Rakkauden teko vai suuri virhe?

Lapsi isälle, se on rakkauden teko. Lapsen tarpeista pitää jaksa huolehtia! Voisitko tehdä sen mäöräaikaisesti? Esim puoleksi vuodeksi tai vuodeksi kerrallaan ja jatko aina arvioidaan? Nimittäin ei sinun tilasi aina ole samanlainen. Se voi pahentua (liikaa kuormitusta) tai parantua (kevyesti kuormitusta). Jos saat itsesi kuntoon niin tilanne voi parantua.

Mutta lapsen mielipidettäkin pitäisi kysyä. Jos haluaa jäädä äidille niin voiko saada perhehoitajaa tms avuksi neuvolasta?

Lapsen etu kuitenkin ratkaisee.

Kyllä viisainta olisi antaa lapsi isälleen. Lapsi kyllä sopeutuu ja toivottavasti pystytte usein näkemään, vaikka isällään asuisikin. 

Kertomasi perusteella lapsen muuttaminen isälleen (väliaikaisesti, ja jos isä kerran pystyy huolehtimaan lapsesta hyvin) olisi varmaan pikemminkin rakkauden teko. Asuuko lapsen isä lähellä? Voittehan sopia, että vietät paljon aikaa lapsen kanssa ja ratkaisu on väliaikainen.

Koska minulla ei ole kokemuksia vastaavasta tilanteesta, en tiedä ollenkaan, miten ehdottamani asiat hoituisivat käytännössä.

Sidettä ja yhteyttä lapseensa pystyy ylläpitämään, vaikka ei asuisikaan kaiken aikaa saman katon alla. Vastaavasti saman katon alla asuminen ei automaattisesti takaa, että yhteys on vahva.

Näet kaiken lopullisena ja "kuolemana", vaikka oikeasti kyseessä on vain yksi elämänvaihe. Olethan jo ammattiavun piirissä? Kuulostaa siltä, että tarvitset sitä.

Tämä oli siis kokemattoman ihmisen näkemys.

Voithan sitten neuvotella isän ja lapsen kanssa tilannetta uusiksi, kun olet vähän toipunut.

Ja nähdä lastasi usein, soittaa joka päivä ja olla aina hänen tavoitettavissaan.