Onko sinulla ollut huonoja kokemuksia sairaaloista Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran menin päivystykseen ja lihava vaaleahiuksinen naislääkäri totesi, että kipuni ovat "päässäni" koska minulla on masennusta. Että kuvittelin kipuni.

No puoltuntia tuon jälkeen oksensin ympäri sairaalan lattioita ja pyörryin. Sitten vasta uskoivat, ettei kipu ollut mielikuvitusta.

ja sittenhän ne löysikin ne sappikivet vuoden päästä. Piti vuos käydä joka kuukausi päivystyksessä apua pyytämässä kipuihin, kun ei mitään lähetettä tehty kun vasta kun olin päivystyksessä joka viikko.

Täysin sama kokemus. Savonlinnan keskussairaalaan lääkärit ei tehnyt mitään. Kun keikkaileva lääkäri älys ultran pääs ihan itku kun selvis että sappikivet ja pahat sellaiset. En kuulemma ollut sellainen tyypillinen sappikivipotilas ja siksi meni yli vuos että ulkopaikkakuntalainen lääkäri jo ensi tapaamisella sai selville. Savonlinnan sairaala on kyllä yks huonommista ikinä! Ja puhumattakaan miten huonoa henkilökuntaa paikassa työskentelee!

Itselläni oli juuri tuo tilanne kanssa. En siis sopinut siihen muottiin, johon sappikivipotilaat kai kuuluvat, niin sain sitten kärsiä järkyttävistä kivuista. Minulla oli kolme isoa ja paljon pieniä sappikiviä. 

En ymmärrä miten eivät koskaan tajunneet, kun miltei joka kerta kuitenkin oksensin vihreää sappea ulos. 

Mutta joo, sellaista se on jos on masennusta. Ei uskota mihinkään mitä potilas sanoo.

Täysin kouluttamaton epäammattimainen henkilökunta. Potilaat tulevat sielunhoitoon potilaiden omaisten luo (mies ihmetteli miksi on saattohoidossa)

Joitajat naureskelevat avuttomille potilaille.

Kaikenlaiset potilaat sekaisin osastolla josta osa tahdonvastaisrsti lukkojen takana (muistisairaat)

Ohmisen henkilökohtaista tilaa ei osata kunnioittaa, ei mitään käytöstapoja. Osa lähihoitajista vähän kehitysvammaisen oloisia ja aivan väärällä alalla...

Kuolevvat , kotiutuvat, kroonikot ja akuutit sekaisin ...

ilaiden

Ei oo ihmisille...

Me miehen kanssa ollaan hengissä, sentään. Molemmat kroonisesti sairaita ja takavuosina toistuvasti sairaalassa korjailtavana. Vääriä diagnooseja on molemmilla, muista tähtihetkistä puhumattakaan. Omani ovat ehkä ravitsemusterapeutti, joka käski syömään suolistoa helliviä leipää ja puuroa (suolistosairaana olin helliä itseni hengiltä), haukut saapumisesta ensiapuun väärään aikaan (klo 05), ei-se-satu -kolonoskopia kipulääkkeenä Burana (itkin ja huusin, toimenpide keskeytettiin) ja klassiset masennuslääkkeet Hashimotoon (tämä tosin työterveydessä). Mies on saanut Ventolinea ilmarintaan ja unohdettu sydänoireisena 10 tunniksi ensiapuun (viesti ei kulkenut perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä). Osastolla tarjoiltiin maidottomalle piimä "koska kortissa lukee" jne. En koe toisen sukupuolen huonekavereita ongelmana, kun nyt selviäisi muuten (kunnialla tai ei ;)).

Vierailija kirjoitti:

Olen jonkun kerran joutunut jäämään sairaalaan lepäämään toimenpiteiden jälkeen. ja eihän siitä mitään tule ovi paukkuu yötä päivää ja valot syttyvät edestakaisin. Väsyneenpänä sietä kotiutuu.

Joskus hämää, samaan asiaan saa useanlaisia ohjeita riippuen ihmisestä jolta kysyt.

No juuri tämä. Kovasti pitäisi muka levätä, mutta koko ajan pitää olla valmiudessa, milloin on ruoka-aika, milloin lääkärit ovat kierroksella, milloin otetaan verikokeita jne. Aina kun tulisi sopiva hetki, että nyt väsyttää ja voisin ottaa päiväunet, huomaa, että ai 15 minuutin päästä pitää taas lähteä hakemaan ruokaa. 

nähtyä: naisten klinikalla hoitajalla oli kiire  hoitovuoron jälkeen kotiin, alkoi painostaa synnyttäjää nousemaan äkkiä ylös vaikka ei jaksanut.

jorvissa päivystys nuori naislääkäri alkoi raivota kun selvin päin ja siistissä pukeissa tullut akateemisesti koulutettu asiakas tuli hoidattamaan lauantaina puoliltapäivin urheilussa loukkaantunutta jalkaansa korotti ääntään ja tiuski "mikä sai teidät tulemaan tänne."

Vääriä antibiootteja on laitettu kun allergiamerkintää ei huomattu, kerran oli osasto täynnä niin nukuin kuumeessa tunteja käytävällä, syöpä diagnosoitiin masennukseksi/luulotaudiksi, eräs muu tauti mielikuvitukseksi/valkovuodoksi.

En ole terve enkä luota terveydenhuoltoon.

Töölön sairaalassa jalkaleikkauksessa,papereissa luvattiin,että minulle on varattu paikka potilashuoneesta,jouduin kuitenkin yöpymään käytävällä.Pyysin päästä vessaan,sain vain alusastian.Yritin siinä sitten tähdätä siihen astiaan kovassa jalkakivussa.Ei onnistunut,suurin osa meni lakanoille.Sanoin siitä hoitajalle,mutta ei sitä kiinnostanut,joten jouduin nukkumaan pissasissa lakanoissa. Yksi hoitaja käytti kolisevia puukenkiä yöllä,niin ettei varmasti saanut nukuttua siinä käytävällä.Miksi ei mitään hiljaisempia kenkiä? Taisi tehdä sen ihan kiusaksi.Hän oli muutenkin todella ilkeä ja tympeä hoitaja.

Toivottavasti ei tarvitse sinne mennä enää koskaan.Kamala kokemus!

Vain kerran ruuhkaisessa päivystyksessä. Lääkäri rupesi huutamaan saattamalleni vanhukselle, että mitä varten sen on joku terveyskeskuslääkäri  lähettänyt sinne ihan turhaan.

Toinen lääkäri suostui vähän tutkimaan häntä ja olisi kuollut, jos olisi viety takaisin kotia.

Muuten on ollut ihan positiivisia kokemuksia.