Miksi vanhempani suosivat pientä tyttöämme ja hyljeksivät esikoispoikaamme?? =(
Kyse siis minun vanhemmistani...meidän esikoinen on nyt kohta 6v ja pieni tyttömme 1v5kk. Ennen tytön syntymää poika oli varsinainen mummon lellikki ja olikin silloin tosi kiltti ja herttainen... nyt kun tyttömme syntyi ja pojalla oli sen jälkeen mustasukkaisuutta ja nyt uhmaa/muuta äksyilyä ja normaalia vastaan väittämistä niin pojasta on tullut ikäänkuin joku pakollinen haitta vanhemmilleni.... =( Esimerkkinä, että isäpuoleni ei ollenkaan jaksa kuunnella eikä ymmärtää yhtään pojan juoksemista, ääntä tms. normaaleja leikkimisjuttuja ja murahtelee ja hymähtelee aina oudosti kun poika jotain " koheltaa" (oli sitten hyvää tai huonoa). Isäpuoleni ei myöskään ollenkaan osallistu mihinkään pojan leikkeihin, vaivalloisesti vastaa jos poika häneltä jotain kysyy (=murahtaa). Äitini kyllä jaksaa lässyttää tytölle ja ihastella tytön kaikkia tekemisiä jne. mutta poikamme jos jotain yrittää mummolle sanoa samalla niin hyvä kun huomaa edes! Kun tulevat meille niin ekaksi lässyttävät tytölle 10 min ennen kun edes pojalle sanovat mitään!!
Jos poikamme käyttäytyy tuhmasti, äitini mököttää hänelle eikä osaa jatkaa esim keskustelua tai leikkiä normaalisti vaan kokoajan muistuttaa pojalle miten tuhma hän juuri oli...ihan kun rangaitsisi häntä kokoajan henkisesti.
Pelkään, että kunhan tyttökin tulee uhmaikään tai siihen ikään kun alkaa väittämään vastaan kaikesta niin vanhempani eivät enää pidä ollenkaan lapsistamme.. =( Poika jo jotenkin tämän vaistoaa eikä esim halua mennä/jäädä mummon ja papan luo hoitoon... he kyllä asuvatkin niin kaukana meistä ettei ole mahdollistakaan hoitaa, enkä kyllä edes antaisi heitä sinne hoitoon!
Jotenkin tuntuu vastenmieliseltä mennä heille kylään enää koska sen tietää mitä tapahtuu taas: poika jää huomiotta täysin! Lisäksi ovat sen sortin isovanhempia, jotka 2 tuntia oltuaan lastenlastensa kanssa ovat TÄYSIN POIKKI JA UUPUNEITA...
Surettaa hirveästi kun vanhemmistani on tullut tuollaisia...lasten puolesta harmittaa kamalasti!! Onneksi sentään mieheni vanhemmat ovat täysin poikamme pauloissa ja poika onkin varsinainen " ukin poika" =)
Toivon mukaan joku sai tästä sekavasta kirjoituksesta jotain tolkkua...
Kommentit (2)
kuulostaa ikävän tutulta. Meillä esikoinen isovanhempien lellikki, pienempi on vaan välttämätön paha.
Toivottavasti tilanne muuttuu..
sortanut häntä ja muita lapsia paaponut. Tuttuni inhosi vielä aikuisenakin mummoaan. Kannatta keskustella asiasta, he eivät välttämättä huomaa, mitä he tekevät.