Tuntuu että mies ei halua kohdata minua seksuaalisena olentona, seksi kelpaa, mutta koen olevani nukke.

Ongelma pääpiirteittäin otsikossa. Meillä on nykyään lähes seksitön liitto, eikä seksiä ole milloinkaan ollut paljon. Mies on todella halukas, aina valmiina ja aikaisemmin jopa kerjäsi seksiä ihan liikaa.
Minua on aina häirinnyt se, että mies on tyytyväinen kun seksiä on, muulla ei tunnu olevan niin väliä. Luulen että hän olisi onnensa kukkuloilla jos vain saisi joka päivä, täysin riippumatta siitä miten minä seksin koen. Hän sanoo kyllä minun nautintoni olevan tärkeää, mutta ei kuitenkaan ole kiinnostunut siitä mitä minä toivoisin, vaan hän täysin omin päin touhuaa ja pettyy kun ei saa toivomaansa reaktiota.
Minusta tuntuu etten tule nähdyksi enkä kuulluksi, vaan minun odotetaan olevan joku pornoelokuvan kiimainen nainen joka kiihottuu siitä mistä käsketään.
Keskusteluja on käyty, ja muutaman kerran olen ajatellut että nyt homma etenee, mutta ei. Samaa rynkytystä tarjolla kuin aina. Olen hakenut kontaktia ja yhteyttä seksin aikana, mutta koen ettei minua haluta paikalle, en saa olla kokeva, seksuaalinen olento. On ristiriitaista että mieheni unelmoi minun aktiivisuudestani, muttei kumminkaan osaa kohdata minua intiimisti. Olen miettinyt että onkohan taustalla huono seksuaalinen itsetunto tai jokin pelko naisen seksuaalisuutta kohtaan?
Minua masentaa ja itkettää se, että koen olevani elinvoimainen ja seksuaalinen nainen, jonka seksuaalisuutta ei kaivata. Mieheni näkee ongelman olevan ainoastaan seksin määrässä, mutta se seksi mitä meillä on, syö sisintäni niin paljon etten voi siihen suostua.
Voiko tälläinen ongelma korjaantua?
Ero ei nyt ole vaihtoehto.