Kuinka paljon joudutte käskemään alakoululaista? Aamutoimet, läksyt ym. Totteleeko heti?

Pitäisikö taiteellisen nuoren päästä vähemmällä, ja laittaa esim taidelukioon? Moni taiteilija on ADD. Kannattaako sitä taiteellisuutta yrittää tukahduttaa velvollisuuksilla, pakkopullalla ja lääkityksillä? 

Omat on jo aikuisina, mutta hyvin samanlaisia olivat kuin tuo yksi 8v, eskariaikana puhuttiin, että koulu on lasten työtä ja se kuuluu itse hoitaa, apua annettaan ja unohduksia sattuu.

Molemmat vanhemmat tehtiin vuorotyötä ja välillä oli aamuja että yksin piti ekaluokkalaisen kouluun lähteä.

Kyllä lapselle pitää antaa vastuuta, tuttu herätti avomiestään töihin vuosia, mies muutti suoraan äidin helmoista naisen luo, mies ei herännyt itse, oppi vasta kun perheessä oli pari lasta.

Kolme alakouluikäistä muksua. Vuorotellen jonkun aamu epäonnistuu. Vaatteet ei mene päälle, ruoka ei maistu, aika loppuu, tulee kiukku. Joskus on useammallakin huono aamu. Joskus havahdun siihen että kaikki menikin kaikilla kivasti. Sama juttu iltapäivällä. Kiukku yhdellä tai useammalla alkaa heti tai myöhemmin. Tai ei ollenkaan. Elämää.

Vierailija kirjoitti:

Omat on jo aikuisina, mutta hyvin samanlaisia olivat kuin tuo yksi 8v, eskariaikana puhuttiin, että koulu on lasten työtä ja se kuuluu itse hoitaa, apua annettaan ja unohduksia sattuu.

Molemmat vanhemmat tehtiin vuorotyötä ja välillä oli aamuja että yksin piti ekaluokkalaisen kouluun lähteä.

Kyllä lapselle pitää antaa vastuuta, tuttu herätti avomiestään töihin vuosia, mies muutti suoraan äidin helmoista naisen luo, mies ei herännyt itse, oppi vasta kun perheessä oli pari lasta.

Eihän teidän lapsenne sitten ollut kuin tuo mainitsemasi 8 vuotia, hänellehän ei sattunut unohduksia, laulellen teki AINA kaikki robotin tarkkuudella.

Vierailija kirjoitti:

Omat on jo aikuisina, mutta hyvin samanlaisia olivat kuin tuo yksi 8v, eskariaikana puhuttiin, että koulu on lasten työtä ja se kuuluu itse hoitaa, apua annettaan ja unohduksia sattuu.

Molemmat vanhemmat tehtiin vuorotyötä ja välillä oli aamuja että yksin piti ekaluokkalaisen kouluun lähteä.

Kyllä lapselle pitää antaa vastuuta, tuttu herätti avomiestään töihin vuosia, mies muutti suoraan äidin helmoista naisen luo, mies ei herännyt itse, oppi vasta kun perheessä oli pari lasta.

Joo, mutta todennäköisesti sun lapset ovat olleet terveitä, mutta näin ei ole kaikilla, maailman sivun myös lapset ovat kokeneet sairauksia, allergioita, sydän sairauksia, ADD/ADHD, sokeutta, kuulo häiriöitä, aivovammoja, syöpää jne. Ja sinä tulet hehkuttamaan tänne, kuinka täydellinen kasvattaja olet ja sun lapset ja näin haluat syyllistää muita äitejä ja laitat lapsen sairaudet ja heikkoudet äidin syyksi.

Eikö ketjuun saa vastata jos lapsi on omatoiminen ja hyväntuulinen?

Myös meillä on 10 v tyttö, joka hoitaa aamu- ja iltatoimet, läksyt ja harrastuskamojen pakkaamiset itsenäisesti ja usein vieläpä lauleskellen.

Ei todellakaan ole mikään robotti, itse asiassa aika temperamenttinen tapaus, mutta arjen rutiinit toimivat hyvin.

Meillä kai ihan keskivertoa tuo aamuhulina, eli kaksi alakoululaista 8 ja 10 v.

Yleensä menee aika sujuvasti, eli molemmilla on herätykset kännykässä ja sen ovat onneksi oppineet, että heti pitää pompata ylös, ettei nukahda uudestaan.

Syövät aamupalat ja pukevat vaatteet ja pesevät hampaat ja harjaavat hiukset. Kyllä heitä silti pitää välillä hoputtaa, etteivät jää tutkimaan viestejään tai haaveilemaan hiuksia harjatessaan. Isommalta kyllä kuulee vastaan sanomistakin jos  on huono aamu.

Vierailija kirjoitti:

vastuu, ei käskytys kirjoitti:

Meillä 8-vuotias tyttö nousee joka aamu 6:50 oman herätyksensä soidessa. Tulee keittiöön ja syö aamupalan, hoitaa aamutoimet itse, pakkaa repun ja pukee päälleen. On oppinut omatoimiseksi kun on saanut vastuuta vähä vähältä. Laulaa ja hyräilee aamuisin.

Sama iltapäivällä, tulee koulusta ja tekee läksyt iloisesti laulellen ja lörpöttäen, pakkaa itse treenikassinsa ja ja on aina valmiina ajoissa lähtemään harrastuksiin. 

Eikä tarvitse komentaa nukkumaankaan, vaan painuu sänkyyn puoli yhdeksän aikaan jolloin jompi kumpi vanhemmista lukee pätkän kirjaa hänelle ääneen ja hän yleensä jatkaa itse sivun tai kaksi sen jälkeen ja alkaa nukkua.

Luulen, että vastuun antaminen ja oikeassa paikassa kehuminen on parasta, niin on ainakin meillä toiminut. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ei toimi meillä, se on sellaista 1800-luvun behavioristista käskytystä joka johtaa vain kapinaan. Lapsi oppii nostamaan riidan, koska tietää kohta saavansa lupauksen palkinnosta ("pääset huomenna huvipuistoon jos nyt puet päällesi")... jokainen peliteoriaa tunteva aikuinen ymmärtää, että lapsen kannattaa nostaa riita pystyyn mahdollisimman usein palkinnon saadakseen. Niin minäkin tekisin.

Kylläpä teillä on täydellinen 8 vuotias, mutta tehän olettekin täydellisiä vanhempia jotka ovat kasvattaneet hänet täydellisesti täydellisten kirjojen tuella!

Harvalla on noin täydellinen alakoululainen, että hyräillen minuuttiaikataululla hoitii joka ikinen aamu ja iltapäivä?!?

Meille osui kolme tuollaista täydellistä lasta, tosin he eivät laulelleet. Meillä ei koskaan käskytetty (mikä ei toimi työelämässä ei toimi perheessäkään) ja lapset tiesivät, mitä heiltä odotetaan.

Jostain syystä osalle vanhempia osuu vain helppoja lapsia,osalle hankalia. Mitään syytä tälle ei tietenkään ole löydettävissä niistä vanhemmista, joista osa on aikuisempia kuin toiset. Mutta mieluummin helpot lapset ja mukava elämä kuin jatkuvaa riitaa ja rähinää.

Joopajoo. Lapsissa ei voi olla muuta kuin kasvatuksen aiheuttamaa eroa, mutta mites muuten kun ollaan me aikuisetkin vähän erilaisia, että syytetäänkö siitä vielä isää ja äitiä?

Toiset on aikaansaavempia kuin toiset, toiset aamukiukkuisia. Niin, toki aamukiukkuisen aikuisen lapsi voipi onnistua itsekin hieman huonommin, joten ehkä osalla on vain paremmat lähtökohdat kuin toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö taiteellisen nuoren päästä vähemmällä, ja laittaa esim taidelukioon? Moni taiteilija on ADD. Kannattaako sitä taiteellisuutta yrittää tukahduttaa velvollisuuksilla, pakkopullalla ja lääkityksillä? [/quote

Tämä on mielenkiintoista, kuinka suurin osa ADD henkilöistä ovat luovia, taiteellisia ja heidän mielikuvitus on rikas, koska heidän aivotoimintansa on erilainen, kuin tavan tallaajalla, joka on suuri rikkaus ja lahja.

Nykyään on jo esim. lukioita, jossa erikoislahjakkuus on huomioitu, samoin add jo opetusmenetelmissä ja ne on räätälöity yksilöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat on jo aikuisina, mutta hyvin samanlaisia olivat kuin tuo yksi 8v, eskariaikana puhuttiin, että koulu on lasten työtä ja se kuuluu itse hoitaa, apua annettaan ja unohduksia sattuu.

Molemmat vanhemmat tehtiin vuorotyötä ja välillä oli aamuja että yksin piti ekaluokkalaisen kouluun lähteä.

Kyllä lapselle pitää antaa vastuuta, tuttu herätti avomiestään töihin vuosia, mies muutti suoraan äidin helmoista naisen luo, mies ei herännyt itse, oppi vasta kun perheessä oli pari lasta.

Joo, mutta todennäköisesti sun lapset ovat olleet terveitä, mutta näin ei ole kaikilla, maailman sivun myös lapset ovat kokeneet sairauksia, allergioita, sydän sairauksia, ADD/ADHD, sokeutta, kuulo häiriöitä, aivovammoja, syöpää jne. Ja sinä tulet hehkuttamaan tänne, kuinka täydellinen kasvattaja olet ja sun lapset ja näin haluat syyllistää muita äitejä ja laitat lapsen sairaudet ja heikkoudet äidin syyksi.

Suurin osa lapsista on terveitä, suurimmalla osalla on heikouksia, aikuisistakin, eikun kaikilla on. En hehkuta hienoja kasvatustaitojani, kyllä sitä vitkuttelua ja unohdusta tapahtui, kun siihen oli mahdollisuus, kouluaamuina niihin ei ollut mahdollisuutta.

Aika kauhea ajatus on, että ensimmäiseksi ehdotetaan lapselle lääkitystä, sen sijaan että sanottaisiin, että maaliskuun alusta sinun on itse selvittävä aamulla kouluun, laitan kellon soimaan kun on aika lähteä, eikä muuta maanittelua. Tästä kun kerrotaan joka päivä siihen asti innostavasti, mikäli maaliskuun aikana ei kouluun opi menemään ajoissa niin katsotaan sitten järeämpiä keinoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat on jo aikuisina, mutta hyvin samanlaisia olivat kuin tuo yksi 8v, eskariaikana puhuttiin, että koulu on lasten työtä ja se kuuluu itse hoitaa, apua annettaan ja unohduksia sattuu.

Molemmat vanhemmat tehtiin vuorotyötä ja välillä oli aamuja että yksin piti ekaluokkalaisen kouluun lähteä.

Kyllä lapselle pitää antaa vastuuta, tuttu herätti avomiestään töihin vuosia, mies muutti suoraan äidin helmoista naisen luo, mies ei herännyt itse, oppi vasta kun perheessä oli pari lasta.

Joo, mutta todennäköisesti sun lapset ovat olleet terveitä, mutta näin ei ole kaikilla, maailman sivun myös lapset ovat kokeneet sairauksia, allergioita, sydän sairauksia, ADD/ADHD, sokeutta, kuulo häiriöitä, aivovammoja, syöpää jne. Ja sinä tulet hehkuttamaan tänne, kuinka täydellinen kasvattaja olet ja sun lapset ja näin haluat syyllistää muita äitejä ja laitat lapsen sairaudet ja heikkoudet äidin syyksi.

Suurin osa lapsista on terveitä, suurimmalla osalla on heikouksia, aikuisistakin, eikun kaikilla on. En hehkuta hienoja kasvatustaitojani, kyllä sitä vitkuttelua ja unohdusta tapahtui, kun siihen oli mahdollisuus, kouluaamuina niihin ei ollut mahdollisuutta.

Aika kauhea ajatus on, että ensimmäiseksi ehdotetaan lapselle lääkitystä, sen sijaan että sanottaisiin, että maaliskuun alusta sinun on itse selvittävä aamulla kouluun, laitan kellon soimaan kun on aika lähteä, eikä muuta maanittelua. Tästä kun kerrotaan joka päivä siihen asti innostavasti, mikäli maaliskuun aikana ei kouluun opi menemään ajoissa niin katsotaan sitten järeämpiä keinoja.

Sinä et ymmärrä millaista on olla erityislapsen vanhempi. Ei se sanominen, tai kellon laittaminen herätykselle auta.

Lääkitys on nykymaailman tapa hoitaa kaikki erilaisuudet. En todellakaan allekirjoita tätä, ne ovat lääkärit jotka niitä lääkityksiä ehdottavat heti ensimmäisenä, eivät vanhemmat. Tyhmät vanhemmat ottavat lääkityksen vastaan kyseenalaistamatta tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäreni täyttää 17 ja edelleen on hirveää vääntöä. Mitään ei tahdo saada aikaiseksi itse. On diagnoosi, add. Täytyy sanoa, että on helpotus, kun lähtee omilleen, loppuu se kivireen veto. Ja ei, äitiys ei ole ollut elämäni parasta aikaa.

Niin sinulle helpotus, mutta miten tyttärelleni?

Ei ADD lapsi tee sitä ilkeyttään tai laiskuutta, vaan hänen aivoissaan on toimintahäiriö, ihan samalla tavalla joku ei pysty kävelemään, jos jaloissa on jotakin häikkää tai sokea ei pysty näkemään, vaikka kuinka käskytetään tai vanhemmat heittäisivät lapsen pihalle.

Joo, tiedetään. On itsenäistymässä, eli ei kukaan ole ketään mihinkään heittämässä. Pärjää arjessa hyvin, eli en ole niinkään huolissani elämänhallinnasta, samaa opetteluahan se on kaikilla kotoa muuttavilla. Koulu (nykyään ammatti-) on se, mikä takkuaa eniten ja on aina takunnut. Minä stressaan sitä (mm. opiskelijan toimeentulon takia), tytär ei.

Vierailija kirjoitti:

vastuu, ei käskytys kirjoitti:

Meillä 8-vuotias tyttö nousee joka aamu 6:50 oman herätyksensä soidessa. Tulee keittiöön ja syö aamupalan, hoitaa aamutoimet itse, pakkaa repun ja pukee päälleen. On oppinut omatoimiseksi kun on saanut vastuuta vähä vähältä. Laulaa ja hyräilee aamuisin.

Sama iltapäivällä, tulee koulusta ja tekee läksyt iloisesti laulellen ja lörpöttäen, pakkaa itse treenikassinsa ja ja on aina valmiina ajoissa lähtemään harrastuksiin. 

Eikä tarvitse komentaa nukkumaankaan, vaan painuu sänkyyn puoli yhdeksän aikaan jolloin jompi kumpi vanhemmista lukee pätkän kirjaa hänelle ääneen ja hän yleensä jatkaa itse sivun tai kaksi sen jälkeen ja alkaa nukkua.

Luulen, että vastuun antaminen ja oikeassa paikassa kehuminen on parasta, niin on ainakin meillä toiminut. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ei toimi meillä, se on sellaista 1800-luvun behavioristista käskytystä joka johtaa vain kapinaan. Lapsi oppii nostamaan riidan, koska tietää kohta saavansa lupauksen palkinnosta ("pääset huomenna huvipuistoon jos nyt puet päällesi")... jokainen peliteoriaa tunteva aikuinen ymmärtää, että lapsen kannattaa nostaa riita pystyyn mahdollisimman usein palkinnon saadakseen. Niin minäkin tekisin.

Kylläpä teillä on täydellinen 8 vuotias, mutta tehän olettekin täydellisiä vanhempia jotka ovat kasvattaneet hänet täydellisesti täydellisten kirjojen tuella!

Harvalla on noin täydellinen alakoululainen, että hyräillen minuuttiaikataululla hoitii joka ikinen aamu ja iltapäivä?!?

Itse olin tuollainen lapsi, suorittaminen ja täydellisen tytön syndrooma istui kovassa aina lukion loppuun asti. Vähän kotoa muuttamisen ja yliopiston jälkeen iski pariksi vuodeksi joku teini-ikä jälkijunassa :D Olin päässyt seksuaalisessa kanssakäymisessä aiemmin suutelun tasolle; tuona aikana harrastin kunnolla irtosuhteita, rakastuin epätoivoisesti pariinkin renttuun, toisen opiskeluvuoden kursseista melkein kaikki jäivät suorittamatta, en saanut mitenkään itseäni aamuisin ylös aikaisin, en jaksanut enää äidin kyselyjä miten menee ja otin perheeseen tuossa kohtaa enemmän etäisyyttä. Onneksi sekin myrskyisä aika meni ohi, mutta musta olis kyllä todella normaalia lapsena ja nuorena edes jotenkin kokeilla rajoja ja osoittaa omaa itsenäisyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastuu, ei käskytys kirjoitti:

Meillä 8-vuotias tyttö nousee joka aamu 6:50 oman herätyksensä soidessa. Tulee keittiöön ja syö aamupalan, hoitaa aamutoimet itse, pakkaa repun ja pukee päälleen. On oppinut omatoimiseksi kun on saanut vastuuta vähä vähältä. Laulaa ja hyräilee aamuisin.

Sama iltapäivällä, tulee koulusta ja tekee läksyt iloisesti laulellen ja lörpöttäen, pakkaa itse treenikassinsa ja ja on aina valmiina ajoissa lähtemään harrastuksiin. 

Eikä tarvitse komentaa nukkumaankaan, vaan painuu sänkyyn puoli yhdeksän aikaan jolloin jompi kumpi vanhemmista lukee pätkän kirjaa hänelle ääneen ja hän yleensä jatkaa itse sivun tai kaksi sen jälkeen ja alkaa nukkua.

Luulen, että vastuun antaminen ja oikeassa paikassa kehuminen on parasta, niin on ainakin meillä toiminut. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ei toimi meillä, se on sellaista 1800-luvun behavioristista käskytystä joka johtaa vain kapinaan. Lapsi oppii nostamaan riidan, koska tietää kohta saavansa lupauksen palkinnosta ("pääset huomenna huvipuistoon jos nyt puet päällesi")... jokainen peliteoriaa tunteva aikuinen ymmärtää, että lapsen kannattaa nostaa riita pystyyn mahdollisimman usein palkinnon saadakseen. Niin minäkin tekisin.

Kylläpä teillä on täydellinen 8 vuotias, mutta tehän olettekin täydellisiä vanhempia jotka ovat kasvattaneet hänet täydellisesti täydellisten kirjojen tuella!

Harvalla on noin täydellinen alakoululainen, että hyräillen minuuttiaikataululla hoitii joka ikinen aamu ja iltapäivä?!?

Itse olin tuollainen lapsi, suorittaminen ja täydellisen tytön syndrooma istui kovassa aina lukion loppuun asti. Vähän kotoa muuttamisen ja yliopiston jälkeen iski pariksi vuodeksi joku teini-ikä jälkijunassa :D Olin päässyt seksuaalisessa kanssakäymisessä aiemmin suutelun tasolle; tuona aikana harrastin kunnolla irtosuhteita, rakastuin epätoivoisesti pariinkin renttuun, toisen opiskeluvuoden kursseista melkein kaikki jäivät suorittamatta, en saanut mitenkään itseäni aamuisin ylös aikaisin, en jaksanut enää äidin kyselyjä miten menee ja otin perheeseen tuossa kohtaa enemmän etäisyyttä. Onneksi sekin myrskyisä aika meni ohi, mutta musta olis kyllä todella normaalia lapsena ja nuorena edes jotenkin kokeilla rajoja ja osoittaa omaa itsenäisyyttään.

Eli jos 8v iässä herää kouluaamuina ajoissa, tekee läksyt kunnolla ja elää sopuisaa elämää, niin nuorena aikuisena harrastaa irtosuhteita ja jättää opinnot sivuun. Ja se on vanhempien vika, koska he olivat opettaneet sille 8v ikäiselle, että aamulla herätään ja mennään kouluun?

Se 8v voi osoittaa omaa itsenäisyttään vaikka sillä, että valitsee kirjastosta luettavaksi Tatun ja Patun sijaan keittokirjan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastuu, ei käskytys kirjoitti:

Meillä 8-vuotias tyttö nousee joka aamu 6:50 oman herätyksensä soidessa. Tulee keittiöön ja syö aamupalan, hoitaa aamutoimet itse, pakkaa repun ja pukee päälleen. On oppinut omatoimiseksi kun on saanut vastuuta vähä vähältä. Laulaa ja hyräilee aamuisin.

Sama iltapäivällä, tulee koulusta ja tekee läksyt iloisesti laulellen ja lörpöttäen, pakkaa itse treenikassinsa ja ja on aina valmiina ajoissa lähtemään harrastuksiin. 

Eikä tarvitse komentaa nukkumaankaan, vaan painuu sänkyyn puoli yhdeksän aikaan jolloin jompi kumpi vanhemmista lukee pätkän kirjaa hänelle ääneen ja hän yleensä jatkaa itse sivun tai kaksi sen jälkeen ja alkaa nukkua.

Luulen, että vastuun antaminen ja oikeassa paikassa kehuminen on parasta, niin on ainakin meillä toiminut. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ei toimi meillä, se on sellaista 1800-luvun behavioristista käskytystä joka johtaa vain kapinaan. Lapsi oppii nostamaan riidan, koska tietää kohta saavansa lupauksen palkinnosta ("pääset huomenna huvipuistoon jos nyt puet päällesi")... jokainen peliteoriaa tunteva aikuinen ymmärtää, että lapsen kannattaa nostaa riita pystyyn mahdollisimman usein palkinnon saadakseen. Niin minäkin tekisin.

Kylläpä teillä on täydellinen 8 vuotias, mutta tehän olettekin täydellisiä vanhempia jotka ovat kasvattaneet hänet täydellisesti täydellisten kirjojen tuella!

Harvalla on noin täydellinen alakoululainen, että hyräillen minuuttiaikataululla hoitii joka ikinen aamu ja iltapäivä?!?

Itse olin tuollainen lapsi, suorittaminen ja täydellisen tytön syndrooma istui kovassa aina lukion loppuun asti. Vähän kotoa muuttamisen ja yliopiston jälkeen iski pariksi vuodeksi joku teini-ikä jälkijunassa :D Olin päässyt seksuaalisessa kanssakäymisessä aiemmin suutelun tasolle; tuona aikana harrastin kunnolla irtosuhteita, rakastuin epätoivoisesti pariinkin renttuun, toisen opiskeluvuoden kursseista melkein kaikki jäivät suorittamatta, en saanut mitenkään itseäni aamuisin ylös aikaisin, en jaksanut enää äidin kyselyjä miten menee ja otin perheeseen tuossa kohtaa enemmän etäisyyttä. Onneksi sekin myrskyisä aika meni ohi, mutta musta olis kyllä todella normaalia lapsena ja nuorena edes jotenkin kokeilla rajoja ja osoittaa omaa itsenäisyyttään.

Eli jos 8v iässä herää kouluaamuina ajoissa, tekee läksyt kunnolla ja elää sopuisaa elämää, niin nuorena aikuisena harrastaa irtosuhteita ja jättää opinnot sivuun. Ja se on vanhempien vika, koska he olivat opettaneet sille 8v ikäiselle, että aamulla herätään ja mennään kouluun?

Se 8v voi osoittaa omaa itsenäisyttään vaikka sillä, että valitsee kirjastosta luettavaksi Tatun ja Patun sijaan keittokirjan.

Täh, ei, en missään kohtaa vetänyt yleiselle tasolle vaan ihan omakohtaisen kokemuksen jaoin :'D Tarkoitettu enemmän herättelemään ettei vanhemmat aina ajattelisi että kiltti ja reipas käyttäytyminen itsessään tarkoittaisi, että kaikki on okei. Muistarina vaan varsinkin sitten myöhemmin kun teini-ikä koittaa, ota ihan iisisti.

Minulla on ollut helppo lapsi jota ei ole tarvinnut patistaa läksyjen pariin tai aamutoimien hoitamiseen. En kuitenkaan erehdy luulemaan, että tämä olisi mitenkään seurausta loistavasta kasvatustyöstäni. Lapsi on vain ollut helppo eikä hänellä ole neurologisia ongelmia, jotka toisivat haastetta. Alakoulu meni todella kivuttomasti.

Mutta sitten yläkoulun puolella 8. ja 9. luokka olivat sellaisia, ettei koulu enää kiinnostanut niin paljon. Ei panostanut enää yhtä paljon kuin nuorempana eikä pitänyt niin tärkeänä ehtiä kouluun ajoissa. Ysillä myöhästyi melkein joka päivä sen 5 minuuttia vähintään. Tätä vastaan yritin turhaan taistella erilaisilla keinoilla, surkealla menestyksellä. Koulustakaan en saanut tukea, eivät pitäneet tuota myöhästelyä niin pahana kun koulu muuten sujui hyvin. Minulle oli pettymys, etten saanut taottua teinin kalloon, että myöhästyminen on todella röyhkeää ja epäkohteliasta muita kohtaan. 

Meillä myös vaikeuksia varsinkin aamulla 8ja 9v. Saatiinkin diagnoosi hahmottamisen vaikeuksista.

Meillä kerätään tarroja kun aamu toimet sujuu ja läksyjä yritetään tehdä itsenäisesti. Kuudesta tarrasta tehdään jotain kivaa. Esim. Pelataan illalla lautapeliä . Yli kymmenestä tarrasta annan jonkun herkun.

Toinen on munakello päälle pukemisen ajaksi, joka aamu vähentää vähän aikaa, perjantaina suoriudutaan jo aika nopeasti.😊

Nämä on meille terapeutti suunnitellut. Tarra juttu ei toimi aina, välillä pidän paussin ja taas otan käyttöön. Samoin munakello vaihtelee viikoittain toiselle ja sitten toiselle ja väli viikko ja taas kokeilen. Mielenkiinto säilyy lapsella.

Vierailija kirjoitti:

vastuu, ei käskytys kirjoitti:

Meillä 8-vuotias tyttö nousee joka aamu 6:50 oman herätyksensä soidessa. Tulee keittiöön ja syö aamupalan, hoitaa aamutoimet itse, pakkaa repun ja pukee päälleen. On oppinut omatoimiseksi kun on saanut vastuuta vähä vähältä. Laulaa ja hyräilee aamuisin.

Sama iltapäivällä, tulee koulusta ja tekee läksyt iloisesti laulellen ja lörpöttäen, pakkaa itse treenikassinsa ja ja on aina valmiina ajoissa lähtemään harrastuksiin. 

Eikä tarvitse komentaa nukkumaankaan, vaan painuu sänkyyn puoli yhdeksän aikaan jolloin jompi kumpi vanhemmista lukee pätkän kirjaa hänelle ääneen ja hän yleensä jatkaa itse sivun tai kaksi sen jälkeen ja alkaa nukkua.

Luulen, että vastuun antaminen ja oikeassa paikassa kehuminen on parasta, niin on ainakin meillä toiminut. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ei toimi meillä, se on sellaista 1800-luvun behavioristista käskytystä joka johtaa vain kapinaan. Lapsi oppii nostamaan riidan, koska tietää kohta saavansa lupauksen palkinnosta ("pääset huomenna huvipuistoon jos nyt puet päällesi")... jokainen peliteoriaa tunteva aikuinen ymmärtää, että lapsen kannattaa nostaa riita pystyyn mahdollisimman usein palkinnon saadakseen. Niin minäkin tekisin.

Kylläpä teillä on täydellinen 8 vuotias, mutta tehän olettekin täydellisiä vanhempia jotka ovat kasvattaneet hänet täydellisesti täydellisten kirjojen tuella!

Harvalla on noin täydellinen alakoululainen, että hyräillen minuuttiaikataululla hoitii joka ikinen aamu ja iltapäivä?!?

Ei auta kirjat eikä kasvatus.

Esikoinen sanoi ekaluokan alussa että hoitaa koulun läksyineen yksin. Läksyjä ei saanut tarkastaa, neuvoja ei halunnut, huolehti itse että ehtii kouluun. Kerran ekaluokan keväällä tuli vähän riitaa kun ei ollut viitsinyt mennä "mihinkään turhaan juhlaan". Sai sitten kevättodistuksen syksyllä kun koulu alkoi.

Kuopuksen läksyjen tekoa ja kouluun lähtöä piti valvoa aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat on jo aikuisina, mutta hyvin samanlaisia olivat kuin tuo yksi 8v, eskariaikana puhuttiin, että koulu on lasten työtä ja se kuuluu itse hoitaa, apua annettaan ja unohduksia sattuu.

Molemmat vanhemmat tehtiin vuorotyötä ja välillä oli aamuja että yksin piti ekaluokkalaisen kouluun lähteä.

Kyllä lapselle pitää antaa vastuuta, tuttu herätti avomiestään töihin vuosia, mies muutti suoraan äidin helmoista naisen luo, mies ei herännyt itse, oppi vasta kun perheessä oli pari lasta.

Joo, mutta todennäköisesti sun lapset ovat olleet terveitä, mutta näin ei ole kaikilla, maailman sivun myös lapset ovat kokeneet sairauksia, allergioita, sydän sairauksia, ADD/ADHD, sokeutta, kuulo häiriöitä, aivovammoja, syöpää jne. Ja sinä tulet hehkuttamaan tänne, kuinka täydellinen kasvattaja olet ja sun lapset ja näin haluat syyllistää muita äitejä ja laitat lapsen sairaudet ja heikkoudet äidin syyksi.

Suurin osa lapsista on terveitä, suurimmalla osalla on heikouksia, aikuisistakin, eikun kaikilla on. En hehkuta hienoja kasvatustaitojani, kyllä sitä vitkuttelua ja unohdusta tapahtui, kun siihen oli mahdollisuus, kouluaamuina niihin ei ollut mahdollisuutta.

Aika kauhea ajatus on, että ensimmäiseksi ehdotetaan lapselle lääkitystä, sen sijaan että sanottaisiin, että maaliskuun alusta sinun on itse selvittävä aamulla kouluun, laitan kellon soimaan kun on aika lähteä, eikä muuta maanittelua. Tästä kun kerrotaan joka päivä siihen asti innostavasti, mikäli maaliskuun aikana ei kouluun opi menemään ajoissa niin katsotaan sitten järeämpiä keinoja.

Ihanko oikeasti luulet ettemme yritä kaikkia keinoja ennen lääkitystä? Mutta kun ADD aivot vaan eivät toimi samalla tavalla kuin tavisaivot. Uskomatonta moralisointia sinulta jolla ei selvästi ole kokemusta lapsesta jolla on toiminnanohjauksen ongelmia.

T. Ohis, jonka lapsella ADD ja aamupuuhat haastavia