Sairastamisensa ympärille käpertynyt sukulainen
Miten te käsittelette tällaista? Ihmistä joka on jotenkin jumittunut sairauksiinsa ja sairaateluihinsa, eikä osaa enää puhua yhtään mistään muusta.
Kommentit (6)
Mä en kuuntele alkua pidemmälle. Meidän suvussa tuo henkilö on itse aiheuttanut suuren osan sairauksistaan, tietenkin suuttuu jos joku uskaltaa tästä mainita, enkä mä koe että mun tai lasten pitäisi olla terapeutteja.
Joten kun valitus alkaa, vaihdan puheenaihetta tai jopa tehdään lähtöä/keksin syyn lopettaa puhelun.
Elämä on liian lyhyt siihen että sen käyttäisi toisen ihmisen sairauksien vatvomiseen.
Etäisemmät olen jättänyt huomioimatta, jos niistä alkaa tulla energiasyöppöjä. Läheisimmille sanon, että tuo on nyt käsitelty jo niin moneen kertaan, että tällä kertaa keskitytään vain positiivisiin asioihin. Ja sitten tylysti keskeytän joka kerta kun vinkuminen alkaa.
Täällä sama meno masennuspotilaan kanssa,vellotaan vuosi kausia koetuissavääryyksissä,kuka sanoi mitäkin ja niitä sitten vatvotaan kaiken muun vatvomisen ohessa. Terapiaan ei voi tietenkään mennä että saisi uusia käsittelymalleja ja muutenkaan kotoa ei voi poistua kun mikään ei huvita ja tätä on jatkunut vuosia. En jaksa tätä energiasyöppöä.
Joo, kotona kökötetään. Ja iso osa sairauksista on itse aiheutettuja, esim huomattavalla ylipainolla ja liikunnan puutteella.
Tää on aina ollut sellainen ns raskas ja perässä vedettävä. Ja ilmeisesti nyt sitten kaikki muut on jo väsyneet häneen...
Meillä on omiakin murheita ja kaikenlaista stressiä - jotka tietenkin on kaikki huis hais helpompia kuin nämä hänen asiansa.
Ap
Veikkaisin, että hän asuu yksin ja tuntee itsensä yksinäiseksi. Siinä mielessä normaalia käytöstä. Jos taas ei ole kyse yksinäisyydestä niin sitten on joku muu ongelma.
On nyt ns energiasyöppö. Tuntuu että happi loppuu hänen seurassaan. Hirvittää suorastaan että alkaa ripustautua lapsiini... jotka suvun ainoat ”seuraavaa polvea”.
Ap