudesta, niin tuskin isä silloin vastustaa adoptiotakaan.
Niin, mutta jos äiti väittää ettei tiedä isää ja isä ei tiedä vauvasta, lähdetäänkö hommaa jotenkin selvittämään kuitenkin? Se kai se olennainen kysymys tässä on.
ei, jos ei ole liitossa. Aika hankalaahan se olisi käytännössä se selvittely, pitäisi kaikki maailman miehet geenitestata...
No tietty. Mietin vaan sellaista, jos olisi teoriassa vaikka 5 vaihtoehtoa ja se jostain käy ilmi. Aika teoreettinen skenaario toki, mutta toisaalta yleisesti varmaan äiti edes jotain tietää potentiaalisesta isästä, vaikka olisikin joku satunnainen baarijuttu.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole mitään tunnetta lapseen, ei yhtään tukiverkkoja, eikä mitään resursseja äitinä. Miksi väkisellä pitäisi yrittää? Onhan myös se isä joka toitotti lapsen haluavansa? Miksi sen hylkäämisen jälkeen äidin täytyisi kantaa vastuu jos hänellä ei ole mitään jaksamista tai resursseja? Itsekäs olisin jos pitäisin lapsen, eikä hän saisi mitään lämpöä. Ap
No mikä tässä sitten on ongelma? Tietysti annat lapsen isälleen, joka on hänet oikeasti halunnutkin. Hän on ollut raskausaikana vihainen vain sinulle, enkä yhtään ihmettele, miksi. Älytöntä edes pohtia adoptioon antamista "väkisin" (ilmeisesti ihan vain isän kiusaksi?), jos on päivänselvää, että isä haluaa hänet pitää.
Olisiko kannattanut pohtia ennen lapsen yrittämistä, onko tukiverkkoja, tunnetta ja resursseja, myös mahdollisessa erotilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole mitään tunnetta lapseen, ei yhtään tukiverkkoja, eikä mitään resursseja äitinä. Miksi väkisellä pitäisi yrittää? Onhan myös se isä joka toitotti lapsen haluavansa? Miksi sen hylkäämisen jälkeen äidin täytyisi kantaa vastuu jos hänellä ei ole mitään jaksamista tai resursseja? Itsekäs olisin jos pitäisin lapsen, eikä hän saisi mitään lämpöä. Ap
Jos lapsen isä ottaa lapsen, äidin ei ole pakko sen jälkeen tehdä yhtään mitään muuta kuin maksaa elarit.
Hae nyt vaan apua siihen synnytyksen jälkeiseen masennukseesi. Suorastaan noloa, että aikuinen nainen romahtaa erosta niin ettei lapsista pysty huolehtimaan. Unohda se ex-ukkos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäköhän se ap:n kolmevuotias miettii tällaisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos äiti väittää, ettei tiedä isää?
Isä voi vaatia geenitestauksen. Ja ei voi antaa lasta adoptoitavaksi, jos isö ei sitä halua. Tällöin isä ottaa lapsen itselleen.
No jos isä ei tiedä koko raskaudesta.
no haloo, jos isä ei edes tiedä koko raskaudesta, niin tuskin isä silloin vastustaa adoptiotakaan.
Niin, mutta jos äiti väittää ettei tiedä isää ja isä ei tiedä vauvasta, lähdetäänkö hommaa jotenkin selvittämään kuitenkin? Se kai se olennainen kysymys tässä on.
ei, jos ei ole liitossa. Aika hankalaahan se olisi käytännössä se selvittely, pitäisi kaikki maailman miehet geenitestata...
No tietty. Mietin vaan sellaista, jos olisi teoriassa vaikka 5 vaihtoehtoa ja se jostain käy ilmi. Aika teoreettinen skenaario toki, mutta toisaalta yleisesti varmaan äiti edes jotain tietää potentiaalisesta isästä, vaikka olisikin joku satunnainen baarijuttu.
Mun mielestä ihan turha nyt pohtia tuollaisia skenaarioita.
Selventäkää nyt vielä. Olen eri kuin ap mutta utelias tästä raha-asiasta. Jos naimaton nainen tulee raskaaksi, eikä halua pitää lasta, niin hän voi antaa lapsen adoptioon. Paitsi jos lapsen isä tietää raskaudesta ja vaatii isyyden tunnustamista (tai jopa isyystestiä). Tällöinkö isä voi estää adoption vaatimalla lasta itselleen? Tuleeko siinä joku sossun selvitys, että pystyykö isä pitämään yksin 0 kk vauvaa itsellään? Tai että onko isä sovelias isäksi? Ja tarkoittaako tämä, että tällöin nainen joutuu maksamaan elarit? Mutta jos olisi saanut isän suostumaan adoptioon, niin ei joutuisi maksamaan tietenkään elareita? Voiko lapsen äiti vaatia, että isän puoliso adoptoi lapsen ja näin vapautua elareista?
Miksihän tämä käännetään nyt niin, etten haluaisi lasta isälle?
Epäilin vain että voiko käydä niin ettei hän halua lasta ja yrittää estää myös adoptioon antamisen.
Halusin myös tietää että jos näin todella käy että isä lapsen haluaa, niin toivottavasti en joudu kuitenkin synnäriltä kotiin viemään. Mutta yhdestä vastauksesta tulikin ilmi, että lapsi on sijaisperheessä, kunnes isä tunnustaa isyyden. Eli joka tapauksessa minun ei tarvitse lasta mukaan ottaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos äiti väittää, ettei tiedä isää?
Isä voi vaatia geenitestauksen. Ja ei voi antaa lasta adoptoitavaksi, jos isö ei sitä halua. Tällöin isä ottaa lapsen itselleen.
No jos isä ei tiedä koko raskaudesta.
no haloo, jos isä ei edes tiedä koko raskaudesta, niin tuskin isä silloin vastustaa adoptiotakaan.
Niin, mutta jos äiti väittää ettei tiedä isää ja isä ei tiedä vauvasta, lähdetäänkö hommaa jotenkin selvittämään kuitenkin? Se kai se olennainen kysymys tässä on.
ei, jos ei ole liitossa. Aika hankalaahan se olisi käytännössä se selvittely, pitäisi kaikki maailman miehet geenitestata...
No tietty. Mietin vaan sellaista, jos olisi teoriassa vaikka 5 vaihtoehtoa ja se jostain käy ilmi. Aika teoreettinen skenaario toki, mutta toisaalta yleisesti varmaan äiti edes jotain tietää potentiaalisesta isästä, vaikka olisikin joku satunnainen baarijuttu.
Mun mielestä ihan turha nyt pohtia tuollaisia skenaarioita.
Niin voi olla, mua vaan kiinnostaa. Tyyliin ottaako sossut (?) yhteyttä vaikka naisen perheeseen ja kyselee tietävätkö jotain isästä.. Tai ystäviin. Eli yritetäänkö sitä ollenkaan selvittää, vai luotetaanko naisen sanaan?
Ei itselle millään tavalla ajankohtaista. Lapsia ei ole eikä tule.
Vaikea kuvitella, että isä haluaisi ja voisi ihan oikeasti pitää yksin itsellään yksihuoltajana vastasyntynyttä.
Avoliitossa ja irtosuhteissa syntyneen lapsen isyys pitää tunnustaa joko ennakoivasti neuvolassa tai lastenvalvojalle syntymän jälkeen ja vahvistaa maistraatissa. Samalla voidaan sopia huoltajuudesta ym. Jos isyyttä ei ole vahvistettu isällä ei ole mitään oikeuksia. Riitatapauksessa tutkitaan dna- testeissä kuka on isä.