Kuinkahan paljon todella kauniita lähestytään esim. kaduilla?
Mietin tässä, että kuinkakohan paljon ns. poikkeuksellisen kauniit naiset saavat lähestymisyrityksiä tuntemattomilta tavallisissa arkisissa tilanteissa, vaikkapa kaupungilla kävellessään. Ensin voisi kuvitella, että todella paljon, mutta toisaalta voi olla niinkin, ettei heitä uskalleta lähestyä, vaikka mieli tekisikin. Mitä luulette? Katseita ainakin taitaa tulla, minkä luulisi toisinaan häiritsevän. Niihin kuitenkin tottunee?
t. kauneudesta kiinnostunut tavisnainen
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Oikeuta itseni vastaamaan, sillä kuulun mielestäni ainakin toistaiseksi näihin naisiin.
Riippuu paikasta ja tilanteesta. Suomessa minua lähestytään ylipäätänsä vähän, paitsi humalassa. Katseet kyllä kääntyvät niin naisilla kuin miehilläkin ja usein kuulee kuiskintaa tai ihmiset kommentoivat jotain minusta paikalla myös olevalle kaverilleen. Tämä on minusta suomalaisissa ihanaa, että osataan arvostaa toisen omaa tilaa, eivätkä miehet ole oikeasti koko ajan iholla ja vislailemassa perään.
Olen asunut pitkään myös mm. Italiassa ja Ranskassa, ja sanoisin että koko etelä-Euroopassa juttu on aivan toinen. Kulttuuriin kuuluu vahvasti flirttailu ja ei ole ollut sellaista hetkeä että kun kävelee kadulla, joku ei huutaisi ciao bellaa perään. Treffipyyntöjä, kehuja, kommentteja ja stalkkereita on tullut mitä erilaisimmissa tilanteissa tai monesti ihmiset vain pysähtyvät tiedustelemaan ammattiani tai olenko kuuluisa. Myös naisilta ja etenkin vanhemmilta rouvilta tulee kehuja.
Ja kyllä siihen tottuu, uusi miesystäväni juuri tiedusteli minulta, miltä tuntuu kun kaikki täällä olevat oikeasti tuijottavat sinua. Itse en onneksi tosiaan enää tuollaista huomaa ja jos kiinnitän asiaan liikaa huomiota, menen hieman hämilleni.
Kiitos vastauksesta :) Saako vielä udella minkälaista kauneutta edustat vai pelkäätkö tunnistetuksi tulemista? Tumma/vaalea, pitkä/lyhyt, laittautuva/luonnollinen?
ap
Ei juuri ollenkaan.
Upeus suojaa. Ei kukaan vain kehtaa... Pikkusieviä kyllä lähestytään kadullakin luullen helpoisti lähestyttäviksi. Näinhän ei välttämättä ole ollenkaan.
Olen malli ja tiedän mistä puhun.
Oikeuta itseni vastaamaan, sillä kuulun mielestäni ainakin toistaiseksi näihin naisiin.
Riippuu paikasta ja tilanteesta. Suomessa minua lähestytään ylipäätänsä vähän, paitsi humalassa. Katseet kyllä kääntyvät niin naisilla kuin miehilläkin ja usein kuulee kuiskintaa tai ihmiset kommentoivat jotain minusta paikalla myös olevalle kaverilleen. Tämä on minusta suomalaisissa ihanaa, että osataan arvostaa toisen omaa tilaa, eivätkä miehet ole oikeasti koko ajan iholla ja vislailemassa perään.
Olen asunut pitkään myös mm. Italiassa ja Ranskassa, ja sanoisin että koko etelä-Euroopassa juttu on aivan toinen. Kulttuuriin kuuluu vahvasti flirttailu ja ei ole ollut sellaista hetkeä että kun kävelee kadulla, joku ei huutaisi ciao bellaa perään. Treffipyyntöjä, kehuja, kommentteja ja stalkkereita on tullut mitä erilaisimmissa tilanteissa tai monesti ihmiset vain pysähtyvät tiedustelemaan ammattiani tai olenko kuuluisa. Myös naisilta ja etenkin vanhemmilta rouvilta tulee kehuja.
Ja kyllä siihen tottuu, uusi miesystäväni juuri tiedusteli minulta, miltä tuntuu kun kaikki täällä olevat oikeasti tuijottavat sinua. Itse en onneksi tosiaan enää tuollaista huomaa ja jos kiinnitän asiaan liikaa huomiota, menen hieman hämilleni.