Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Kaikki lapset ovat omille vanhemmilleen erityisiä. Toisaalta kaikki lapset kiinnostuvat jossain vaiheessa kirjaimista ja numeroista. En sano, ettei AP:n lapsi voisi olla matemaattisesti lahjakas tai jopa supernero, mutta sanon vaan, että on todennäköisempää, että se menee taidoiltaan ihan keskimääräisesti omassa ikäryhmässään.

Se ei tarkoita sitä, etteikö kaikkea lapsen luontaista kiinnostusta kannattaisi ruokkia. Laskekaa, lukekaa, opetelkaa soittamaan instrumentteja, opetelkaa vieraita kieliä. Mistään ei ole haittaa.

Mutta siitä voi olla, jos vanhemmat alkavat nähdä sellaista erityislahjakkuutta, jota ei ole ja luomaan paineita lapselle olla jotenkin erityislahjakas. Lapsen pitää riittää sellaisena kuin se on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvästä numeropäästä ei taatusti ole haittaa.

Voi kyllä olla jos kyse on autismista.

Keskivertoextroverttien mielestä kaikki muu on autistista.  Onko?  Miten se heitä haittaa että joku laskee paremmin? No huonoa seuraa kyllä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Hyvin moni asperger olisi hyötynyt jo lapsuudessa aloitetusta sosiaalisesta kuntoutuksesta. Sitä on myöhäistä antaa siinä vaiheessa kun teini on jo pinttynyt tiettyihin kaavamaisiin tapoihinsa. Ongelmat kannattaa ennaltaehkäistä silloin, kun se helpoiten onnistuu.

Vierailija

Täytti juuri 6 vuotta, laskee plussia ja miinuksia. Esimerkiksi osaa laskea 12+5-7 ilman sormia. Kahden kertotaulun osaa. On tullut kovasti kehuja esikoulusta ja puheterapiasta, että on matemaattisesti muita selvästi edellä vaikka puheentuotto on ollut ongelmallista (on toki kaksikielinen).

Eli jos 5-vuotias osaa jo laskea kolminumeroisia laskuja, niin kyllä on mielestäni poikkeuksellisen lahjakas.. Kannattaa tukea kiinnostusta. Hyvästä matikkapäästä ja loogisesta päättelykyvystä on hyötyä kaikissa elämän osa-alueissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin omasta pojastani johonkin huvipuistoon mennessämme, että lapsi laski meitä vanhempia nopeammin päässä kuinka paljon sisäänpääsy maksaa meiltä kaikilta. Emme mieheni kanssa ole matemaattisesti lahjakkaita, joten yllätyin hiukan. Nykyisin poika opiskelee dippainssiksi ja koodariksi.

Onko tyttöystävää?

Voi ristus näitä kysymyksiä. Onko se tyttöystävä joku ylimmäinen menestyksen merkki? Entäs jos tykkääkin pojista?

Ei mutta se on surullista. Vaihtaisin ilomielin matemaattisen lahjakkuuteni siihen, että saisin kivan tyttöystävän

- DI

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun hälytyskellot soi jos 5v oikeasti laskee kolminumeroisilla luvuilla. Onko sosiaaliset taidot ja tunnetaidot normaalisti kehittyneet? Usein ”erityislahjakkuden” taustalla kun piilee autisminkirjon häiriö joka sitten aiheuttaa isoja ongelmia elämän muilla osa-alueilla. Jos lapsi muuten kehittyy normaalisti niin on sitten vaan poikkeuksellisen lahjakas matemaattisesti mutta kyllä minäkin ap:n asemassa vähän huolestuisin ja tarkkaan seurailisin miten muut taidot kehittyvät.

Tämä on sinänsä totta. Olen se, jonka lahjakas poika onkin yläkoulussa erityisopetuksessa, hänellä on juuri Aspergerin syndrooma. Eli varmasti kannattaa olla vähän tuntosarvet ojossa. Toisaalta sitten on tämä näkökulma, että rakastan Asperger-poikaani, enkä haluaisi hänen olevan toisenlainen ja mielestäni nuo erityislahjakkuudet ja intensiiviset mielenkiinnonkohteet ovat Aspergerin huikean hieno puoli. Eli pääosin sen huomion pitäisi olla siinä, että kun lapsi innostuu jostain, nauttii siitä innostuksesta itsekin, eikä vain kyttää voisiko tämä olla merkki jostakin. Toki voi olla, mutta mitä sitten? Sama lapsi sulla siinä on ennen ja jälkeen diagnoosin. Ei siitä diagnoosista ole aina edes mitään hyötyä. Ja vaikka minun lapselleni Asperger-piirteistä on omat harminsa, usein suuremmatkin harmit ovat muillakin nuorilla, ihan taviksillakin. Eli vähän miettisin ap:n tapauksessa, onko lapsessa jotain muuta "erikoista", mutta huolestumista en ymmärrä.


Tietysti lapsi on tärkeä ja yhtä rakas vaikka neuropsykiatrisia ongelmia olisikin lahjakkuuden kääntöpuolena. Tarkoitin vain että on hyvä tiedostaa tämä mahdollisuus jotta lapsi tarvittaessa saa tukea ja kuntoutusta hyvissä ajoin. Usein kuntoutus viivästyy kun vasta koulussa kiinnitetään huomiota siihen että kaikki ei olekaan ihan kohdallaan. Puutteelliset taidot eri alueilla johtavat helposti siihen että lapsi alkaa tiedostaa oman erilaisuutensa suhteessa muihin ja kokee itsensä huonommaksi. Taitoja voi todellakin harjoittaa ja autisminspektrin lapset hyötyvät varhain aloitetusta tehokkaasta kuntoutuksesta. Siksi olisi tärkeää tunnistaa mahdolliset pulmatkin ajoissa, ei vaan vahvuuksia.

Ymmärrän kyllä tuon ja kuten meillä kävi, edes koulussa ei välttämättä kiinnitetä huomiota erikoiseen käytökseen ainakaan niin paljon, että sitä otettaisiin vanhempien kanssa puheeksi. Yläkouluun mennessä meidän lapsellamme ongelmat sitten kärjistyivät, joten sikäli sitä apua olisi tosi hyvä saada ajoissa. Kuitenkin myönnän vähän karsastavani tätä ajattelutapaa, että lapsesta ollaan nimenomaan huolissaan, jos hän on erilainen kuin muut. Jokainen meistä on vähän erilainen ja samanlainen, osalla erityiset piirteet voi niputtaa jonkin diagnoosinimikkeen alle, osalla ei. (Esim. tietyt temperamenttipiirteiden yhdistelmät voivat olla tosi haastavia ja tehdä elämästä paljon vaikeampaa kuin vaikka "lievä" Asperger.) Eli pähkinänkuoressa: diagnoosi voi olla hyödyllinen avun saamisessa, mutta ennen kaikkea jokainen lapsi on yksilö, jota vanhemman pitää hoivata oman intuitionsa varassa ja mennä mukaan lapselle tärkeisiin juttuihin ja unohtaa turha huoli :)


Ymmärrän kyllä sinunkin näkökantasi ja olen samaa mieltä että on haitallista jos lapsi aletaan näkemään pelkästään puutteidensa kautta. Varmaan olen vähän sokeutunutkin tälle näkökulmalle koska teen työtä nuorisopsykiatriassa ja näen usein juuri ne lapset jotka olisivat hyötyneet siitä että kuntoutus olisi aloitettu aiemmin. Vaikka vanhemmille lapsi on rakas ja ihana sellaisenaan kaikkine omine piirteineen olisi lapselle itselleen kuitenkin varmasti tärkeää tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi myös kodin ulkopuolella.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla