Muita, jotka ovat lähes aina väsyneitä ja rasittuneita?

Teini-ikäisestä saakka perusvireystilani on ollut yhtä kuin väsymys ja haluttomuus tarttua toimeen. Päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Olen nyt nuori aikuinen.

Lähes poikkeuksetta joudun pakottamaan itseni tarttumaan toimeen, oli asia sitten mikä tahansa - sellainenkin, josta olen oikeasti kiinnostunut ja josta loppuviimein nautin. Silloin tällöin on energiapiikkejä, jolloin tunnen imua rakentavaan puuhasteluun ja asioiden hoitaminen on helppoa. Ne on kuitenkin totta vie harvinaisia.

Minulla ei ole lapsia kaitsittavana tai isoa taloutta pyöritettävänä yms tyypillisiä syitä tähän jatkuvaan tervassa tarpomiseen. Vain minä ja oma laiska perseeni. Opiskelen päätoimisesti ja käyn kesätöissä kun niitä satun saamaan, kaikki etenee ihan ok. Mutta jo tämä perussuorittaminen tuntuu imevän niin paljon energiaa, että ajatus esim yhtäaikaisesta työssäkäynnistä ja opiskelusta on todella ahdistava. Silti siihen monet kykenevät?

Masennus on diagnosoitu ja lääkitys hankittu takavuosina. Silloin oli myös ahdistusta ja näköalattomuutta. Nyt en ole niin ahdistunut enkä varsinkaan näköalaton: minulla on paljon haaveita ja nautin monista asioista. Mutta aina vaan väsyttää, väsyttää ja väsyttää! Veriarvoja on myös tutkittu. Esim kilpparit ja hemogl. täysin ok.

Olen usein lisännyt liikuntaa, parantanut ruokavaliota (syön normaalisti liian vähän, kalorivajeella varmasti osansa väsymyksessä) ottanut vitamiineja - you name it. Näiden asioiden sanotaan usein auttavan väsymykseen. No, väsymyksen vuoksi en jaksa pitää uusia elintapoja yllä kovinkaan pitkään. Kun väsyttää kunnolla, teen vain pakollisista pakollisimman eli hoidan opiskelut ja varmistan, että on rahaa elämiseen. Silloin jää liikkumatta ja syömättä. Tämä on raskas noidankehä.

Onko tämä normaalia aikuisuutta, että 90% päivän toimista on etenkin aloittamisvaiheessa pakkopullaa? En minä elämältä tätä odottanut.

Kohtalotovereita?