Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita/tapoja tms. ulkomaalaiset ystäväsi/tuttusi ovat ihmetelleet Suomessa?
Japanilainen ystäväni oli luonani ja vanhus kaatui yrittäessään ylittää katukiveyksen reunaa pyörätuolillaan. Suoraan vilkasliikenteiselle autotielle.
Ihmisiä lapsi ohitse tupakka huulessa siitä ainakin 5-6, eikä kukaan edes kysynyt tarvitseeko vanhus apua. Ystäväni meni auttamaan niin pian kuin pääsi bussista ulos. Kysyi minulta sen jälkeen että ollaanko täällä aina noin välinpitämättömiä toisen hätää kohtaan. Olisi tehnyt mieli vastata että eihän me, mutta kyllähän "me" tietyssä määrin olemme. Oletetaan aina, että se kuuluisa "joku muu" on hälyttänyt apua, itse voi keskittyä omiin asioihinsa.
Kommentit (2072)
Vierailija kirjoitti:
Nokkakannu käyttöön. Ohje laita vettä sieraimeen ja kumarrus niin että leuka osuu vartaloon. Siitä hidas nousu pystyyn. Sillon alkaa lähtee karsee mätä irti. Niistä kovaa, toista noin 15 kertaa ja huuhtele aamuin illoin. Alkaa helpottaa.
Olen se kommentoija, jolla on poskiontelotulehdus. Jos tämä oli tarkoitettu minulle, niin kiitos vain neuvosta, mutta olen kyllä käyttänyt kannua jo monta vuotta. Itse asiassa nyt on jo toinen kannu käytössä, kun edellinen meni aikoja sitten rikki. Ei se paranna tulehdusta, mutta helpottaa oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni ihmetteli miten täällä (Suomessa) voi elää kohtuullisesti aikuinen ihminen tekemättä yhtään mitään töitä tms.
Verokortin saatuaan ei ihmetellyt enää niin paljon.
Ranskalaisen mieheni kanssa tragikoomisin hetki oli kun olimme Lapissa hiihtokeskuksessa jouluna emmekä olleet ehtineet ostaa juhlajuomia Rovaniemestä (oli ehkä aaton ilta ja Alko oli jo kiinni). Hiihtokeskukselta juomat olisi pitänyt tilata kun lähin Alko oli sadan kilometrin päässä ja ne olisivat sitten tulleet kun kaikki juhlat olisi jo juhlittu. Hieman eri tilanne kuin Pariisissa, jossa kuuden euron hyvän viinipullon voi ottaa matkaan ruokakaupan hyllyltä koska vain.
Ja emme edes käytä alkoholia muuten kuin pari kertaa vuodessa juhlien aikaan.
Kuuden euron viinipullo harvoin on kovin hyvää Pariisissakaan...
Makukysymyksiä - kyllä sillä hinnalla on meille ainakin maistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaalainen vaimo työharjoittelussa ihmetteli miten suomalaiset naiset on kaksinaamaisia selkäänpuukottajia. Edessäpäin hymyillään ja selän takana puhutaan paskaa vaikka olisi pitänyt opastaa itse työtehtäviin. Hänen kotimaassaan saa suoraa palautetta päin naamaa, mutta ihmiset myös tukevat toisiaan ja auttavat. Ei suomessa.
Ihmettelevät sitä, että suomalaiset naiset ovat aina ja kaikkialla valmiita seksiin ulkomaalaisten miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelevät sitä, että suomalaiset naiset ovat aina ja kaikkialla valmiita seksiin ulkomaalaisten miesten kanssa.
Kun alkaa asiaa ajatella niin ei liene mikään vahinko että monet kulttuurit ja uskonnot eivät anna naiselle minkäänlaista valtaa vaan pitävät holhottavina.
Jamaikan serkut ovat ihmetelleet että miksi Suomessa pahonpitelystä tai raiskaksista tulee niin pieniä tuomioita, mutta kannabistuomiot ovat niin kovat.
Ihmettelevät että eikö suomalaiset ole sisäistäneet yksilönvapauksia ollenkaan ja että cannabishan on lähinnä "rohdos" lääke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain tässä ketjussa oli juttua kenkien kopistelusta kun mennään sisälle jota ulkomaalaiset olivat luulleet joksikin ihme rituaaliksi. Sille olen nauranut ihan sikana:).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Espanjalaiset kaverini ihmettelevät aina sitä että lapset eivät ole tervetulleita illallisravintolaan (eikä päivisinkään kaikkiin ravintoloihin) ja että Suomessa ei kyetä sellaiseen että esim.viikonloppuna menet perheen kanssa ravintolaan syömään (myös ne lapset mukana) ja että juotte aikuisten kesken vaikka viiniä siinä ja se on ihan ok. Kukaan ei humallu ja kaikki huolehditaan yhdessä niistä lapsista ja viihdytetään heitä.
Lisäksi he ihmettelevät ihan yleisesti sellaista lapsivastaista ilmapiiriä täällä.
Espanjassa osan elämästäni asuneena rakastin juuri sitä että lapset kuuluivat ihan siihen perusarkeen. Ainoat lasten kanssa humalassa ravintolassa olijat olivat turisteja.
Anteeksi ihan ohi aiheen, mut mua nauratti, kun kirjoitit, että pyörit hoitolapsen kanssa päivät ”pitkin Skotlantia” 😀 aika laajat reviirit 😂
Tästä muistui mieleen kun ysärillä olin siskon ja hänen 4v tytön kanssa Skotlannissa (Glasgow). Siskolla oli kuukauden kestävä työprojeksti siellä ja mä olin mukana lapsenvahtina. Päivät siis pyörin pitkin Skotlantia tämän pikkutytön kanssa ja sillä oli pissahätä usein. Mutta pubeihin ei päässytkään noin vain lapsen kanssa edes päivällä. Monesti sitten päästiin vessaan kun selitin ongelman, mutta ei saatu jäädä istumaan, ei tietenkään ollut pubiin asiaakaan kaljanjuojana, mutta pikkukylissä olivat usein myös ainoa ruokapaikka. Että ei nyt niin lapsiystävällistä ollut sielläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Australialaista ihmetytti se, että Suomessa ei pilkata ylipainoisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Saksalaiset:
Ihastellaan marimekon tekstiilejä ja Iittalan astioita. Rauhaa ja järvimaisemaa.
Ihmetellään huonoa leipää vaikka olin väittänyt, että Suomesta saisi hyvää. Sitä, että lapsilla ei ollut koulun liikkatunnilla kunnon varusteita. Koulun helppous peruskoulussa ja muutenkin hälläväliä -meininki koulussa.
Miten se koulujen hällävälimeininki selvisi saksalaisille? Missä heidän lapsensa kävivät koulua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksalaiset:
Ihastellaan marimekon tekstiilejä ja Iittalan astioita. Rauhaa ja järvimaisemaa.
Ihmetellään huonoa leipää vaikka olin väittänyt, että Suomesta saisi hyvää. Sitä, että lapsilla ei ollut koulun liikkatunnilla kunnon varusteita. Koulun helppous peruskoulussa ja muutenkin hälläväliä -meininki koulussa.
Miten se koulujen hällävälimeininki selvisi saksalaisille? Missä heidän lapsensa kävivät koulua?
Tunnen saksalaisen perheen, jonka lapset oli puol vuotta Suomessa koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanavettä voi juoda.
Kuten lähes kaikissa muissakin länsimaissa...
Globaalisti juomakelpoinen vesijohtovesi on harvinaista herkkua eikä lainkaan itsestäänselvyys edes kaikissa EU-maissa. Euroopan ulkopuolelle mennessä juomakelpoisen vesijohtoveden maita on hyvin vähän.
Siinä kartta josta voit ihan itse todeta olevasi väärässä. Mistä tuo ihme luulo oikein tulee, kun valtaosassa länsimaita voi vettä juoda hanasta ihan vapaasti? Olette tekin propagandan uhreja.
Eikä juomavesi ole Suomessa edes erityisen laadukasta, sama vesi meillä kiertää uudelleenpuhdistettuna jokien ja järvien kautta takaisin juomavedeksi. Muualla juodaan paljolti pohjavettä.
Saksalainen vieramme muuten ihmetteli 'ruskeaa kuravettä' kun menimme uimaan Vantaan Kuusijärvelle ja kieltäytyi astumasta veteen sekä sanoi luulleensa Suomea puhtaiden vesistöjen maaksi. Paluumatkalla nolotti vielä enemmän kuin ylitimme Keravanjoen, jonka vielä karmeamman näköisessä vedessä oli niinikään uimareita.
Ja on pakko myöntää, että esimerkiksi Münchenin läpi virtaavan Isarin vesi on kirkkaampaa kuin Suomessa missään, vaikka se siellä luokitellaan uimakelvottomaksi.
Veden värihän ei indikoi puhtautta vaan pohjan ainesta. Mutapohjan vesi on sameaa, kivipohjaisen kirkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ulkomaalainen vaan suomalainen, joka on asunut 15 vuotta ulkomailla ja työn puolestakin reissannut aika paljon.
Sellaisen jutun olen huomannut että Suomi on ainut maa, jossa kaverin kanssa ravintolassa laskua tilattaessa kysytään että maksetaanko yhdessä vai erikseen.
Enkä halua dissata kotimaatani millään tavalla, mutta hymy, pienet kohteliaisuudet ja kiittäminen, ilman että raha vaihtuu tai seura on erittäin tuttua, ovat Suomessa aika harvinaista herkkua.Tuo ”yhteen vai erikseen” on toisinaan suorastaan raivostuttava kysymys. Esim. kun käyn syömässä mieheni kanssa kahdestaan (avioliittoa takana 23 vuotta) tai koko perheenä lasten kanssa, lapset jo nuoria aikuisia mutta joskus juhlistamme vaikkapa jonkun syntymäpäivää. Kerran kysyinkin tarjoilijalta, että kuka hänen mielestään ei näytä kuuluvan perheeseemme.
Minkälainen puusilmä pitää olla tarjoilijalla, joka ei näe vanhan avioparin kehonkielestä, että nyt ei olla ensimmäisillä treffeillä?
Tarpeetonta mainita, mutta näin ei käy missään muualla kuin Suomessa.
No, ehkä sille on syynsä. Olin miehen kanssa ravintolassa ja meillä oli ulkomaalainen miestarjoilija. Tuli sitten maksamisen aika ja mies pyysi laskua. Tarjoilija oli small talkannut kanssamme joka välissä ja nyt hän huokaisi helpotuksesta ja sanoi, että hän on ihan järkyttynyt, miten monesti miehet eivät hoida ravintolalaskua yksin vaan naiset maksavat omiaan. Ei tulisi kuuloon hänen maassaan (ehkä Espanja).
Pari läheistä ulkomaalaista ystävää (Pohjois-Amerikasta ja Australiasta kotoisin) ihmettelevät sitä, kuinka paljon rahaa ja vaivaa meidän perheessä laitetaan sisustukseen. Ymmärrän toki, että tämä jakaa mielipiteitä myös suomalaisten keskuudessa, mutta omassa lähipiirissäni panostetaan mm. ruokailuvälineisiin ostamalla Iittalaa, Arabiaa ja Fiskarsia. Usein ostellaan merkkipäivinä näitä lahjaksi esimerkiksi. Järkyttyivät suunnattomasti, kun kerroin saaneeni jouluna useamman kymmenen euron salaattikulhon ja setin uusia viinilaseja - he kun ostavat vastaavat Ikeasta murto-osalla hinnasta.
Myös brittituttuni taivastelivat Finlaysonin valmisverhojen (n. 50e) hintaa kalliiksi. Suomalaisen kaverini kanssa pohdittiin siinä vieressä, että ihan kohtuuhintaisethan nämä, kyllä kalliimpiakin löytää.
Olen yrittänyt selittää, että Suomessa vietetään melko paljon aikaa kotona, koska ilmat on mitä on ja tekemistä on suuremmissakin kaupungeissa vähemmän kuin muualla maailmalla. Siksi siis panostetaan myös kodin viihtyisyyteen. Olen myös yrittänyt painottaa tuotteen laatua - olen kerännyt omaa Arabian astiastoani yli 10 vuotta ja vanhimmat astiat ovat edelleen erittäin siistissä kunnossa ja kestävät hyvin kolhujakin tällaisen mämmikouran käsittellyssä ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ulkomaalainen vaan suomalainen, joka on asunut 15 vuotta ulkomailla ja työn puolestakin reissannut aika paljon.
Sellaisen jutun olen huomannut että Suomi on ainut maa, jossa kaverin kanssa ravintolassa laskua tilattaessa kysytään että maksetaanko yhdessä vai erikseen.
Enkä halua dissata kotimaatani millään tavalla, mutta hymy, pienet kohteliaisuudet ja kiittäminen, ilman että raha vaihtuu tai seura on erittäin tuttua, ovat Suomessa aika harvinaista herkkua.Tuo ”yhteen vai erikseen” on toisinaan suorastaan raivostuttava kysymys. Esim. kun käyn syömässä mieheni kanssa kahdestaan (avioliittoa takana 23 vuotta) tai koko perheenä lasten kanssa, lapset jo nuoria aikuisia mutta joskus juhlistamme vaikkapa jonkun syntymäpäivää. Kerran kysyinkin tarjoilijalta, että kuka hänen mielestään ei näytä kuuluvan perheeseemme.
Minkälainen puusilmä pitää olla tarjoilijalla, joka ei näe vanhan avioparin kehonkielestä, että nyt ei olla ensimmäisillä treffeillä?
Tarpeetonta mainita, mutta näin ei käy missään muualla kuin Suomessa.
No, ehkä sille on syynsä. Olin miehen kanssa ravintolassa ja meillä oli ulkomaalainen miestarjoilija. Tuli sitten maksamisen aika ja mies pyysi laskua. Tarjoilija oli small talkannut kanssamme joka välissä ja nyt hän huokaisi helpotuksesta ja sanoi, että hän on ihan järkyttynyt, miten monesti miehet eivät hoida ravintolalaskua yksin vaan naiset maksavat omiaan. Ei tulisi kuuloon hänen maassaan (ehkä Espanja).
Venäläinen ystäväni otti melkoiset kierrokset kun kerroin että olin veljeni kanssa syömässä ja maksoimme tietenkin omat ruokamme. Venäjällä ei kuulemma tule kuuloonkaan vaan veljen pitää AINA maksaa!!!!! Ookke...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ulkomaalainen vaan suomalainen, joka on asunut 15 vuotta ulkomailla ja työn puolestakin reissannut aika paljon.
Sellaisen jutun olen huomannut että Suomi on ainut maa, jossa kaverin kanssa ravintolassa laskua tilattaessa kysytään että maksetaanko yhdessä vai erikseen.
Enkä halua dissata kotimaatani millään tavalla, mutta hymy, pienet kohteliaisuudet ja kiittäminen, ilman että raha vaihtuu tai seura on erittäin tuttua, ovat Suomessa aika harvinaista herkkua.Tuo ”yhteen vai erikseen” on toisinaan suorastaan raivostuttava kysymys. Esim. kun käyn syömässä mieheni kanssa kahdestaan (avioliittoa takana 23 vuotta) tai koko perheenä lasten kanssa, lapset jo nuoria aikuisia mutta joskus juhlistamme vaikkapa jonkun syntymäpäivää. Kerran kysyinkin tarjoilijalta, että kuka hänen mielestään ei näytä kuuluvan perheeseemme.
Minkälainen puusilmä pitää olla tarjoilijalla, joka ei näe vanhan avioparin kehonkielestä, että nyt ei olla ensimmäisillä treffeillä?
Tarpeetonta mainita, mutta näin ei käy missään muualla kuin Suomessa.
No, ehkä sille on syynsä. Olin miehen kanssa ravintolassa ja meillä oli ulkomaalainen miestarjoilija. Tuli sitten maksamisen aika ja mies pyysi laskua. Tarjoilija oli small talkannut kanssamme joka välissä ja nyt hän huokaisi helpotuksesta ja sanoi, että hän on ihan järkyttynyt, miten monesti miehet eivät hoida ravintolalaskua yksin vaan naiset maksavat omiaan. Ei tulisi kuuloon hänen maassaan (ehkä Espanja).
Venäläinen ystäväni otti melkoiset kierrokset kun kerroin että olin veljeni kanssa syömässä ja maksoimme tietenkin omat ruokamme. Venäjällä ei kuulemma tule kuuloonkaan vaan veljen pitää AINA maksaa!!!!! Ookke...
Venäjällä ei aina edes näytetä hintoja seurueen naiselle, ei siis laskusta vaan ihan menu ilman hintoja.
Miten helppoja naiset ovat valloittaa vaikka kotomaassa ihan duunari?