Sinkut, onko teitä kehotettu pariutumaan?

Ei ole mitenkään loukkaavasti henkilökohtaisesti juuri minulle tultu sanomaan. Joskus sain kyllä vähän sellaista keskustelua kuunnella, jossa idea olisi, että pitäisi tyytyä seurustelemaan vain jonkin kanssa.

Muutama ystävä on sanonut jtn että toivottavasti löydän jonkun kivan. Minusta se on ihan ok, sillä toivon sitä itsekin. Siis, nimenomaan kivan ja sopivan, ei vain "jotakin". Sitten yksi on yrittänyt leikillään parittaa minua, mutta suhtauduin vain huumorilla. Muuten jotkut kyselee onko miestä, mutta siihen on ihan helppo vastata että ei.

No, kerran yksi mies sanoi oikeastaan, mutta se tapahtui heti sen jälkeen kun kerroin etten halua enää jatkaa meidän tapailua. Oli jotenkin huvittavaa ja vahvisti vain päätöstäni. Miehestä kun paistoi läpi se, että halusi vain jonkun, jotta olisi parisuhteessa ja minä satuin olemaan tämä "joku". Koska en halunnut olla se "joku" niin lopetin suhteen. Haluan että mahdollinen tuleva mies on minun kanssani minun persoonallisuuteni vuoksi, ei sen vuoksi että olisi parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Joo pitäisi kuulemma, kun kaikilla siskoillanikin on jo mies.

Sä et vain saa ketään mieluista, olet siis huono!

Ihmissuhteiden ei pitäisi perustua rahaan. Sossuntäti käski ystävääni, joka opiskeli yliopistossa, ottamaan miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pahemmin. Kaikki kai tietää että katkaisen heti välit, jos joku yrittää puuttua asioihini.

Kukapa tuollaisen kaveri haluaisikaan olla. "Hanki mies." "No hyi hitto en varmana hanki, nonni, katkaisen sinuun välit!"

Ei ole kyllä kukaan tullut sanomaan, kai nekin näkee päältä etten kelpaa kenellekään. 

Olen gold digger ja asun kaukana pohjoisessa yksin. Rahaa riittää!

Rikas erakko

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut "Olis kiva kun säkin löytäisit jonkun oikein kivan..."

Vastaa seuraavalla kerralla: "Mitä olen katsellut tota teidän touhua, niin minäkin".

Näin miehenä minulle on implikoitu sukulaisten toimesta mm. että pitäisi ottaa vaikka vammainen nainen ihan vain siksi että saisin jonkun.

Jätin vastaamatta tuohon kun alkoi niin paljon -tuttaa. Omat meriittini riittävät helposti vaikka milanossa kulttuuriretriittejä tekevän hammaslääkärin hankkimiseen, mutta näin miehet arvotetaan suomessa.

Olen kyllä kuullut osuuteni asiasta. Eräs uskossa oleva sukulaiseni on sanojensa mukaan useaan otteeseen rukoillut minulle uskossa olevaa aviomiestä. Ihan totta, näin hän sanoi.  Tämä samainen sukulainen tietää että luen paljon ja siitä johtuen minua näkee usein kirjastossa. Kerran puhuimme puhelimessa ja tuli puheeksi että puhelun jälkeen olen lähdössä kirjastoon. Hän sanoi että minun pitäisi iskeä sieltä joku kiva poika. 

Hän on ainoa sukulainen, joka suoraan asiasta minulle sanoo. Muilta en ole kuullut kommenttia. 

Muutamia kertoja minulta kysyttiin tästä asiasta kun olin hoikka, enää näitä kyselyjä ei tule. Mitenhän lienee asia sitten kun olen taas normaalipainossa? Yritän nimittäin parhaillaan laihduttaa, ja olenkin onnistunut pudottamaan ihan kiitettävän määrän kiloja. Ei niitä uteluita nyt hirveästi sadellut aiemminkaan, ehkäpä ulkoinen olemukseni hoikkanakin oli sellainen, että jo sen perusteella tehtiin johtopäätökset sinkkuuteni syistä. Kai joistakin ihmisistä huomaa sen epäkelpoisuuden jo ensivilkaisulla. Aika hemmetin masentavaa ajatella, ettei ihan oikeasti kelpaa kenellekään vakavaan suhteeseen. Mistään nirsoilusta ei ole kysymys eikä voisikaan olla, sillä ei niitä miestarjokkaita ole koskaan ollutkaan. Ei ole edes mistä valita, niin aika vaikea sitä on olla valikoiva. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyllä kukaan tullut sanomaan, kai nekin näkee päältä etten kelpaa kenellekään. 

Minkä näköinen olet?