Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikuinen häpeä
02.02.2018 |
Häpeän kaikkea: elämäntilannettani, ulkonäköäni, menneisyyttäni, nykyisyyttäni, lapsuuden asioita, teini-iän asioita, sanomisiani, tekemisiäni. Pelkään ihmisten kohtaamista ja puhelimessa puhumista. Pientenkin asioiden hoitaminen tuntuu vaikealta - jännitän hirveästi esimerkiksi isännöitsijälle soittamista. Pelkään nolatuksi tulemista, ja päässäni pyörivät erilaiset katastrofiskenaariot.
Tässä ei ole enää mitään järkeä. Onko muilla samaa?
Kommentit (22)
Älä pakene häpeää ja ahdistusta, vaan käänny niitä kohti. Niin huomaat, ettei mitään pelättävää olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Jossain oli hyvä neuvo, jolla saat vähän suhteutettua henkilökohtaisen katastrofisi laajuutta. Meni jotenkin näin. Kysy itseltäsi
1) Minkälainen merkitys oletetulla "mokallasi" on maailmanlaajuisesti. Kuinka monen ihmisen elämään se vaikuttaa negatiivisesti.
2) Entä Suomen kannalta?
3) Entä kotikaupunkisi näkökulmasta?
Jne. Lopuksi voit todeta, että luultavasti vain sinä kieriskelet siinä häpeässäsi, se on muille merkityksetön ja siksi olemassa vain itsellesi. Ole armollinen itsellesi. Kaikki häpeävät jotain. Itse tuskailen, kun sanoin palaverissa tyhmästi. Mitä todennäköisemmin mokaani ei muista enää kukaan muu, kuin minä itse. Ihmisillä on omatkin murheensa.